• 90 päivää avointa ostoa jäsenille
• Lähetetään 1-2 työpäivän kuluessa
• Turvallista kauppaa
• Pienin toimitettava tilaus on 20 €

Hööks AcademyKirjaudu Löydä myymäläFinland

Suosikkini

Lataa lisää tuotteita

Valitse suosikkimyymäläsi

Kaikki kaupat

Espoo

Lue lisääValitse

Hämeenlinna

Lue lisääValitse

Kuopio

Lue lisääValitse

Lahti

Lue lisääValitse

Oulu

Lue lisääValitse

Raisio

Lue lisääValitse

Seinäjoki

Lue lisääValitse

Vantaa

Lue lisääValitse

Ylöjärvi

Lue lisääValitse

SHOPPAILE HYÖNTEISSUOJIA JÄSENHINTAAN >

Hööks Academy

• 

  Ratsastus

  RATSASTAJA

  ...

  Lue lisää
• 

  Ratsastajan varusteet

  RATSASTAJA

  ...

  Lue lisää
• 

  Treeni

  RATSASTAJA

  ...

  Lue lisää
• 

  Hevonen

  HEVONEN

  ...

  Lue lisää
• 

  Käsittele ja hoida hevostasi oikein

  HEVONEN

  ...

  Lue lisää
• 

  Hevosen varusteet

  HEVONEN

  ...

  Lue lisää
• 

  Vakuutukset

  HEVONEN

  ...

  Lue lisää
• 

  Agility

  KOIRA

  ...

  Lue lisää
• 

  Tee aitaus oikein

  TALLI & LAIDUN

  ...

  Lue lisää
• 

  Turvallinen talliympäristö

  TALLI & LAIDUN

  ...

  Lue lisää
• 

  Kilpailemista aloittelevalle

  Kilpaileminen

  ...

  Lue lisää
• 

  Hevosen kilpailuvarustus

  Kilpaileminen

  ...

  Lue lisää
• 

  Ratsastajan kilpailuvarustus

  Kilpaileminen

  ...

  Lue lisää
• 

  Hienona kilpailuihin

  Kilpaileminen

  ...

  Lue lisää

BOM!

Webbläsaren du använder är diskad.

Vi rekommenderar dig att uppleva nya hemsidan med någon av följande webbläsare:

Google Chrome, Safari, Firefox eller Microsoft Edge.

Ratsastuskypärä - tärkein suojasi

Hyvä ratsastuskypärä on välttämätön jokaiselle ratsastajalle. Kypärä suojaa päävammoilta putoamisen tai onnettomuuden sattuessa ja vähentää vakavien vammojen riskiä. Ratsastuskypärää tulisi käyttää aina, kun käsittelet hevosia, olitpa sitten vain tallissa tai ratsastamassa.

Mittaus ja istuvuus

\\n
• Mittaa pään koko: Mittaa pääsi ympärysmitta oikean kypäräkoon löytämiseksi. Kypärä on asetettava päähän työntämällä sitä otsalta taaksepäin, ja sen on istuttava noin senttimetrin verran kulmakarvojen yläpuolella.
\\n
• Remmien säätäminen: Remmien tulisi istua korvalehden alla ja laskeutua leuan alle. Leukahihnan on oltava niin tiukka, että kaksi sormea mahtuu leuan alle napakasti.
\\n
• Tarkista istuvuus: sinun pitäisi pystyä ravistamaan päätäsi sivuttain ilman, että kypärä liikkuu. Löyhästi istuva kypärä ei suojaa riittävästi.
\\n

Ratsastuskypärän käyttö

\\n
• Vältä pipoja kypärän alla: Älä käytä tavallista pipoa kypärän alla, vaan käytä erityisiä kypärämyssyjä tai korvanlämmittimiä, jotka on suunniteltu käytettäväksi ratsastuskypärän kanssa turvallisuutta vaarantamatta.
\\n
• Uusi CE-merkintä: Tarkista, että kypäräsi on CE-merkitty uusimman standardin EN1384:2023 mukaisesti, joka tuli voimaan lokakuussa 2023.
\\n
• Vaihda vanha ratsastuskypärä: Kypärän materiaalit voivat ajan myötä haurastua. Tämä vaikuttaa kypärän suojaavuuteen, jonka vuoksi ratsastuskypärä on suositeltavaa vaihtaa vähintään viiden vuoden välein, vaikka se ei olisikaan saanut kolhuja.
\\n

Jos olet pudonnut ja kypärä on saanut kovan iskun, tai jos kypärä on tippunut maahan, se on vaihdettava välittömästi, vaikka näkyviä vaurioita ei olisikaan. Isku on voinut vaikuttaa kypärän rakenteeseen.

Ratsastuskypärä on vaihdettava myös, jos siinä on näkyviä halkeamia, vaurioita tai muodonmuutoksia ja jos se on altistunut erittäin korkeille tai matalille lämpötiloille.

Erikoiskypärät kenttäkilpailuita varten

Jockey-tyyppiset kypärät: Kenttäkilpailuissa suositellaan jockey- tyyppisiä kypäriä, joissa ei ole lippaa, vaan kypärän päälle vedettävä suojus. Näin vähennetään kypärän kiinnijäämisen ja lisävammojen aiheuttamisen riskiä putoamistilanteessa.

On makuasia valitseeko ratsastussaappaat vai ratsastuskengät. Ratsastussaappaita löytyy suuri määrä eri malleja eri käyttötarkoituksiin. Ratsastusta aloittaessa ei ehkä halua heti sijoittaa paljoa rahaa varusteisiin ja silloin kumiset tai tekonahkaiset saappaat voivat olla hyvä vaihtoehto. Myös lapsille, joiden jalka kasvaa, voi ola hyvä hankkia edullisemmat kumiset ratsastussaappaat. Lisäksi kumiset saappaat kestävät paremmin kosteutta, eivätkä vaadi niin paljon hoitoa kuin nahkaiset saappaat.

Ratsastussaappaiden eri malleja

Saapasmallin valinta riippuu siitä, mistä mallista pitää ja mikä tuntuu mukavimmalta jalassa. Mikäli kilpailee ja on suuntautunut tiettyyn lajiin, voi tällä olla merkitystä saapasvalinnassa. Kouluratsastussaappaat ovat usein jämäkämmät ja suoremmat varresta, ja niissä saattaa olla vetoketju säären sisäpuolella. Este- ja yleissaappaat ovat usein pehmeitä ja taipuisia, ja niissä on usein vetoketju takana ja nyöritys edessä. Kun valitset saapasta, huomioithan, että saappaan varsi \\\"laskeutuu\\\" hieman käytössä, eli ei kannata valita liian lyhyttä vartta. Mikäli varsi tuntuu alkuun hieman liian pitkältä, voit alkuun käyttää kantakiilaa, jotta et saa hiertymiä polvitaipeeseen.

Ratssatuskengät ja gaitersit/saappaanvarret/minichapsit

Ratsastussaappaat antavat paremman tuen pohkeelle verrattuna ratsastuskenkään, mutta mikäli haluaa käyttää kenkää, voi sitä käyttää gaitersin kanssa ja saada saapasta muistuttavan ulkonäön. Etuna on yleensä edullisempi hinta ja voi löytää täydellisesti jalkaan ja pohkeeseen sopivan yhdistelmän.
Talviaikaan, kun käytetään paksupohjaisempia ja leveämpiä kenkiä, voi olla tarpeen vaihtaa isompiin jalustimiin, jotta jalka ei onnettomuustilanteessa jäisi kiinni jalustimeen.

Tallikengät ja tallisaappaat

Huomioithan, että ratsastussaappaita ja ratsastuskenkiä ei ole tarkoitettu tallitöihin, sillä pohjat, saumat ja vetoketjut eivät ole suunniteltu siihen rasitukseen, jota lanta, virtsa ja kuivikkeet aiheuttavat.
Tallitöihin sopii paremmin tukevat kengät, joissa on paksu pohja. On olemassa myös turvakenkiä, joissa on teräksinen kärkivahvike, jotta hevonen ei kengän päälle astuessaan vahingoittaisi jalkojasi. On olemassa myös kenkiä ja saappaita, joissa pohja on vahvistettu virtsaa ja kemikaaleja vastaan, ja josta esim. naula ei mene läpi, mikäli sattuisit astumaan päälle.

Ratsastussaappaat vai -kengät

On makuasia valitseeko ratsastussaappaat vai ratsastuskengät. Ratsastussaappaita löytyy suuri määrä eri malleja eri käyttötarkoituksiin. Ratsastusta aloittaessa ei ehkä halua heti sijoittaa paljoa rahaa varusteisiin ja silloin kumiset tai tekonahkaiset saappaat voivat olla hyvä vaihtoehto. Myös lapsille, joiden jalka kasvaa, voi ola hyvä hankkia edullisemmat kumiset ratsastussaappaat. Lisäksi kumiset saappaat kestävät paremmin kosteutta, eivätkä vaadi niin paljon hoitoa kuin nahkaiset saappaat.

Ratsastussaappaiden eri malleja

Saapasmallin valinta riippuu siitä, mistä mallista pitää ja mikä tuntuu mukavimmalta jalassa. Mikäli kilpailee ja on suuntautunut tiettyyn lajiin, voi tällä olla merkitystä saapasvalinnassa. Kouluratsastussaappaat ovat usein jämäkämmät ja suoremmat varresta, ja niissä saattaa olla vetoketju säären sisäpuolella. Este- ja yleissaappaat ovat usein pehmeitä ja taipuisia, ja niissä on usein vetoketju takana ja nyöritys edessä. Kun valitset saapasta, huomioithan, että saappaan varsi \\\"laskeutuu\\\" hieman käytössä, eli ei kannata valita liian lyhyttä vartta. Mikäli varsi tuntuu alkuun hieman liian pitkältä, voit alkuun käyttää kantakiilaa, jotta et saa hiertymiä polvitaipeeseen.

Ratssatuskengät ja gaitersit/saappaanvarret/minichapsit

Ratsastussaappaat antavat paremman tuen pohkeelle verrattuna ratsastuskenkään, mutta mikäli haluaa käyttää kenkää, voi sitä käyttää gaitersin kanssa ja saada saapasta muistuttavan ulkonäön. Etuna on yleensä edullisempi hinta ja voi löytää täydellisesti jalkaan ja pohkeeseen sopivan yhdistelmän.
\\nTalviaikaan, kun käytetään paksupohjaisempia ja leveämpiä kenkiä, voi olla tarpeen vaihtaa isompiin jalustimiin, jotta jalka ei onnettomuustilanteessa jäisi kiinni jalustimeen.

Tallikengät ja tallisaappaat

Huomioithan, että ratsastussaappaita ja ratsastuskenkiä ei ole tarkoitettu tallitöihin, sillä pohjat, saumat ja vetoketjut eivät ole suunniteltu siihen rasitukseen, jota lanta, virtsa ja kuivikkeet aiheuttavat.
\\nTallitöihin sopii paremmin tukevat kengät, joissa on paksu pohja. On olemassa myös turvakenkiä, joissa on teräksinen kärkivahvike, jotta hevonen ei kengän päälle astuessaan vahingoittaisi jalkojasi. On olemassa myös kenkiä ja saappaita, joissa pohja on vahvistettu virtsaa ja kemikaaleja vastaan, ja josta esim. naula ei mene läpi, mikäli sattuisit astumaan päälle.

Kun pukeudut huolellisesti, varmistat miellyttävän ratsastuslenkin tai tallityöskentelyn säästä tai vuodenajasta riippumatta. Emme tietenkään voi vastata siitä, millä tuulella hevosesi on, mutta asianmukainen vaatetus estää sinua palelemasta tai hikoilemasta. Pyysimme vaatesuunnittelija Ann-Therese Helgessonilta vinkkejä pukeutumiseen eri sääoloja varten.

Kevät ja kesä

✓ Ratsastushousut ehkäisevät hankaumia. Voit käyttää omien mieltymystesi mukaan joko koko- tai puolipaikkaisia, silikonipainatuksin varustettuja tai paikattomia ratsastushousuja. Kannattaa panostaa teknistä materiaalia oleviin housuihin, jotka hylkivät likaa ja vettä, kuivuvat nopeasti ja kestävät uv-säteilyä. Jos käytät ratsastuslegginsejä, niiden pitää olla mukavat eikä niissä saa olla häiritseviä saumoja.

✓ T-paita, pikeepaita, ilmava paita, tekninen materiaali vai neule? Tee valinta sen mukaan, missä ja miten ratsastat. Metsässä ratsastettaessa oksat voivat raapia, joten pitkähihainen pusero suojaa parhaiten.

✓ Sade kuuluu valitettavasti kesään. Jos siirryt vain tallista maneesiin, sadeviitta riittää, mutta metsäretkeä varten on mukavampi pukeutua sadetakkiin.

✓ Ohuet kesäkäsineet suojaavat käsiä ja antavat pitävämmän otteen ohjista.

✓ Ilmastoitu kevytkypärä ei ole liian kuuma auringonpaisteessakaan.

✓ puhelin kulkee kätevästi mukana vyölaukussa, kun puet Kuumana päivänä päällesi vain t-paidan ja ratsastushousut. Käytännöllistä ja mukavaa!

✓ Ja viimeiseksi, valitse jalkaasi hyvin istuvat ratsastussaappaat, jodhpurit tai chapsit.

Syksy ja talvi, sisällä

Kerrospukeutuminen on paras ratkaisu, kun haluat välttää hikoilemisen tai palelemisen. Silloin voi aina lisätä tai vähentää vaatetta treenin aikana. Ratsastus on fyysisesti rasittava urheilulaji, jossa juuri kyseiseen ratsastusurheilulajiin suunnitellut, teknisistä materiaaleista valmistetut vaatteet ovat omiaan.

✓ Ratsastushousut ehkäisevät hankaumia. Voit käyttää omien mieltymystesi mukaan joko koko- tai puolipaikkaisia, silikonipainatuksin varustettuja tai paikattomia ratsastushousuja. Kannattaa valita talvikäyttöön tarkoitetut softshellhousut. Näiden joustavien housujen takaosassa on fleeceä ja sisäpinta on harjattu hengittävyyden parantamiseksi. Käytä alusasua, jos palelet herkästi.

✓ Monet tulevat ratsastustunnille pukeutuneina liiviin, mikrofleecetakkiin ja päällystakkiin. Liivin on oltava ohut mutta lämmin ja sivujen joustavaa materiaalia. Ohuen liivin ansiosta opettaja näkee, miten istut ja liikut satulassa.

✓ Jos ratsastat paljon ja haluat parantaa pohkeiden verenkiertoa, jotta ne eivät väsy ja jäykisty, voit käyttää kompressiosukkia. Ne myös ehkäisevät ratsastuksen jälkeistä särkyä. Haluan myös puhua villaisten sukkien puolesta. Villa on erinomainen materiaali ympäri vuoden käytettäväksi.

✓ Hanki tavalliset ratsastuskäsineet, jotka ovat joustavaa keinomateriaalia ja selkäpuoli pehmeää verkkoa, tai nahkakäsineet.

✓ Voit käyttää ratsastushametta treeneihin mennessäsi ja lämmittelyn aikana. Hame lämmittää reisiä, jotka kylmettyvät helposti.

Syksy ja talvi, ulkona

✓ Hyvä ja kulutusta kestävä alusasu on ehdoton. Hanki myös fleecetakki tai neule sekä paksu takki. Jos esimerkiksi ratsastat käyntiä, sinun tulee kylmää tunnin ratsastuksen jälkeen, jos takki ei pidä lämpöä. Raskaassa intervalliharjoituksessa tai laukassa kuoritakki toimii hyvin kylmällä säällä, kun alle pukee riittävästi kerroksia.

✓ Haalari on lämmin vaihtoehto. Älä kuitenkaan pue liikaa päälle. Hikinen ja nihkeä olo ei tunnu mukavalta.

✓ Tuubihuivi estää erinomaisesti kylmän ilman pääsyn sisään takin kauluksesta. Voit pukea sen myös kypärän alle siten, että huivi peittää posket. Tuubihuivi on monipuolinen asuste tuulisella säällä.

✓ Paksut selkäpuolelta topatut käsineet suojaavat käsiä kylmältä ja antavat hyvän otteen ohjista.

✓ Jalat ovat erityisesti kylmettymiselle alttiina. Muista, että varpaita tulee aina pystyä liikuttelemaan, joten viisi paria sukkia ei ole ratkaisu ongelmaan. Varpaille on jäätävä tilaa. Käytä sen sijaan useampia villaisia sukkia ja villapohjallista. Myös reidet ovat talvella alttiina kylmettymiselle. Hanki siksi pitkä ratsastushame tai takki. Älä unohda toppahousuja ja korvalappuja. 

Näin pukeudut ratsastusretkelle

Kun pukeudut huolellisesti, varmistat miellyttävän ratsastuslenkin tai tallityöskentelyn säästä tai vuodenajasta riippumatta. Emme tietenkään voi vastata siitä, millä tuulella hevosesi on, mutta asianmukainen vaatetus estää sinua palelemasta tai hikoilemasta. Pyysimme vaatesuunnittelija Ann-Therese Helgessonilta vinkkejä pukeutumiseen eri sääoloja varten.

Kevät ja kesä

✓ Ratsastushousut ehkäisevät hankaumia. Voit käyttää omien mieltymystesi mukaan joko koko- tai puolipaikkaisia, silikonipainatuksin varustettuja tai paikattomia ratsastushousuja. Kannattaa panostaa teknistä materiaalia oleviin housuihin, jotka hylkivät likaa ja vettä, kuivuvat nopeasti ja kestävät uv-säteilyä. Jos käytät ratsastuslegginsejä, niiden pitää olla mukavat eikä niissä saa olla häiritseviä saumoja.

✓ T-paita, pikeepaita, ilmava paita, tekninen materiaali vai neule? Tee valinta sen mukaan, missä ja miten ratsastat. Metsässä ratsastettaessa oksat voivat raapia, joten pitkähihainen pusero suojaa parhaiten.

✓ Sade kuuluu valitettavasti kesään. Jos siirryt vain tallista maneesiin, sadeviitta riittää, mutta metsäretkeä varten on mukavampi pukeutua sadetakkiin.

✓ Ohuet kesäkäsineet suojaavat käsiä ja antavat pitävämmän otteen ohjista.

✓ Ilmastoitu kevytkypärä ei ole liian kuuma auringonpaisteessakaan.

✓ puhelin kulkee kätevästi mukana vyölaukussa, kun puet Kuumana päivänä päällesi vain t-paidan ja ratsastushousut. Käytännöllistä ja mukavaa!

✓ Ja viimeiseksi, valitse jalkaasi hyvin istuvat ratsastussaappaat, jodhpurit tai chapsit.

Syksy ja talvi, sisällä

Kerrospukeutuminen on paras ratkaisu, kun haluat välttää hikoilemisen tai palelemisen. Silloin voi aina lisätä tai vähentää vaatetta treenin aikana. Ratsastus on fyysisesti rasittava urheilulaji, jossa juuri kyseiseen ratsastusurheilulajiin suunnitellut, teknisistä materiaaleista valmistetut vaatteet ovat omiaan.

✓ Ratsastushousut ehkäisevät hankaumia. Voit käyttää omien mieltymystesi mukaan joko koko- tai puolipaikkaisia, silikonipainatuksin varustettuja tai paikattomia ratsastushousuja. Kannattaa valita talvikäyttöön tarkoitetut softshellhousut. Näiden joustavien housujen takaosassa on fleeceä ja sisäpinta on harjattu hengittävyyden parantamiseksi. Käytä alusasua, jos palelet herkästi.

✓ Monet tulevat ratsastustunnille pukeutuneina liiviin, mikrofleecetakkiin ja päällystakkiin. Liivin on oltava ohut mutta lämmin ja sivujen joustavaa materiaalia. Ohuen liivin ansiosta opettaja näkee, miten istut ja liikut satulassa.

✓ Jos ratsastat paljon ja haluat parantaa pohkeiden verenkiertoa, jotta ne eivät väsy ja jäykisty, voit käyttää kompressiosukkia. Ne myös ehkäisevät ratsastuksen jälkeistä särkyä. Haluan myös puhua villaisten sukkien puolesta. Villa on erinomainen materiaali ympäri vuoden käytettäväksi.

✓ Hanki tavalliset ratsastuskäsineet, jotka ovat joustavaa keinomateriaalia ja selkäpuoli pehmeää verkkoa, tai nahkakäsineet.

✓ Voit käyttää ratsastushametta treeneihin mennessäsi ja lämmittelyn aikana. Hame lämmittää reisiä, jotka kylmettyvät helposti.

Syksy ja talvi, ulkona

✓ Hyvä ja kulutusta kestävä alusasu on ehdoton. Hanki myös fleecetakki tai neule sekä paksu takki. Jos esimerkiksi ratsastat käyntiä, sinun tulee kylmää tunnin ratsastuksen jälkeen, jos takki ei pidä lämpöä. Raskaassa intervalliharjoituksessa tai laukassa kuoritakki toimii hyvin kylmällä säällä, kun alle pukee riittävästi kerroksia.

✓ Haalari on lämmin vaihtoehto. Älä kuitenkaan pue liikaa päälle. Hikinen ja nihkeä olo ei tunnu mukavalta.

✓ Tuubihuivi estää erinomaisesti kylmän ilman pääsyn sisään takin kauluksesta. Voit pukea sen myös kypärän alle siten, että huivi peittää posket. Tuubihuivi on monipuolinen asuste tuulisella säällä.

✓ Paksut selkäpuolelta topatut käsineet suojaavat käsiä kylmältä ja antavat hyvän otteen ohjista.

✓ Jalat ovat erityisesti kylmettymiselle alttiina. Muista, että varpaita tulee aina pystyä liikuttelemaan, joten viisi paria sukkia ei ole ratkaisu ongelmaan. Varpaille on jäätävä tilaa. Käytä sen sijaan useampia villaisia sukkia ja villapohjallista. Myös reidet ovat talvella alttiina kylmettymiselle. Hanki siksi pitkä ratsastushame tai takki. Älä unohda toppahousuja ja korvalappuja.

Kaikilla ratsastushousuilla on oma yhdistelmänsä muotoilunsa, materiaalinsa  ja toimivuudensa suhteen. Housujen istuvuus on kaikista tärkein ominaisuus. Housujen tulee olla mukavat päällä. Tämän takia sinun tulee sovittaa useita eri malleja ja varmistua siitä, että housut sopivat juuri sinun vartalollesi. Vaikka kaikki housut ovat joustavia, on niissä erilainen muotoilu. Hyvä vinkki on, että sinun tulee voida liikkua esteettömästi, koukistaa polvia ja kyykistyä helposti ratsastushousut jalassasi.

Laatu ja ominaisuudet

Ratsastushousumme ovat valmistettu erilaisista materiaaliyhdistelmistä ja teknisistä materiaaleista, niin että voit valita parhaiten sopivat housut eri vuodenaikoja ja lämpötiloja huomioon ottaen. Housun matreiaalin tulee tuntua hyvältä päällä. Ota sitten selvää housjen materiaaliyhdistelmän eri ominaisuuksista. Joustaako housujen kangas 4 eri suuntaan, onko niissä erinomainen istuvuus joka antaa sinulle maksimaalisen liikkumavapauden. Mikäli valitset teknisen materiaalin, on kangas yleensä hengittävä ja likaa hylkivä, kuivuu nopeasti ja suojaa UV säteiltä.

Joissain malleissa on erityisiä ominaisuuksia. Softshell materaiaalista valmistetut ratsastushousumme ovat esimerkiksi sisäpuolelta lämmintä fleeceä. Tämä tekee tästä housusta suositun talviratsastushousun. Meiltä löydät myös korkeateknologisesta Icefil® materiaalista valmistettuja housuja. Tämä materiaali pitää sinut viileänä ja siirtää kosteutta hyvin pois iholta. Core Control Technology™, antaa erinomaisen tuen keskivartalolle (vatsanseutu ja selkä) ja Calf Fit System™ antaa pohkeille ja nilkoille tukea ja estää hankausta saappaissa.

Ominaisuudet

Valitse ominaisuudet sen mukaan, mitä tarvitset ratsastuksessa. Silikoni / PU ovat materiaaleja, jotka tarjoavat eri tavoin hyvän pidon riippuen siitä, mitä grippikuvioita housuissa ja mihin nämä kuviot on sijoitettu. Jos housut ovat kokopaikkaiset, ne voivat olla joko Daewoo- keinomateriaalia, tai silikoni / PU- painatuksella. Yleensä kokopaikkaiset housut antavat parhaan pidon satulassa, mutta tärkeintä on huomioida mikä sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta, ja mikä parantaa juuri sinun ratsastustasi. Puolipaikkaisissa housuissa on parempi pito polvissa, kun taas polvivahvistetuissa housuissa on kaksinkertainen kangas polvissa. Ne ovat vaihtoehto sinulle, joka et halua lainkaan paikkoja ratsastushousuihisi.

Yksityiskohdat

Ratsastushousuissa on usein takaa hieman korkeampi vyötärö, jotta housu istuu paremmin istuessasi satulassa ja että eteen ei muodostu turhia ryppyjä. Saumat ovat sijoitettu niin, että ne eivät aiheuta hiertymiä ja lahkeensuut ovat joustavaa materiaalia tai niissä on tarrakiinnitys, jotta ne pysyvät mukavasti paikoillaan. Lookin viimeistelevät kätevät taskut vetoketjuilla tai ilman sekä koristeelliset yksityskohdat.

Ratsastusleggingsit

Mukava ja joustava vaihtoehto ratsastushousuille, joissa elastinen vyötärö ja grippipaikat antamassa pitoa.

Chapsit

Yhä useammat ratsastajat ovat huomanneet kuinka nopeasti voi olla valmis ratsastamaan ilman vaatteiden vaihtoa. Kokochapseja voi käyttää housujen suojana, ne pitävät sinut kuivana kun ulkona sataa vettä tai lunta, antavat tukea pohkeellesi ja tekevät sinusta tietysti myös tyylikkään. Sinun ei tarvitse kiivetä alas hevosen selästä riisuaksesi niitä, sillä voit vain aukaista vetoketjun ja säädettävän vyön.

Klassinen materaali on mokka- ja nappanahka, mutta tänä päivänä löytyy myös lämmittävästä neopreenistä valmistettuja chapseja, joissa on gripit antamassa hyvän pidon, sekä vedenpitävästä nailonista valmistettuja chapseja, jotka ovat kevyitä ja joita on helppo kuljettaa mukana. Mikäli sinulla on vaikeaa löytää sopivia ratsastussaappaita, ovat minichapsit ratsastuskenkien kanssa oiva vaihtoehto. 

Talviratsastushousut

Nämä ovat housut, joka tekevät ratsastamisesta ulkona pakkasessa mukavaa. Pue ne ratsastushousujen tai pehmeiden thermolegginsien päälle ja nauti hetkestä yhdessä hevosesi kanssa. Talviratsastushousumme ovat kokopaikkaiset, antaen parhaan pidon satulassa. Ne ovat vuoratut, vettähylkivät ja ne hengittävät. Vyötärö on joustava ja saumat ovat teipatut. Vetoketjut sivuissa helpottavat housujen riisumista ja pukemista. Mikäli haluat kevyemmän vaihtoehdon esimerkiksi katsomoon tai talliin, kokeile ratsastushamettamme. Kivan näköinen, käytännöllinen ja mukavasti lämmittävä. Sopii tietysti myös ratsastukseen.

Kaikki mitä sinun tulee tietää ratsastushousuista

Kaikilla ratsastushousuilla on oma yhdistelmänsä muotoilunsa, materiaalinsa  ja toimivuudensa suhteen. Housujen istuvuus on kaikista tärkein ominaisuus. Housujen tulee olla mukavat päällä. Tämän takia sinun tulee sovittaa useita eri malleja ja varmistua siitä, että housut sopivat juuri sinun vartalollesi. Vaikka kaikki housut ovat joustavia, on niissä erilainen muotoilu. Hyvä vinkki on, että sinun tulee voida liikkua esteettömästi, koukistaa polvia ja kyykistyä helposti ratsastushousut jalassasi.

Laatu ja ominaisuudet

Ratsastushousumme ovat valmistettu erilaisista materiaaliyhdistelmistä ja teknisistä materiaaleista, niin että voit valita parhaiten sopivat housut eri vuodenaikoja ja lämpötiloja huomioon ottaen. Housun matreiaalin tulee tuntua hyvältä päällä. Ota sitten selvää housjen materiaaliyhdistelmän eri ominaisuuksista. Joustaako housujen kangas 4 eri suuntaan, onko niissä erinomainen istuvuus joka antaa sinulle maksimaalisen liikkumavapauden. Mikäli valitset teknisen materiaalin, on kangas yleensä hengittävä ja likaa hylkivä, kuivuu nopeasti ja suojaa UV säteiltä.

Joissain malleissa on erityisiä ominaisuuksia. Softshell materaiaalista valmistetut ratsastushousumme ovat esimerkiksi sisäpuolelta lämmintä fleeceä. Tämä tekee tästä housusta suositun talviratsastushousun. Meiltä löydät myös korkeateknologisesta Icefil® materiaalista valmistettuja housuja. Tämä materiaali pitää sinut viileänä ja siirtää kosteutta hyvin pois iholta. Core Control Technology™, antaa erinomaisen tuen keskivartalolle (vatsanseutu ja selkä) ja Calf Fit System™ antaa pohkeille ja nilkoille tukea ja estää hankausta saappaissa.

Ominaisuudet

Valitse ominaisuudet sen mukaan, mitä tarvitset ratsastuksessa. Silikoni / PU ovat materiaaleja, jotka tarjoavat eri tavoin hyvän pidon riippuen siitä, mitä grippikuvioita housuissa ja mihin nämä kuviot on sijoitettu. Jos housut ovat kokopaikkaiset, ne voivat olla joko Daewoo- keinomateriaalia, tai silikoni / PU- painatuksella. Yleensä kokopaikkaiset housut antavat parhaan pidon satulassa, mutta tärkeintä on huomioida mikä sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta, ja mikä parantaa juuri sinun ratsastustasi. Puolipaikkaisissa housuissa on parempi pito polvissa, kun taas polvivahvistetuissa housuissa on kaksinkertainen kangas polvissa. Ne ovat vaihtoehto sinulle, joka et halua lainkaan paikkoja ratsastushousuihisi.

Yksityiskohdat

Ratsastushousuissa on usein takaa hieman korkeampi vyötärö, jotta housu istuu paremmin istuessasi satulassa ja että eteen ei muodostu turhia ryppyjä. Saumat ovat sijoitettu niin, että ne eivät aiheuta hiertymiä ja lahkeensuut ovat joustavaa materiaalia tai niissä on tarrakiinnitys, jotta ne pysyvät mukavasti paikoillaan. Lookin viimeistelevät kätevät taskut vetoketjuilla tai ilman sekä koristeelliset yksityskohdat.

Ratsastusleggingsit

Mukava ja joustava vaihtoehto ratsastushousuille, joissa elastinen vyötärö ja grippipaikat antamassa pitoa.

Chapsit

Yhä useammat ratsastajat ovat huomanneet kuinka nopeasti voi olla valmis ratsastamaan ilman vaatteiden vaihtoa. Kokochapseja voi käyttää housujen suojana, ne pitävät sinut kuivana kun ulkona sataa vettä tai lunta, antavat tukea pohkeellesi ja tekevät sinusta tietysti myös tyylikkään. Sinun ei tarvitse kiivetä alas hevosen selästä riisuaksesi niitä, sillä voit vain aukaista vetoketjun ja säädettävän vyön.

Klassinen materaali on mokka- ja nappanahka, mutta tänä päivänä löytyy myös lämmittävästä neopreenistä valmistettuja chapseja, joissa on gripit antamassa hyvän pidon, sekä vedenpitävästä nailonista valmistettuja chapseja, jotka ovat kevyitä ja joita on helppo kuljettaa mukana. Mikäli sinulla on vaikeaa löytää sopivia ratsastussaappaita, ovat minichapsit ratsastuskenkien kanssa oiva vaihtoehto.

Talviratsastushousut

Nämä ovat housut, joka tekevät ratsastamisesta ulkona pakkasessa mukavaa. Pue ne ratsastushousujen tai pehmeiden thermolegginsien päälle ja nauti hetkestä yhdessä hevosesi kanssa. Talviratsastushousumme ovat kokopaikkaiset, antaen parhaan pidon satulassa. Ne ovat vuoratut, vettähylkivät ja ne hengittävät. Vyötärö on joustava ja saumat ovat teipatut. Vetoketjut sivuissa helpottavat housujen riisumista ja pukemista. Mikäli haluat kevyemmän vaihtoehdon esimerkiksi katsomoon tai talliin, kokeile ratsastushamettamme. Kivan näköinen, käytännöllinen ja mukavasti lämmittävä. Sopii tietysti myös ratsastukseen.

Hööks strävar efter att tillverka produkter med god kvalitet och ställer höga krav på kvalitén. Det är viktigt att sköta produkterna på rätt sätt för att de ska hålla så länge som möjligt. Undvik att tvätta textila produkter i onödan, då det kan ha negativ effekt på plaggets livslängd och även på miljön.

Hööksin tavoitteena on valmistaa laadukkaita tuotteita, joten asetamme tuotteille korkeat laatutavoitteet. On tärkeää hoitaa tuotteita oikein, jotta niiden käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Älä pese tekstiilituotteita tarpeettomasti. Pesu voi lyhentää vaatteen käyttöikää ja rasittaa ympäristöä.

Vettähylkivät ja hengittävät tekniset tuotteet

Älä pese teknistä vaatetta tarpeettomasti. Huomaa kuitenkin, että lika huonontaa hengittävän teknisen vaatteen hengittävyyttä ja voi heikentää myös vedenhylkivyyttä. Noudata aina huolellisesti tuotteen pesuohjetta. Tarrakiinnityksen, vetoketjujen ja nappien sulkeminen pesua varten vähentää vaatteen kulumista. Älä käytä huuhteluainetta teknisille vaatteille. Se heikentää vaatteen ominaisuuksia ja kuormittaa ympäristöä.

Teknisen vaatteen vedenhylkivyys valitettavasti heikkenee sekä käytön että pesun myötä. Jos vesi ei enää muodosta pisaroita vaatteen pinnalle, kyllästysominaisuuden voi aktivoida silittämällä tuotteen alhaisella lämmöllä tai käyttämällä kuivausrumpua.

Jos sekään ei auta, suosittelemme vaatteen kyllästyskäsittelyn uusimista. Käytä kyllästysainetta, joka ei sisällä fluorihiilivetyjä ja noudata kyllästyksessä vaatteen pesuohjetta.

Keinomateriaalit

Keinomateriaalit ovat usein helppohoitoisia ja pesunkestäviä. Älä kuitenkaan pese niitä tarpeettomasti, se säästää sekä vaatetta että ympäristöä. Noudata huolellisesti pesuohjetta ja vältä huuhteluainetta. Älä käytä kuivausrumpua, ellei pesuohjeessa sitä suositella.

Puuvilla

Noudata puuvillatuotteen pesuohjetta ja vältä huuhteluaineen käyttöä. Kun et kuivaa vaatetta kuivausrummussa, säästät sekä vaatetta että energiaa.

Villa

Villan kuitu on luonnostaan likaa hylkivää ja antibakteerista, joten villatuotteen voi raikastaa ilman pesua tuulettamalla. Villavaatteen pesussa on tärkeää noudattaa pesuohjetta, sillä kaikki villavaatteet eivät kestä konepesua. Älä pese villavaatetta liian kuumassa vedessä ja käytä pesukoneen villaohjelmaa, jos vaate kestää konepesun. Jos villavaate pestään liian kuumassa vedessä tai käytetään väärää pesuohjelmaa, villaa huopuu ja vaate kutistuu. Älä käytä huuhteluainetta villavaatteelle, sillä se voi vahingoittaa villakuitua.

Kyllästysaine

Hööksin käyttämät vedenhylkivyyskäsittelyt eivät sisällä fluorihiilivetyjä (perfluorattuja yhdisteitä), jotka ovat haitallisia sekä ihmiselle että ympäristölle. Vedenhylkivyys heikkenee vähitellen pesujen ja käytön myötä. Silloin vaatteen käsittelyn voi uusia. Käytä kyllästysainetta, joka ei sisällä fluorihiilivetyjä (PFC-yhdisteitä) ja noudata kyllästyksessä vaatteen pesuohjetta.

Vaatteiden hoito-ohjeet

Hööksin tavoitteena on valmistaa laadukkaita tuotteita, joten asetamme tuotteille korkeat laatutavoitteet. On tärkeää hoitaa tuotteita oikein, jotta niiden käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Älä pese tekstiilituotteita tarpeettomasti. Pesu voi lyhentää vaatteen käyttöikää ja rasittaa ympäristöä.

Vettähylkivät ja hengittävät tekniset tuotteet

Älä pese teknistä vaatetta tarpeettomasti. Huomaa kuitenkin, että lika huonontaa hengittävän teknisen vaatteen hengittävyyttä ja voi heikentää myös vedenhylkivyyttä. Noudata aina huolellisesti tuotteen pesuohjetta. Tarrakiinnityksen, vetoketjujen ja nappien sulkeminen pesua varten vähentää vaatteen kulumista. Älä käytä huuhteluainetta teknisille vaatteille. Se heikentää vaatteen ominaisuuksia ja kuormittaa ympäristöä.

Teknisen vaatteen vedenhylkivyys valitettavasti heikkenee sekä käytön että pesun myötä. Jos vesi ei enää muodosta pisaroita vaatteen pinnalle, kyllästysominaisuuden voi aktivoida silittämällä tuotteen alhaisella lämmöllä tai käyttämällä kuivausrumpua.

Jos sekään ei auta, suosittelemme vaatteen kyllästyskäsittelyn uusimista. Käytä kyllästysainetta, joka ei sisällä fluorihiilivetyjä ja noudata kyllästyksessä vaatteen pesuohjetta.

Keinomateriaalit

Keinomateriaalit ovat usein helppohoitoisia ja pesunkestäviä. Älä kuitenkaan pese niitä tarpeettomasti, se säästää sekä vaatetta että ympäristöä. Noudata huolellisesti pesuohjetta ja vältä huuhteluainetta. Älä käytä kuivausrumpua, ellei pesuohjeessa sitä suositella.

Puuvilla

Noudata puuvillatuotteen pesuohjetta ja vältä huuhteluaineen käyttöä. Kun et kuivaa vaatetta kuivausrummussa, säästät sekä vaatetta että energiaa.

Villa

Villan kuitu on luonnostaan likaa hylkivää ja antibakteerista, joten villatuotteen voi raikastaa ilman pesua tuulettamalla. Villavaatteen pesussa on tärkeää noudattaa pesuohjetta, sillä kaikki villavaatteet eivät kestä konepesua. Älä pese villavaatetta liian kuumassa vedessä ja käytä pesukoneen villaohjelmaa, jos vaate kestää konepesun. Jos villavaate pestään liian kuumassa vedessä tai käytetään väärää pesuohjelmaa, villaa huopuu ja vaate kutistuu. Älä käytä huuhteluainetta villavaatteelle, sillä se voi vahingoittaa villakuitua.

Kyllästysaine

Hööksin käyttämät vedenhylkivyyskäsittelyt eivät sisällä fluorihiilivetyjä (perfluorattuja yhdisteitä), jotka ovat haitallisia sekä ihmiselle että ympäristölle. Vedenhylkivyys heikkenee vähitellen pesujen ja käytön myötä. Silloin vaatteen käsittelyn voi uusia. Käytä kyllästysainetta, joka ei sisällä fluorihiilivetyjä (PFC-yhdisteitä) ja noudata kyllästyksessä vaatteen pesuohjetta.

Opi lisää eri materiaalien ja niiden ominaisuuksista, ratsastusvälineistä vaatteisiin, jotta löydät tarpeitasi ja ratsastustyyliäsi parhaiten vastaavat varusteet.

Treenivinkkejä ratsastajille

Tuntuuko sinusta että kuntosi on ruosteessa, olo jäykältä tai haluatko tuntea olosi vain paremmaksi? Katso vinkkimme siitä, kuinka pysyä hyvässä kunnossa sekä hevosen selässä, että sen ulkopuolella.

Jooga vahvistaa kehosi tietoisuutta ja on hyvä harjoittelun laji, johon kaikkien ratsastajie- niin aloittelijoiden kuin ammattilaisten - tulisi panostaa enemmän. Kun olet todella tietoinen siitä, mitä kehosi tekee, voit vaikuttaa ratsastukseesi hallitusti. Näin annat signaalit joita todella tarkoitat, helpotat hevosesi toimintaa ja parannat tiimityöslentelyäsi.
Tutustu esimerkiksi yinjoogaan ja yanjoogaan. Ne ovat esimerkkejä joogalajeista, jotka hyödyttäisivät sinua ratsastajana. Keskity niihin harjoituksiin, joita sinä itse tarvitset. Yinyoga on eräänlaista venyttelyä, joka luo rauhallisen ja tietoisen läsnäolon, ja jossa asentoja pidetään yleensä 3-7 minuutin ajan. Yanjooga on vastakohta yinjoogalle. Se on dynaamisempi ja aktiivisempi jooga, joka rakentaa voimaa, sekä lisää liikkuvuutta ja ketteryyttä.

Jos haluat parempaa kestävyyttä, klassinen kuntoarjoittelu, kuten juoksu, uinti ja pyöräily, ovat hyviä vaihtoehtoja. Kuntoharjoituksen aikana sinun tulisi saavuttaa maksimisyke 60-70% ja pitää syke vähintään 30 minuutin ajan. Tiedät olevasi oikealla syketasolla, kun tuntuu hieman väsyttävältä puhua harjoituksen aikana. Vaihtele intervalliharjoituksen ja voimaharjoittelun välillä. On monia hyviä ulkokuntosaleja, joissa voit treenata ratsastukseen tarvittavaa lihasksistoa. Tässä on harjoitus, jonka voit tehdä myös kotona.

Balance

Tasapaino on ratsastajalle erityisen tärkeä. Tässä on yksinkertainen vinkki siitä, miten tasapainoa voidaan harjoittaa nopeasti, melkein missä ja milloin tahansa. Harjoittele kuitenkin usein, mieluiten joka päivä. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi, tee harjoitus ilman kekiä paljain jaloin, tai sukat jalassa.
Nosta oikea jalka pohkeen sisäpuolta vasten - aseta kämmenet vastakkain rinnan eteen - venytä käsivarret (kämmenet vastakkain) ylöspäin niin pitkälle kuin mahdollista - pysy tässä asennossa tai erota käsivarret V- asentoon- laske käsivarret ja rentouta hartiat - nosta katse kohti kattoa (tai katso suoraan eteenpäin, jos se tuntuu paremmalta) - seiso paikallasi ja laske hitaasti 20: een (tai niin pitkälle kuin tuntuu mukavalta). Toista nyt sama vasemmalla jalalla asettamalla se kohti pohkeen sisäpuolta jne. Jos haluat helpottaa harjoitusta, voit asettaa kantapään nilkkaa vasten varpaat maassa. Jos haluat vaikeuttaa harjoitusta, sulje silmäsi.

Hollow

• Hollow position on kokovartaloharjoitus, jossa keskitytään corelihaisiin (selkä ja vatsa). Makaa maassa/lattialla vartalo ojentettuna - nosta olkapäät ja jalat hieman lattian yläpuolelle - pidä käsivarret sivuillasi tai anna niiden levätä vartalosi päällä - ristiselkäsi ja pakarasi tulisi jäädä lattiaa vasten. Pidä tätä kulhomaista asemaa noin 15-20 sekuntia tai kauemmin. Rentoudu ja toista niin monta kertaa kuin voit.

Breathe

Jos tunnet olevasi stressaantunut tullessasi talliin tai olet hermostunut ennen kilpailua, kokeile Nadi Shodhanaa, hengitysharjoitusta, joka auttaa sinua rentoutumaan ja keskittymään paremmin.
Käytä oikeaa peukaloa ja keskisormeasi: aloita ottamalla pari rauhallista, melko syvää hengitystä - ennen uloshengitystä toisella hengityksellä, sulje oikea sieraimesi peukalollasi ja hengitä hitaasti vasemman sieraimen kautta - pidä peukalo paikallaan ja hengitä sitten hitaasti vasemman sieraimen kautta - ennen uloshengitystä sulje vasen sierain keskisormellasi ja hengitä hitaasti oikean sieraimen kautta - hengitä sitten hitaasti oikean sieraimesi kautta ennen kuin suljet sen uudelleen, ja hengitä hitaasti vasemman kautta jne. Jatka sierainten vaihtamista tällä tavalla 5-10 minuutin ajan. Voit toistaa harjoitteen useita kertoja päivässä, jos sinulla on siihen mahdollisuus.

Treenivinkkejä ratsastajille

Tuntuuko sinusta että kuntosi on ruosteessa, olo jäykältä tai haluatko tuntea olosi vain paremmaksi? Katso vinkkimme siitä, kuinka pysyä hyvässä kunnossa sekä hevosen selässä, että sen ulkopuolella.

Jooga vahvistaa kehosi tietoisuutta ja on hyvä harjoittelun laji, johon kaikkien ratsastajie- niin aloittelijoiden kuin ammattilaisten - tulisi panostaa enemmän. Kun olet todella tietoinen siitä, mitä kehosi tekee, voit vaikuttaa ratsastukseesi hallitusti. Näin annat signaalit joita todella tarkoitat, helpotat hevosesi toimintaa ja parannat tiimityöslentelyäsi.
\\nTutustu esimerkiksi yinjoogaan ja yanjoogaan. Ne ovat esimerkkejä joogalajeista, jotka hyödyttäisivät sinua ratsastajana. Keskity niihin harjoituksiin, joita sinä itse tarvitset. Yinyoga on eräänlaista venyttelyä, joka luo rauhallisen ja tietoisen läsnäolon, ja jossa asentoja pidetään yleensä 3-7 minuutin ajan. Yanjooga on vastakohta yinjoogalle. Se on dynaamisempi ja aktiivisempi jooga, joka rakentaa voimaa, sekä lisää liikkuvuutta ja ketteryyttä.
\\n
\\nJos haluat parempaa kestävyyttä, klassinen kuntoarjoittelu, kuten juoksu, uinti ja pyöräily, ovat hyviä vaihtoehtoja. Kuntoharjoituksen aikana sinun tulisi saavuttaa maksimisyke 60-70% ja pitää syke vähintään 30 minuutin ajan. Tiedät olevasi oikealla syketasolla, kun tuntuu hieman väsyttävältä puhua harjoituksen aikana. Vaihtele intervalliharjoituksen ja voimaharjoittelun välillä. On monia hyviä ulkokuntosaleja, joissa voit treenata ratsastukseen tarvittavaa lihasksistoa. Tässä on harjoitus, jonka voit tehdä myös kotona.

Balance

Tasapaino on ratsastajalle erityisen tärkeä. Tässä on yksinkertainen vinkki siitä, miten tasapainoa voidaan harjoittaa nopeasti, melkein missä ja milloin tahansa. Harjoittele kuitenkin usein, mieluiten joka päivä. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi, tee harjoitus ilman kekiä paljain jaloin, tai sukat jalassa.Nosta oikea jalka pohkeen sisäpuolta vasten - aseta kämmenet vastakkain rinnan eteen - venytä käsivarret (kämmenet vastakkain) ylöspäin niin pitkälle kuin mahdollista - pysy tässä asennossa tai erota käsivarret V- asentoon- laske käsivarret ja rentouta hartiat - nosta katse kohti kattoa (tai katso suoraan eteenpäin, jos se tuntuu paremmalta) - seiso paikallasi ja laske hitaasti 20: een (tai niin pitkälle kuin tuntuu mukavalta). Toista nyt sama vasemmalla jalalla asettamalla se kohti pohkeen sisäpuolta jne. Jos haluat helpottaa harjoitusta, voit asettaa kantapään nilkkaa vasten varpaat maassa. Jos haluat vaikeuttaa harjoitusta, sulje silmäsi.

Hollow

• Hollow position on kokovartaloharjoitus, jossa keskitytään corelihaisiin (selkä ja vatsa). Makaa maassa/lattialla vartalo ojentettuna - nosta olkapäät ja jalat hieman lattian yläpuolelle - pidä käsivarret sivuillasi tai anna niiden levätä vartalosi päällä - ristiselkäsi ja pakarasi tulisi jäädä lattiaa vasten. Pidä tätä kulhomaista asemaa noin 15-20 sekuntia tai kauemmin. Rentoudu ja toista niin monta kertaa kuin voit.

Breathe

Jos tunnet olevasi stressaantunut tullessasi talliin tai olet hermostunut ennen kilpailua, kokeile Nadi Shodhanaa, hengitysharjoitusta, joka auttaa sinua rentoutumaan ja keskittymään paremmin.Käytä oikeaa peukaloa ja keskisormeasi: aloita ottamalla pari rauhallista, melko syvää hengitystä - ennen uloshengitystä toisella hengityksellä, sulje oikea sieraimesi peukalollasi ja hengitä hitaasti vasemman sieraimen kautta - pidä peukalo paikallaan ja hengitä sitten hitaasti vasemman sieraimen kautta - ennen uloshengitystä sulje vasen sierain keskisormellasi ja hengitä hitaasti oikean sieraimen kautta - hengitä sitten hitaasti oikean sieraimesi kautta ennen kuin suljet sen uudelleen, ja hengitä hitaasti vasemman kautta jne. Jatka sierainten vaihtamista tällä tavalla 5-10 minuutin ajan. Voit toistaa harjoitteen useita kertoja päivässä, jos sinulla on siihen mahdollisuus.

Hevoset ovat suuria ja herkkiä eläimiä. Kun tunnustelet päivittäin hevosesi huolellisesti läpi, huomaat helpommin pienet vaivat jotka voit hoitaa itse. Näin vaivoista ei pääse syntymään niin suuria, että ne tarvitsisivat eläinlääkärin hoitoa. Alla on lueteltu yleisimmät vaivat, jotka voit usein hoitaa itse. Jos olet vähänkin epävarma, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

Pienet haavat

Pienet pinnalliset haavat jotka ei vuoda paljoa verta ja joita ei tarvitse ommella, voit hoitaa itse. Pese haava puhtaaksi miedolla puhdistusaineella sekä vedellä tai keittosuolaliuoksella. Puhdista haavan reunat hyvin ja leikkaa mahdolliset karvat haavan ympäriltä, niin haava on helpompi pitää puhtaana. Laita haavan päälle ohuelti haavavoidetta, tai suihkuta siihen haavalaastari/haavasuihketta joka suojaa haavaa bakteereilta. Jotkut haavat on hyvä pintelöidä. Esim. polkemat olisi hyvä suojata ns. laukkasiteellä, jolloin ne pysyvät paremmin puhtaana.

Rivi

Rivi on ihotulehdus hevosen vuohiskuopassa. Hevosen vuohisten iho on ohutta ja herkkää. Vuohisiin tulee helposti haavaumia, jos hevonen tarhataan savisissa tai kosteissa tarhoissa. Tulehtuneita haavoja vuohisen alueella kutsutaan riviksi. Paras ennaltaehkäisy riville on pitää hevosen jalat niin puhtaina ja kuivina kuin mahdollista. Jos hevosella on rivi, on tärkeää hoitaa riviä niin, ettei tulehdus leviä vuohisesta ylöspäin. Jos tulehdus leviää imusuoniin, voi seurauksena olla imusuonentulehdus. Imusuonentulehduksessa imusuonet eivät siirrä nestettä normaalisti pois kudoksista, jolloin jalka turpoaa reilusti.

Näin hoidat riviä:

\\r\\n
• Pese jalat huolellisesti miedolla puhdistusaineella
\\r\\n
• Kuivaa jalat huolellisesti pyyhkeellä
\\r\\n
• Rasvaa vuohiset pehmentävällä voiteella.
\\r\\n
• Toista hoito päivittäin noin 5-7 päivän ajan. Jos vaiva ei näytä paranevan, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
\\r\\n

Hevonen jolla on kertaalleen ollut rivi, saa sen helposti uudestaan. On tärkeää että olet huolellinen hevosen vuohisten puhtaudesta ja hoidosta.

Sädemätä

Sädemätä on bakteeri-ja sieni- infektio kaviossa. Sädemätää esiintyy useimmiten säteen uurteissa, mutta sitä voi esiintyä myös muualla kaviossa. Kavio/säde muuttuu pehmeäksi ja jauhemaiseksi, sekä haisee pahalle. Syitä sädemädän syntyyn ovat huono kaviohygienia, hevosen seisominen märällä ja likaisella alustalla, sekä ahtaat kaviot joissa on syvät sädeuurteet.

Näin hoidat sädemätää

\\r\\n
• Puhdista hevosen kaviot huolellisesti päivittäin ja pidä hevosen karsinan aluset puhtaina ja kuivina
\\r\\n
• Suihkuta kavioon laimennettua jodipitoista desinfiointiainetta (esim. Jodopax, Betadine) joka tappaa bakteereja.
\\r\\n
• Terva ja kuparisulfaatti ovat hyviä tuotteita hevosen sädemädän hoidossa, mutta markkinoilla on myös muitakin tuotteita jotka toimivat hyvin.
\\r\\n

Ruokatorventukos

Ruokatorventukoksessa hevosen ruokatorveen on muodostunut jokin tukos. Tukos voi olla esim. turvotettavaksi tarkoitetun kuivan rehun, isojen omenanpalojen tai muun rehun takertumista ruokatorveen. Hevosesta tulee rauhaton, se aukoo suutaan, siltä valuu paljon sylkeä ja rehujäämiä tulee ulos sieraimesta. Ota hevoselta heti pois kaikki rehut ja hiero varovasti hevosen kaulaa vasemmalta puolelta. Kutsu aina eläinlääkäri jos epäilet ruokatorventukosta.

Jotta hevosesi välttyisi ruokatorventukokselta, on hevoselle aina hyvä antaa korsirehua ennen väkirehua. Jos hevonen on kovin ahne, voit laittaa hevosen ruokakuppiin suuria kiviä. Kivet vähentävät hevosen mahdollisuutta hotkia väkirehuannosta. Turvottamalla rehut voit ennaltaehkäistä tukoksen syntymistä.

Hevosen yleisimmät vaivat

Hevoset ovat suuria ja herkkiä eläimiä. Kun tunnustelet päivittäin hevosesi huolellisesti läpi, huomaat helpommin pienet vaivat jotka voit hoitaa itse. Näin vaivoista ei pääse syntymään niin suuria, että ne tarvitsisivat eläinlääkärin hoitoa. Alla on lueteltu yleisimmät vaivat, jotka voit usein hoitaa itse. Jos olet vähänkin epävarma, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

Pienet haavat

Pienet pinnalliset haavat jotka ei vuoda paljoa verta ja joita ei tarvitse ommella, voit hoitaa itse. Pese haava puhtaaksi miedolla puhdistusaineella sekä vedellä tai keittosuolaliuoksella. Puhdista haavan reunat hyvin ja leikkaa mahdolliset karvat haavan ympäriltä, niin haava on helpompi pitää puhtaana. Laita haavan päälle ohuelti haavavoidetta, tai suihkuta siihen haavalaastari/haavasuihketta joka suojaa haavaa bakteereilta. Jotkut haavat on hyvä pintelöidä. Esim. polkemat olisi hyvä suojata ns. laukkasiteellä, jolloin ne pysyvät paremmin puhtaana.

Rivi

Rivi on ihotulehdus hevosen vuohiskuopassa. Hevosen vuohisten iho on ohutta ja herkkää. Vuohisiin tulee helposti haavaumia, jos hevonen tarhataan savisissa tai kosteissa tarhoissa. Tulehtuneita haavoja vuohisen alueella kutsutaan riviksi. Paras ennaltaehkäisy riville on pitää hevosen jalat niin puhtaina ja kuivina kuin mahdollista. Jos hevosella on rivi, on tärkeää hoitaa riviä niin, ettei tulehdus leviä vuohisesta ylöspäin. Jos tulehdus leviää imusuoniin, voi seurauksena olla imusuonentulehdus. Imusuonentulehduksessa imusuonet eivät siirrä nestettä normaalisti pois kudoksista, jolloin jalka turpoaa reilusti.

Näin hoidat riviä:

\\n
• Pese jalat huolellisesti miedolla puhdistusaineella
\\n
• Kuivaa jalat huolellisesti pyyhkeellä
\\n
• Rasvaa vuohiset pehmentävällä voiteella.
\\n
• Toista hoito päivittäin noin 5-7 päivän ajan. Jos vaiva ei näytä paranevan, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
\\n

Hevonen jolla on kertaalleen ollut rivi, saa sen helposti uudestaan. On tärkeää että olet huolellinen hevosen vuohisten puhtaudesta ja hoidosta.

Sädemätä

Sädemätä on bakteeri-ja sieni- infektio kaviossa. Sädemätää esiintyy useimmiten säteen uurteissa, mutta sitä voi esiintyä myös muualla kaviossa. Kavio/säde muuttuu pehmeäksi ja jauhemaiseksi, sekä haisee pahalle. Syitä sädemädän syntyyn ovat huono kaviohygienia, hevosen seisominen märällä ja likaisella alustalla, sekä ahtaat kaviot joissa on syvät sädeuurteet.

Näin hoidat sädemätää

\\n
• Puhdista hevosen kaviot huolellisesti päivittäin ja pidä hevosen karsinan aluset puhtaina ja kuivina
\\n
• Suihkuta kavioon laimennettua jodipitoista desinfiointiainetta (esim. Jodopax, Betadine) joka tappaa bakteereja.
\\n
• Terva ja kuparisulfaatti ovat hyviä tuotteita hevosen sädemädän hoidossa, mutta markkinoilla on myös muitakin tuotteita jotka toimivat hyvin.
\\n

Ruokatorventukos

Ruokatorventukoksessa hevosen ruokatorveen on muodostunut jokin tukos. Tukos voi olla esim. turvotettavaksi tarkoitetun kuivan rehun, isojen omenanpalojen tai muun rehun takertumista ruokatorveen. Hevosesta tulee rauhaton, se aukoo suutaan, siltä valuu paljon sylkeä ja rehujäämiä tulee ulos sieraimesta. Ota hevoselta heti pois kaikki rehut ja hiero varovasti hevosen kaulaa vasemmalta puolelta. Kutsu aina eläinlääkäri jos epäilet ruokatorventukosta.

Jotta hevosesi välttyisi ruokatorventukokselta, on hevoselle aina hyvä antaa korsirehua ennen väkirehua. Jos hevonen on kovin ahne, voit laittaa hevosen ruokakuppiin suuria kiviä. Kivet vähentävät hevosen mahdollisuutta hotkia väkirehuannosta. Turvottamalla rehut voit ennaltaehkäistä tukoksen syntymistä.

Kuten me ihmiset, ovat hevosetkin joskus sairaita. Jotkut yksilöt ovat toisia herkempiä ja saavat helpommin tartunnan. Opi lukemaan hevostasi, niin huomaat mahdollisimman varhain, mikäli se ei voi hyvin, ja voit antaa sille ensihoitoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ähky

Nimitystä ähky käytetään kaikista hevosen vatsakivuista. Jos hevosella on ähky, se on usein rauhaton, kuopii etujaloillaan, nostelee takajalkojaan, katselee kylkiään, menee makuulle ja yrittää toistuvasti piehtaroida. Jos epäilet ähkyä, ota hevoselta pois kaikki rehut ja yritä saada hevonen liikkumaan. Taluta tai juoksuta kevyesti, tämä voi saada vatsan toiminnan laukeamaan. Jos ongelma ei hellitä, ota yhteys eläinlääkäriin. Jos tilanne ei ole akuutti, olisi hyvä jos voisit tarkistaa hevosen pulssin, hengitystiheyden, limakalvot, ruumiinlämmön, ulosteen ja suoliston äänet (jos suolistosta ei kuulu ääniä, on tilanne vakava). Jos hevonen niin rauhaton, että lämmön ja pulssin mittaaminen tuottaa ongelmia, jätä tämä mieluummin tekemättä, jotta et vaaranna kummankaan turvallisuutta.

Voit ennaltaehkäistä ähkyjä seuraavin keinoin;

\\r\\n
• Vettä vapaasti saatavilla
\\r\\n
• Säännöllinen liikunta
\\r\\n
• Hyvä rehuhygienia
\\r\\n
• Hyvin liotetulla melassileikkeellä ja pellavansiemenillä on suotuisa vaikutus suoliston toimintaan
\\r\\n
• Säännöllinen matolääkitys tai ulostenäytteen otto
\\r\\n
• Säännöllinen hampaiden raspaus
\\r\\n

Lannehalavus

Lannehalvauksessa hevonen on haluton liikkumaan ja liikkuu jäykästi, hikoilee, aristaa takaosan lihasten palpaatiota, virtsa on punertavaa ja pulssi sekä hengitystiheys kohoavat. Hevonen, jota liikutetaan epäsäännöllisesti, ja jolla on sama ruokavalio myös levossa, sairastuu helpommin lannehalvaukseen. Oireet ilmaantuvat kun hevonen levon jälkeen otetaan valmennukseen. Jos epäilet lannehalvausta, anna hevosen olla paikoillaan, laita sille loimi ja pidä lihakset lämpiminä, tarjoa hevoselle vettä. Jos hevonen haluaa mennä maate, yritä saada sen makuualusta mahdollisimman pehmeäksi. Ota yhteys eläinlääkäriin.

Voit ennaltaehkäistä lannehalvausta seuraavin keinoin;

\\r\\n
• Säännöllinen liikunta
\\r\\n
• Suunnittele hevosen ruokavalio huolellisesti ja ota huomioon lepopäivät
\\r\\n
• Lisää hevosen ruokavalioon tarpeen mukaan seleeniä, E vitamiinia ja B vitamiinia, mutta varo antamasta näitä yli suositusten.
\\r\\n

Kaviokuume

Kaviokuume on tulehdus kaviossa ja erittäin kivulias sairaus. Hevonen ei halua liikkua ja varsinkin sen etukaviot tulevat hyvin lämpimiksi. Vuohisnivelen kohdalla voit tuntea kohonneen pulssin.

Kolme tavallisinta kaviokuumeen laukaisevaa tekijää;

\\r\\n
• Varsomisen jälkeinen kaviokuume. Hevosen jälkeiset eivät irtoa ja aiheuttaa kohtutulehduksen, joka vaikuttaa kavioiden verenkiertoon aiheuttaen kaviokuumeen.
\\r\\n
• Rasituskaviokuume. Hevonen joka on ontunut vahvasti toista jalkaa, voi saada kaviokuumeen terveeseen jalkaan, koska se ei ole voinut lepuuttaa sitä.
\\r\\n
• Ruokintaan liittyvä kaviokuume. Kaviokuume syntyy useimmiten ruokintaan liittyvistä syistä. Hevonen tulisi totuttaa uuteen rehuun kahden viikon ajan. Tämä koskee myös hevosen siirtymistä laitumelle. Jos hevonen on saanut liian paljon rehua tai liian vahvaa rehua, se voi sairastua. Muista siis säädellä hevosen ruokavaliota sen liikunnan/valmennuksen mukaan.
\\r\\n

Jos epäilet että hevosellasi on kaviokuume, anna hevosen seisoa kuivalla ja pehmeällä alustalla, ota siltä kaikki väkirehut pois, viilennä mielellään hevosen jalkoja ja ota yhteys eläinlääkäriin. On erittäin tärkeää että hevonen saa eläinlääkärin hoitoa mahdollisimman nopeasti.

Ontuma

Jos hevonen astuu väärin, se voi nyrjäyttää jalkansa, jolloin nivel voi turvota ja tulla hyvin kuumaksi ja hevonen saattaa alkaa ontua tästä syystä. Hevosen murtumat eivät ole kovin tavallisia ja ne voivat olla hyvin vakavia ja vaikeasti hoidettavia.

Jos hevosesi alkaa ontua akuutisti, aloita tarkistamalla, ettei sen sen kavioon ole tarttunut esimerkiksi kiveä. Tunnustele hevosen jalkaa mahdollisten turvotusten, arkuuden tai lämmön löytämiseksi.

Jos hevonen ontuu vain vähän, seuraa ontumaa parin päivän ajan. Jos ontuma pahenee, ota yhteys eläinlääkäriin.

Tavallisimmat sairaudet

Kuten me ihmiset, ovat hevosetkin joskus sairaita. Jotkut yksilöt ovat toisia herkempiä ja saavat helpommin tartunnan. Opi lukemaan hevostasi, niin huomaat mahdollisimman varhain, mikäli se ei voi hyvin, ja voit antaa sille ensihoitoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ähky

Nimitystä ähky käytetään kaikista hevosen vatsakivuista. Jos hevosella on ähky, se on usein rauhaton, kuopii etujaloillaan, nostelee takajalkojaan, katselee kylkiään, menee makuulle ja yrittää toistuvasti piehtaroida. Jos epäilet ähkyä, ota hevoselta pois kaikki rehut ja yritä saada hevonen liikkumaan. Taluta tai juoksuta kevyesti, tämä voi saada vatsan toiminnan laukeamaan. Jos ongelma ei hellitä, ota yhteys eläinlääkäriin. Jos tilanne ei ole akuutti, olisi hyvä jos voisit tarkistaa hevosen pulssin, hengitystiheyden, limakalvot, ruumiinlämmön, ulosteen ja suoliston äänet (jos suolistosta ei kuulu ääniä, on tilanne vakava). Jos hevonen niin rauhaton, että lämmön ja pulssin mittaaminen tuottaa ongelmia, jätä tämä mieluummin tekemättä, jotta et vaaranna kummankaan turvallisuutta.

Voit ennaltaehkäistä ähkyjä seuraavin keinoin;

\\n
• Vettä vapaasti saatavilla
\\n
• Säännöllinen liikunta
\\n
• Hyvä rehuhygienia
\\n
• Hyvin liotetulla melassileikkeellä ja pellavansiemenillä on suotuisa vaikutus suoliston toimintaan
\\n
• Säännöllinen matolääkitys tai ulostenäytteen otto
\\n
• Säännöllinen hampaiden raspaus
\\n

Lannehalavus

Lannehalvauksessa hevonen on haluton liikkumaan ja liikkuu jäykästi, hikoilee, aristaa takaosan lihasten palpaatiota, virtsa on punertavaa ja pulssi sekä hengitystiheys kohoavat. Hevonen, jota liikutetaan epäsäännöllisesti, ja jolla on sama ruokavalio myös levossa, sairastuu helpommin lannehalvaukseen. Oireet ilmaantuvat kun hevonen levon jälkeen otetaan valmennukseen. Jos epäilet lannehalvausta, anna hevosen olla paikoillaan, laita sille loimi ja pidä lihakset lämpiminä, tarjoa hevoselle vettä. Jos hevonen haluaa mennä maate, yritä saada sen makuualusta mahdollisimman pehmeäksi. Ota yhteys eläinlääkäriin.

Voit ennaltaehkäistä lannehalvausta seuraavin keinoin;

\\n
• Säännöllinen liikunta
\\n
• Suunnittele hevosen ruokavalio huolellisesti ja ota huomioon lepopäivät
\\n
• Lisää hevosen ruokavalioon tarpeen mukaan seleeniä, E vitamiinia ja B vitamiinia, mutta varo antamasta näitä yli suositusten.
\\n

Kaviokuume

Kaviokuume on tulehdus kaviossa ja erittäin kivulias sairaus. Hevonen ei halua liikkua ja varsinkin sen etukaviot tulevat hyvin lämpimiksi. Vuohisnivelen kohdalla voit tuntea kohonneen pulssin.

Kolme tavallisinta kaviokuumeen laukaisevaa tekijää;

\\n
• Varsomisen jälkeinen kaviokuume. Hevosen jälkeiset eivät irtoa ja aiheuttaa kohtutulehduksen, joka vaikuttaa kavioiden verenkiertoon aiheuttaen kaviokuumeen.
\\n
• Rasituskaviokuume. Hevonen joka on ontunut vahvasti toista jalkaa, voi saada kaviokuumeen terveeseen jalkaan, koska se ei ole voinut lepuuttaa sitä.
\\n
• Ruokintaan liittyvä kaviokuume. Kaviokuume syntyy useimmiten ruokintaan liittyvistä syistä. Hevonen tulisi totuttaa uuteen rehuun kahden viikon ajan. Tämä koskee myös hevosen siirtymistä laitumelle. Jos hevonen on saanut liian paljon rehua tai liian vahvaa rehua, se voi sairastua. Muista siis säädellä hevosen ruokavaliota sen liikunnan/valmennuksen mukaan.
\\n

Jos epäilet että hevosellasi on kaviokuume, anna hevosen seisoa kuivalla ja pehmeällä alustalla, ota siltä kaikki väkirehut pois, viilennä mielellään hevosen jalkoja ja ota yhteys eläinlääkäriin. On erittäin tärkeää että hevonen saa eläinlääkärin hoitoa mahdollisimman nopeasti.

Ontuma

Jos hevonen astuu väärin, se voi nyrjäyttää jalkansa, jolloin nivel voi turvota ja tulla hyvin kuumaksi ja hevonen saattaa alkaa ontua tästä syystä. Hevosen murtumat eivät ole kovin tavallisia ja ne voivat olla hyvin vakavia ja vaikeasti hoidettavia.

Jos hevosesi alkaa ontua akuutisti, aloita tarkistamalla, ettei sen sen kavioon ole tarttunut esimerkiksi kiveä. Tunnustele hevosen jalkaa mahdollisten turvotusten, arkuuden tai lämmön löytämiseksi.

Jos hevonen ontuu vain vähän, seuraa ontumaa parin päivän ajan. Jos ontuma pahenee, ota yhteys eläinlääkäriin.

Varsomisaika on nyt täydessä vauhdissa koko maassa. Jos odotat varsoja tai varsaa talliisi, sinun kannattaa olla selvillä varsojen yleisimmistä sairauksista, että tiedät, millaisia oireita sinun tulee tarkkailla.

Varsoja syntyy joka vuosi tuhansia, ja monet hevosenomistajat malttavat tuskin irrottaa katsettaan valvontakameran kuvasta odottaessaan varsojen kavioiden ilmestymistä karsinan oljille. Useimmiten sekä tiineysaika että varsominen sujuu hyvin, ja tulokas on terve ja pirteä veijari. Aina kuitenkaan näin ei käy. Varsojen yleisimpiä vaivoja ovat varsahalvaus, ummetus ja jalkojen virheasennot. 

- Useimmat sairaudet ilmenevät jo pikkuvarsavaiheessa. Kolmea diagnoosia ilmenee toistuvasti suuremmassa määrin joka vuosi, kertoo hevoseläinlääkäri Karl-Henrik Heimdahl, Agria Djurförsäkring.

Varsahalvaus

Varsahalvaus on bakteerien aiheuttama infektio, joka ilmenee ensimmäisten viikkojen aikana syntymän jälkeen, kun varsan omat vasta-aineet eivät anna sille täyttä suojaa. Infektio lähtee jostakin kehon osasta, kuten nivelestä, aivoista tai keuhkoista tai alkaa ripulina. Pahimmassa tapauksessa varsalle kehittyy verenmyrkytys eli sepsis. Bakteerit pääsevät elimistöön hengitysilmasta, suun kautta tai navasta alkaneesta infektiosta. Varsahalvaus etenee usein nopeasti.

Oireet

\\r\\n
• Ruokahalun heikkeneminen.
\\r\\n
• Voimakkaat yleisoireet ja väsymys.
\\r\\n
• Tietyt kehonosat, kuten korvat ja jalat tuntuvat kylmiltä heikentyneen verenkierron vuoksi.
\\r\\n
• Nivelinfektio aiheuttaa ontumista ja nivelen turvotusta.
\\r\\n

Hoito

Hoidon nopea aloitus on elintärkeää. Usein tarvitaan tehohoitoa, kuten antibiootteja ja plasman tiputusta vasta-aineiden määrän nostamiseksi. Myös kirurginen toimenpide voi olla tarpeen.

Mekonium-ummetus

Varsan pitää ulostaa pois suolipihka, eli mekonium, 12 tunnin kuluessa syntymästä. Muutoin seurauksena voi olla ummetus ja ähky. Suolipihka on tummaa ja koostumukseltaan yleensä kovia pallosia. 

Oireet

\\r\\n
• Ähky.
\\r\\n
• Varsa kuopii kavioillaan ja katselee vatsaansa.
\\r\\n
• Varsa pinnistelee köyryssä ja yrittää ulostaa.
\\r\\n
• Jos oireet voimistuvat, varsaa makaa selällään ja yrittää piehtaroida.
\\r\\n

Hoito

Kysy aina neuvoa eläinlääkäriltä. Jos ongelma havaitaan ajoissa, hoidoksi voi riittää Microlax tai vastaava valmiste.

Jalkojen virheasennot

Jalkojen virheasentoa esiintyy usein ennenaikaisesti syntyneillä varsoilla ja varsoilla, jotka eivät kasva normaalisti tai jotka ovat olleet kohdussa virheasennossa. Varsalla voi olla erilaisia jalkojen virheasentoja.

Oireet

\\r\\n
• Poikkeava jalkojen asento, varsan jalat joko taittuvat voimakkaasti vuohisen kohdalta tai vuohiset ovat voimakkaasti pystyt. Vakavissa tapauksissa seurauksena voi vuohis- tai polvinivelen ylitaipuminen.
\\r\\n
• Linja etu- tai takajalan polvesta vuohiseen ei ole suora.
\\r\\n
• Voimakas suppu- tai hajavarpaisuus.
\\r\\n

Hoito

Lievät tapaukset voivat korjaantua itsestään. Jos hoitoa tarvitaan, se on aloitettava ajoissa, ennen kuin kasvurustot sulkeutuvat. Konsultoi eläinlääkäriä ja taitavaa kengittäjää.

Varsan yleisimmät sairaudet

Varsomisaika on nyt täydessä vauhdissa koko maassa. Jos odotat varsoja tai varsaa talliisi, sinun kannattaa olla selvillä varsojen yleisimmistä sairauksista, että tiedät, millaisia oireita sinun tulee tarkkailla.

Varsoja syntyy joka vuosi tuhansia, ja monet hevosenomistajat malttavat tuskin irrottaa katsettaan valvontakameran kuvasta odottaessaan varsojen kavioiden ilmestymistä karsinan oljille. Useimmiten sekä tiineysaika että varsominen sujuu hyvin, ja tulokas on terve ja pirteä veijari. Aina kuitenkaan näin ei käy. Varsojen yleisimpiä vaivoja ovat varsahalvaus, ummetus ja jalkojen virheasennot.

- Useimmat sairaudet ilmenevät jo pikkuvarsavaiheessa. Kolmea diagnoosia ilmenee toistuvasti suuremmassa määrin joka vuosi, kertoo hevoseläinlääkäri Karl-Henrik Heimdahl, Agria Djurförsäkring.

Varsahalvaus

Varsahalvaus on bakteerien aiheuttama infektio, joka ilmenee ensimmäisten viikkojen aikana syntymän jälkeen, kun varsan omat vasta-aineet eivät anna sille täyttä suojaa. Infektio lähtee jostakin kehon osasta, kuten nivelestä, aivoista tai keuhkoista tai alkaa ripulina. Pahimmassa tapauksessa varsalle kehittyy verenmyrkytys eli sepsis. Bakteerit pääsevät elimistöön hengitysilmasta, suun kautta tai navasta alkaneesta infektiosta. Varsahalvaus etenee usein nopeasti.

Oireet

\\n
• Ruokahalun heikkeneminen.
\\n
• Voimakkaat yleisoireet ja väsymys.
\\n
• Tietyt kehonosat, kuten korvat ja jalat tuntuvat kylmiltä heikentyneen verenkierron vuoksi.
\\n
• Nivelinfektio aiheuttaa ontumista ja nivelen turvotusta.
\\n

Hoito

Hoidon nopea aloitus on elintärkeää. Usein tarvitaan tehohoitoa, kuten antibiootteja ja plasman tiputusta vasta-aineiden määrän nostamiseksi. Myös kirurginen toimenpide voi olla tarpeen.

Mekonium-ummetus

Varsan pitää ulostaa pois suolipihka, eli mekonium, 12 tunnin kuluessa syntymästä. Muutoin seurauksena voi olla ummetus ja ähky. Suolipihka on tummaa ja koostumukseltaan yleensä kovia pallosia.

Oireet

\\n
• Ähky.
\\n
• Varsa kuopii kavioillaan ja katselee vatsaansa.
\\n
• Varsa pinnistelee köyryssä ja yrittää ulostaa.
\\n
• Jos oireet voimistuvat, varsaa makaa selällään ja yrittää piehtaroida.
\\n

Hoito

Kysy aina neuvoa eläinlääkäriltä. Jos ongelma havaitaan ajoissa, hoidoksi voi riittää Microlax tai vastaava valmiste.

Jalkojen virheasennot

Jalkojen virheasentoa esiintyy usein ennenaikaisesti syntyneillä varsoilla ja varsoilla, jotka eivät kasva normaalisti tai jotka ovat olleet kohdussa virheasennossa. Varsalla voi olla erilaisia jalkojen virheasentoja.

Oireet

\\n
• Poikkeava jalkojen asento, varsan jalat joko taittuvat voimakkaasti vuohisen kohdalta tai vuohiset ovat voimakkaasti pystyt. Vakavissa tapauksissa seurauksena voi vuohis- tai polvinivelen ylitaipuminen.
\\n
• Linja etu- tai takajalan polvesta vuohiseen ei ole suora.
\\n
• Voimakas suppu- tai hajavarpaisuus.
\\n

Hoito

Lievät tapaukset voivat korjaantua itsestään. Jos hoitoa tarvitaan, se on aloitettava ajoissa, ennen kuin kasvurustot sulkeutuvat. Konsultoi eläinlääkäriä ja taitavaa kengittäjää.

Hevonen on lauma- ja pakoeläin. Koska lauma on hevoselle erityisen tärkeä, voimme hyödyntää tätä tulemalla osaksi hevosen laumaa, tulemalla johtajaksi.

Koska hevonen on pakoeläin, se pakenee pelästyessään jotakin. Koska hevosen pako-aisti on vahva, sinun on pidettävä tämä mielessä hevosta käsiteltäessä, jotta hevosestasi tulisi mahdollisimman varma käsitellä.

Ollaksesi johtaja sinun ei tarvitse olla kova, mutta sinun on oltava johdonmukainen ja päättäväinen, voittaaksesi hevosen luottamuksen. Kun olet hevoselle rauhallinen ja turvallinen johtaja, joka viestii että kaikki on hyvin, se voi rauhassa tutkia ja hyväksyä jotain, jota se ensin pelästyi. Älä koskaan rankaise hevosta joka on pelästynyt, tällöin vain vahvistat sen pelkoa ja ongelmasta kasvaa vielä suurempi kuin se alussa oli.

Hevosen aistit ovat erittäin hyvin kehittyneet.

Näkö

Koska hevosen silmät sijaitsevat kummallakin puolella päätä, sen näkökenttä on hyvin laaja, mutta sitä vastoin hevosen lähinäkö ei ole kovin hyvä. Tällä tavoin hevonen voi havaita vaaroja sekä lähellä että kaukaa kaikista suunnista. Leijona jonka silmät sijaitsevat keskellä päätä sitä vastoin näkee erittäin tarkasti ja voi keskittää katseensa saaliiseensa ja tavoittaa sen.

Haju

Hevosella on erittäin hyvä hajuaisti. Tämän voimme esimerkiksi havaita siitä, miten tamma tunnistaa varsansa sen hajusta, tai siitä että hevonen aistii jos olemme sekoittaneet sen ruokaan jotain uutta, maistamatta sitä ensin. Hajuaisti on myös hevosen tapa kommunikoida. Hevonen tervehtii toista hevosta usein turvasta turpaan haistelemalla toisiaan. Kun tapaat uuden hevosen se saattaa haistella sinua pitkään tutustuakseen sinuun. Kiitos hajuaistin hevonen on usein voinut havaita vaaran ja petoeläimen eläessään villinä. Haistaessaan vaaran se on siirtynyt turvaan ja näin selviytynyt hengissä. Tuulisella ilmalla hevosen on vaikeampi erottaa hajuja ja se saattaa siitä syystä olla hermostuneempi ja valmiimpi pakenemaan. Sen aisti sanoo, ettei se voi havaita vaaraa riittävän aikaisin.

Makuaisti

Makuaisti ja hajuaisti ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Mikäli haluat hevosen tutustuvan johonkin uuteen, se on hyvä totuttaa uuteen makuun. Jos hevonen esimerkiksi juo huonosti kilpailupaikalla, voit esimerkiksi totuttaa sen juomaan vettä, johon sekoitettu omenamehua. Tällöin vesi toisella tallilla ei maistu niin erilaiselta.

Kuuloaisti

Hevosen kuulo on hyvin kehittynyt ja se erottaa korkeampia ja matalampia ääniä kuin me ihmiset. Hevonen voi kääntää toista korvaansa riippumatta toisesta ja täten havaita ääniä eri suunnista ja voi paikantaa mistä suunnasta ääni tulee. Korvillaan hevonen myös näyttää onko se utelias, pelokas tai vihainen.

Tuntoaisti

Hevonen on päästään herkin sen tuntokarvoista johtuen. Tuntokarvat turvan ja silmien ympärillä kompensoivat hevosen näkökentän puutteet. Turvan ja huulten tuntokarvat auttavat hevosta erottamaan eri ruoka-aineet toisistaan. Älä koskaan leikkaa näitä tuntokarvoja pois.

Ymmärrät kuinka herkkä hevosen iho on, jos mietit kuinka hevonen reagoi hyönteisen laskeutuessa sen iholle. Ajattele tätä kun käsittelet hevosta. Joskus käytämme turhan paljon voimaa, kun kevyt painoapukin voisi riittää.

Näin hevonen toimii

Hevonen on lauma- ja pakoeläin. Koska lauma on hevoselle erityisen tärkeä, voimme hyödyntää tätä tulemalla osaksi hevosen laumaa, tulemalla johtajaksi.

Koska hevonen on pakoeläin, se pakenee pelästyessään jotakin. Koska hevosen pako-aisti on vahva, sinun on pidettävä tämä mielessä hevosta käsiteltäessä, jotta hevosestasi tulisi mahdollisimman varma käsitellä.

Ollaksesi johtaja sinun ei tarvitse olla kova, mutta sinun on oltava johdonmukainen ja päättäväinen, voittaaksesi hevosen luottamuksen. Kun olet hevoselle rauhallinen ja turvallinen johtaja, joka viestii että kaikki on hyvin, se voi rauhassa tutkia ja hyväksyä jotain, jota se ensin pelästyi. Älä koskaan rankaise hevosta joka on pelästynyt, tällöin vain vahvistat sen pelkoa ja ongelmasta kasvaa vielä suurempi kuin se alussa oli.

Hevosen aistit ovat erittäin hyvin kehittyneet

Näkö

Koska hevosen silmät sijaitsevat kummallakin puolella päätä, sen näkökenttä on hyvin laaja, mutta sitä vastoin hevosen lähinäkö ei ole kovin hyvä. Tällä tavoin hevonen voi havaita vaaroja sekä lähellä että kaukaa kaikista suunnista. Leijona jonka silmät sijaitsevat keskellä päätä sitä vastoin näkee erittäin tarkasti ja voi keskittää katseensa saaliiseensa ja tavoittaa sen.

Haju

Hevosella on erittäin hyvä hajuaisti. Tämän voimme esimerkiksi havaita siitä, miten tamma tunnistaa varsansa sen hajusta, tai siitä että hevonen aistii jos olemme sekoittaneet sen ruokaan jotain uutta, maistamatta sitä ensin. Hajuaisti on myös hevosen tapa kommunikoida. Hevonen tervehtii toista hevosta usein turvasta turpaan haistelemalla toisiaan. Kun tapaat uuden hevosen se saattaa haistella sinua pitkään tutustuakseen sinuun. Kiitos hajuaistin hevonen on usein voinut havaita vaaran ja petoeläimen eläessään villinä. Haistaessaan vaaran se on siirtynyt turvaan ja näin selviytynyt hengissä. Tuulisella ilmalla hevosen on vaikeampi erottaa hajuja ja se saattaa siitä syystä olla hermostuneempi ja valmiimpi pakenemaan. Sen aisti sanoo, ettei se voi havaita vaaraa riittävän aikaisin.

Makuaisti

Makuaisti ja hajuaisti ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Mikäli haluat hevosen tutustuvan johonkin uuteen, se on hyvä totuttaa uuteen makuun. Jos hevonen esimerkiksi juo huonosti kilpailupaikalla, voit esimerkiksi totuttaa sen juomaan vettä, johon sekoitettu omenamehua. Tällöin vesi toisella tallilla ei maistu niin erilaiselta.

Kuuloaisti

Hevosen kuulo on hyvin kehittynyt ja se erottaa korkeampia ja matalampia ääniä kuin me ihmiset. Hevonen voi kääntää toista korvaansa riippumatta toisesta ja täten havaita ääniä eri suunnista ja voi paikantaa mistä suunnasta ääni tulee. Korvillaan hevonen myös näyttää onko se utelias, pelokas tai vihainen.

Tuntoaisti

Hevonen on päästään herkin sen tuntokarvoista johtuen. Tuntokarvat turvan ja silmien ympärillä kompensoivat hevosen näkökentän puutteet. Turvan ja huulten tuntokarvat auttavat hevosta erottamaan eri ruoka-aineet toisistaan. Älä koskaan leikkaa näitä tuntokarvoja pois.

Ymmärrät kuinka herkkä hevosen iho on, jos mietit kuinka hevonen reagoi hyönteisen laskeutuessa sen iholle. Ajattele tätä kun käsittelet hevosta. Joskus käytämme turhan paljon voimaa, kun kevyt painoapukin voisi riittää.

Hevosen hyvinvointi turvataan sillä, että hevosen omistajalla on riittävästi tietoa hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeistä yksityiskohdista. Erityisesti hevosen ruokintaan, valmennukseen ja päivittäiseen hoitoon liittyvät yksityiskohdat on hyvä tuntea.

Jos pidät hevostasi täysihoitotallissa, on tallin täytettävä Maa- ja Metstalousministeriön asetuksen säätämät vaatimukset ja suositukset. Näitä ovat esim. tietyt vaatimukset karsinan koosta, katon korkeudesta ym. joita on noudatettava. Talliympäristön on oltava hyvä, eikä hevosta saa altistaa vedolle, kosteudelle, pölylle tai melulle. Pidä aina huolta, että hevosella on riittävästi kuivia kuivikkeita. Hevosen ollessa pihatossa, sillä on oltava suoja sadetta, tuulta ja auringonpaistetta vastaan. Hevosen ollessa ulkona myös talvet, pihatossa on oltava kuiva ja puhdas makuupaikka.

Hevosen tulee saada riittävästi hyvää ja tasalaatuista rehua. Jos hevosella ei ole heinää vapaasti saatavilla, tulisi se ruokkia vähintään kolme kertaa päivässä, mieluiten useammin. Puhdasta vettä hevosella tulisi aina olla vapaasti saatavilla.

Hevosen tulee päästä ulos päivittäin, mieluiten myös tarhaan. Sillä tulisi mielellään olla mahdollisuus olla samassa tarhassa muiden hevosten kanssa, tai sillä tulisi olla mahdollisuus jonkinlaiseen kontaktiin muiden hevosten kanssa. Tarhoissa olisi hyvä olla jonkinlaisia virikkeitä, esim. pallo, tai koivunoksat, jottei hevonen tylsistyisi. Aitojen täytyy olla sellaiset, ettei hevonen voi loukata itseään niihin. Sähkölankojen tulee olla kireällä ja piikkilankoja ei saa käyttää.

Hevonen voi hyvin saadessaan riittävästi liikuntaa, ja liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista ja vaihtelevaa. Näin lihaskunto paranee ja hevonen saa purettua kaiken mahdollisen energian.

Hevosta tulee valvoa päivittäin myös laitumella. Varmista että hevonen voi hyvin. Laadi hevoselle sellaiset rutiinit kaikessa työssä, että hevosesta tulee iloinen ja tasapainoinen ja nauttikaa tästä yhdessä!

Spara

Hevosen hyvinvointi

Hevosen hyvinvointi turvataan sillä, että hevosen omistajalla on riittävästi tietoa hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeistä yksityiskohdista. Erityisesti hevosen ruokintaan, valmennukseen ja päivittäiseen hoitoon liittyvät yksityiskohdat on hyvä tuntea.

Jos pidät hevostasi täysihoitotallissa, on tallin täytettävä Maa- ja Metstalousministeriön asetuksen säätämät vaatimukset ja suositukset. Näitä ovat esim. tietyt vaatimukset karsinan koosta, katon korkeudesta ym. joita on noudatettava. Talliympäristön on oltava hyvä, eikä hevosta saa altistaa vedolle, kosteudelle, pölylle tai melulle. Pidä aina huolta, että hevosella on riittävästi kuivia kuivikkeita. Hevosen ollessa pihatossa, sillä on oltava suoja sadetta, tuulta ja auringonpaistetta vastaan. Hevosen ollessa ulkona myös talvet, pihatossa on oltava kuiva ja puhdas makuupaikka.

Hevosen tulee saada riittävästi hyvää ja tasalaatuista rehua. Jos hevosella ei ole heinää vapaasti saatavilla, tulisi se ruokkia vähintään kolme kertaa päivässä, mieluiten useammin. Puhdasta vettä hevosella tulisi aina olla vapaasti saatavilla.

Hevosen tulee päästä ulos päivittäin, mieluiten myös tarhaan. Sillä tulisi mielellään olla mahdollisuus olla samassa tarhassa muiden hevosten kanssa, tai sillä tulisi olla mahdollisuus jonkinlaiseen kontaktiin muiden hevosten kanssa. Tarhoissa olisi hyvä olla jonkinlaisia virikkeitä, esim. pallo, tai koivunoksat, jottei hevonen tylsistyisi. Aitojen täytyy olla sellaiset, ettei hevonen voi loukata itseään niihin. Sähkölankojen tulee olla kireällä ja piikkilankoja ei saa käyttää.

Hevonen voi hyvin saadessaan riittävästi liikuntaa, ja liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista ja vaihtelevaa. Näin lihaskunto paranee ja hevonen saa purettua kaiken mahdollisen energian.

Hevosta tulee valvoa päivittäin myös laitumella. Varmista että hevonen voi hyvin. Laadi hevoselle sellaiset rutiinit kaikessa työssä, että hevosesta tulee iloinen ja tasapainoinen ja nauttikaa tästä yhdessä!

Mitä enemmän vietät aikaasi hevosesi kanssa, sitä nopeammin huomaat jos sillä ei ole kaikki hyvin. Merkkejä siitä, että jokin on vialla, on esimerkiksi jos hevonen ei syö kaikkea sille tarjottua rehua, tai jos se juo huonosti, tai se vaikuttaa rauhattomalta ja piehtaroi, hevonen näyttää apaattiselta ja karvapeite on kiilloton.

On joitain perussääntöjä joiden mukaan voit toimia jos epäilet että hevosesi voi huonosti. Tietääksesi mikä on omalle hevosellesi normaalia, sinun on opittava miltä hevosesi näyttää terveenä.

Ruumiinlämpö

Hevosen normaali ruumiinlämpö on 37,0 – 38,2 astetta. Jotta tietäisit oman hevosesi normaalilämmön, sinun tulisi mitata se parina perättäisenä päivänä samaan kellonaikaan esimerkiksi aamulla.

Pulssi

Hevosen sydän lyö noin 28-40 kertaa minuutissa. Pulssin voit helpoiten mitata verisuonesta leuan alta tai vuohisnivelestä.

Hevosen hengitys

Hevosen hengitystiheys on noin 8-16 lyöntiä minuutissa.

Limakalvot

Hevosen limakalvojen tulisi olla vaaleanpunaiset. Nosta ylähuulta ja katso miltä limakalvo näyttää.

Kuivuminen

Jos nipistät hevosen nahkaa kaulasta, sen tulisi vetäytyä suoraksi parissa sekunnissa päästettyäsi. Mikäli tämä kestää kauemmin, saattaa hevonen kärsiä kuivumisesta.

Suolistoäänet

Laita korvasi hevosen vatsaa vasten, nälkäkuopan kohdalle. Normaalisti sinun tulisi kuulla suolistoääniä (kuplivaa ääntelyä). Vasemmalta puolelta tulisi kuulua selvemmin.

Uloste

Onko hevosesi virtsannut ja ulostanut ja näyttävätkö eritteet normaalilta, vai onko uloste esimerkiksi löysää?

Jos hevosesi käyttäytyy normaalista poikkeavasti, anna sen levätä. Jos tunnet itsesi epävarmaksi, ota yhteyttä eläinlääkäriin saadaksesi neuvoja ja tai mahdollista hoitoa.

Seuraavat tuotteet olisi hyvä löytyä tallin lääkekaapista

\\r\\n
• Kuumemittari
\\r\\n
• Haavanpuhdistusaine esim. Jodopax
\\r\\n
• Keittosuolaliuos
\\r\\n
• Pumpuli
\\r\\n
• Sidetarpeita ja steriilejä taitoksia
\\r\\n
• Sideharsoa ja pinteleitä
\\r\\n
• Itsekiinnittyviä pinteleitä
\\r\\n
• Sakset ja pinsetit
\\r\\n
• Mietoa pesuainetta
\\r\\n
• Pehmentävä voide, esim. Helosan, Idomin
\\r\\n
• Annosteluruisku (esimerkiksi haavanpuhdistukseen)
\\r\\n
• Kertakäyttökäsineet
\\r\\n
• Huulipuristin
\\r\\n
• Laastaria ihmisten käyttöön
\\r\\n
\\r\\n

Spara

Hevosen yleiskunto

Mitä enemmän vietät aikaasi hevosesi kanssa, sitä nopeammin huomaat jos sillä ei ole kaikki hyvin. Merkkejä siitä, että jokin on vialla, on esimerkiksi jos hevonen ei syö kaikkea sille tarjottua rehua, tai jos se juo huonosti, tai se vaikuttaa rauhattomalta ja piehtaroi, hevonen näyttää apaattiselta ja karvapeite on kiilloton.

On joitain perussääntöjä joiden mukaan voit toimia jos epäilet että hevosesi voi huonosti. Tietääksesi mikä on omalle hevosellesi normaalia, sinun on opittava miltä hevosesi näyttää terveenä.

Ruumiinlämpö

Hevosen normaali ruumiinlämpö on 37,0 – 38,2 astetta. Jotta tietäisit oman hevosesi normaalilämmön, sinun tulisi mitata se parina perättäisenä päivänä samaan kellonaikaan esimerkiksi aamulla.

Pulssi

Hevosen sydän lyö noin 28-40 kertaa minuutissa. Pulssin voit helpoiten mitata verisuonesta leuan alta tai vuohisnivelestä.

Hevosen hengitys

Hevosen hengitystiheys on noin 8-16 lyöntiä minuutissa.

Limakalvot

Hevosen limakalvojen tulisi olla vaaleanpunaiset. Nosta ylähuulta ja katso miltä limakalvo näyttää.

Kuivuminen

Jos nipistät hevosen nahkaa kaulasta, sen tulisi vetäytyä suoraksi parissa sekunnissa päästettyäsi. Mikäli tämä kestää kauemmin, saattaa hevonen kärsiä kuivumisesta.

Suolistoäänet

Laita korvasi hevosen vatsaa vasten, nälkäkuopan kohdalle. Normaalisti sinun tulisi kuulla suolistoääniä (kuplivaa ääntelyä). Vasemmalta puolelta tulisi kuulua selvemmin.

Uloste

Onko hevosesi virtsannut ja ulostanut ja näyttävätkö eritteet normaalilta, vai onko uloste esimerkiksi löysää?

Jos hevosesi käyttäytyy normaalista poikkeavasti, anna sen levätä. Jos tunnet itsesi epävarmaksi, ota yhteyttä eläinlääkäriin saadaksesi neuvoja ja tai mahdollista hoitoa.

Seuraavat tuotteet olisi hyvä löytyä tallin lääkekaapista

\\n
• Kuumemittari
\\n
• Haavanpuhdistusaine esim. Jodopax
\\n
• Keittosuolaliuos
\\n
• Pumpuli
\\n
• Sidetarpeita ja steriilejä taitoksia
\\n
• Sideharsoa ja pinteleitä
\\n
• Itsekiinnittyviä pinteleitä
\\n
• Sakset ja pinsetit
\\n
• Mietoa pesuainetta
\\n
• Pehmentävä voide, esim. Helosan, Idomin
\\n
• Annosteluruisku (esimerkiksi haavanpuhdistukseen)
\\n
• Kertakäyttökäsineet
\\n
• Huulipuristin
\\n
• Laastaria ihmisten käyttöön
\\n

Hevonen on laiduntava eläin ja se syö luonnossa 16-18 tuntia vuorokaudessa. Jos hevonen ei saa laiduntaa vuorokauden ympäri, on hevosta ruokittava.

On olemassa erilaisia rehuja, joilla hevosta voi ruokkia; karkearehu, väkirehu, kivennäiset ja vitamiinit. Hevosen ruokintakerrat on jaettava niin tasasisesti vuorokauden aikana, kuin mahdollista. Ruokintakertoja on oltava vähintään 3, mutta mieluiten enemmän.

Muista, että mikäli olet epävarma tai tarvitset apua analyysiarvojen ymmärtämisessä, on aina paras olla yhteydessä ruokinta-asiantuntijaan.

Karkearehu

Karkearehu on hevosen tärkein rehu ja sitä hevoselle syötetään eniten.
Heinä, esikuivattu säilöheinä ja säilörehu ovat tavallisimmat karkearehut, joita hevoselle syötetään. Heinän tulisi olla vihreää, lehtevää, tuoksua hyvälle ja olla pölytöntä. Kun arvioit, kuinka paljon karkearehua hevonen tarvitsee, on tavallinen arvio noin 1,2 kg heinää/100 kg hevonen vuorokaudessa. Jotta voisit arvioida hevosesi painon helposti, on olemassa hevosen painomittanauhoja, jolla mittaat hevosen ympärysmitat satulavyön kohdalta. Mittanauhasta voit lukea hevosen painon.

Jotta tiedät varmasti, että hevonen saa kaiken tarvitsemansa rehuistaan, on heinä hyvä analysoida ja analyysin tuloksen perusteella laskea hevosen ruokintatarve. Hyvä karkearehu saattaa riittää hevoselle ainoaksi rehuksi, jos kyseessä ei ole nuori hevonen, tiine tai imettävä tamma, tai kovassa valmennuksessa oleva hevonen. Jos karkearehu sisältää liian vähän jotakin, puutteet on korjattava väkirehuilla. On olemassa paljon erilaisia väkirehuja, joissa on eri sisältö, ja jotka vaikuttavat eri lailla.

On hyvä muistaa että säilöpaalilla tai esikuivatulla säilöpaalilla on rajallinen säilyvyysaika. Säilyvyys riippuu lämpötilasta, kuiva-ainepitoisuudesta ja paalin koosta.

Väkirehu

Väkirehu on täydennysrehu ja väkirehun valinta on riippuvainen karkearehun analyysituloksesta sekä hevosesta ja sen käytöstä. Onko hevonen vireä vai laiska, onko se hyvä vai huono rehunkäyttäjä, kuinka paljon sitä valmennetaan, onko kyseessä nuori ja kasvava hevonen, onko tamma tiine vai imettääkö se? Moni asia vaikuttaa valintaan!

Esimerkkejä väkirehusta ovat: kaura, ohra, vehnänlese ja monet valmisrehut, joista osa on pelletöidyssä muodossa ja nk. myslit.

Melassileike on sokerin valmistuksen sivutuote ja sitä voi antaa hevoselle tukemaan suoliston toimintaa, antamaan energiaa ja parantamaan karvapeitteen kuntoa. Melassileike sisältää paljon sokeria. Melassileike tulee turvottaa hyvin, sillä muuten riskinä on suolitukos tai ähky.

Porkkanat sisältävät paljon karoteenia, joka on A-vitamiinin esiaste. Porkkanoita voi antaa kuivattuna tai tuoreina. Mikäli annat hevosellesi kuivattua porkkanaa, turvota niitä ensin vedessä ennen tarjoilemista.

Kivennäiset, vitamiinit ja suolat

Käyttämällä rehuanalyysiä tiedät kuinka paljon kivennäisiä ja vitamiineja sinun on täydennettävä ruokavalioon, jotta se täyttyisi. Suolaa hevonen tarvitsee jatkuvasti. Määrä vaihtelee rasituksen ja ulkolämpötilan mukaan. Tästä syystä hevosella on hyvä olla suolakivi.

Vesi

Hevosella täytyy olla vettä vapaasti saatavilla. Hevonen voi juoda jopa 50 litraa vuorokaudessa. Jos hevosesi vesikupista, on hyvä tarkistaa että siinä on riittävä virtaus. Virtauksen tulee olla väintään 6 litraa/minuutti. Jos kuppi täyttyy liian hitaasti, hevonen ei ehkä jaksa odottaa kupin täyttymistä ja juo täten vähemmän kuin sen pitäisi. Yleisesti hevonen juo paremmin juomaämpäristä kuin vesikupista, mutta ämpäreiden täyttäminen teettää enemmän työtä. Jos hevosella ei ole vettä vapaasti saatavilla, riski sairastua ummetusähkyyn on suurempi.

Spara

Rehu ja vesi

Hevonen on laiduntava eläin ja se syö luonnossa 16-18 tuntia vuorokaudessa. Jos hevonen ei saa laiduntaa vuorokauden ympäri, on hevosta ruokittava.

On olemassa erilaisia rehuja, joilla hevosta voi ruokkia; karkearehu, väkirehu, kivennäiset ja vitamiinit. Hevosen ruokintakerrat on jaettava niin tasasisesti vuorokauden aikana, kuin mahdollista. Ruokintakertoja on oltava vähintään 3, mutta mieluiten enemmän.

Muista, että mikäli olet epävarma tai tarvitset apua analyysiarvojen ymmärtämisessä, on aina paras olla yhteydessä ruokinta-asiantuntijaan.

Karkearehu

Karkearehu on hevosen tärkein rehu ja sitä hevoselle syötetään eniten.
\\nHeinä, esikuivattu säilöheinä ja säilörehu ovat tavallisimmat karkearehut, joita hevoselle syötetään. Heinän tulisi olla vihreää, lehtevää, tuoksua hyvälle ja olla pölytöntä. Kun arvioit, kuinka paljon karkearehua hevonen tarvitsee, on tavallinen arvio noin 1,2 kg heinää/100 kg hevonen vuorokaudessa. Jotta voisit arvioida hevosesi painon helposti, on olemassa hevosen painomittanauhoja, jolla mittaat hevosen ympärysmitat satulavyön kohdalta. Mittanauhasta voit lukea hevosen painon.

Jotta tiedät varmasti, että hevonen saa kaiken tarvitsemansa rehuistaan, on heinä hyvä analysoida ja analyysin tuloksen perusteella laskea hevosen ruokintatarve. Hyvä karkearehu saattaa riittää hevoselle ainoaksi rehuksi, jos kyseessä ei ole nuori hevonen, tiine tai imettävä tamma, tai kovassa valmennuksessa oleva hevonen. Jos karkearehu sisältää liian vähän jotakin, puutteet on korjattava väkirehuilla. On olemassa paljon erilaisia väkirehuja, joissa on eri sisältö, ja jotka vaikuttavat eri lailla.

On hyvä muistaa että säilöpaalilla tai esikuivatulla säilöpaalilla on rajallinen säilyvyysaika. Säilyvyys riippuu lämpötilasta, kuiva-ainepitoisuudesta ja paalin koosta.

Väkirehu

Väkirehu on täydennysrehu ja väkirehun valinta on riippuvainen karkearehun analyysituloksesta sekä hevosesta ja sen käytöstä. Onko hevonen vireä vai laiska, onko se hyvä vai huono rehunkäyttäjä, kuinka paljon sitä valmennetaan, onko kyseessä nuori ja kasvava hevonen, onko tamma tiine vai imettääkö se? Moni asia vaikuttaa valintaan!

Esimerkkejä väkirehusta ovat: kaura, ohra, vehnänlese ja monet valmisrehut, joista osa on pelletöidyssä muodossa ja nk. myslit.

Melassileike on sokerin valmistuksen sivutuote ja sitä voi antaa hevoselle tukemaan suoliston toimintaa, antamaan energiaa ja parantamaan karvapeitteen kuntoa. Melassileike sisältää paljon sokeria. Melassileike tulee turvottaa hyvin, sillä muuten riskinä on suolitukos tai ähky.

Porkkanat sisältävät paljon karoteenia, joka on A-vitamiinin esiaste. Porkkanoita voi antaa kuivattuna tai tuoreina. Mikäli annat hevosellesi kuivattua porkkanaa, turvota niitä ensin vedessä ennen tarjoilemista.

Kivennäiset, vitamiinit ja suolat

Käyttämällä rehuanalyysiä tiedät kuinka paljon kivennäisiä ja vitamiineja sinun on täydennettävä ruokavalioon, jotta se täyttyisi. Suolaa hevonen tarvitsee jatkuvasti. Määrä vaihtelee rasituksen ja ulkolämpötilan mukaan. Tästä syystä hevosella on hyvä olla suolakivi.

Vesi

Hevosella täytyy olla vettä vapaasti saatavilla. Hevonen voi juoda jopa 50 litraa vuorokaudessa. Jos hevosesi vesikupista, on hyvä tarkistaa että siinä on riittävä virtaus. Virtauksen tulee olla väintään 6 litraa/minuutti. Jos kuppi täyttyy liian hitaasti, hevonen ei ehkä jaksa odottaa kupin täyttymistä ja juo täten vähemmän kuin sen pitäisi. Yleisesti hevonen juo paremmin juomaämpäristä kuin vesikupista, mutta ämpäreiden täyttäminen teettää enemmän työtä. Jos hevosella ei ole vettä vapaasti saatavilla, riski sairastua ummetusähkyyn on suurempi.

Hevosella kuuluu olla suolistossa suolistoloisia, eikä täysin madottomia hevosia ole. Jos suolistoloisia kuitenkin on hevosen suolistossa liikaa, se saattaa sairastua. Suolistoloiset voivat merkittävästi vaikuttaa etenkin varsojen ja nuorten hevosten terveyteen. Vanhemmilla hevosilla on usein jo jonkinasteinen immuniteetti matoja vastaan. Jotta tietäisit onko hevosellasi matoja/suolistoloisia, voit lähettää ulostenäytteen tutkittavaksi laboratorioon. (esim. Ellab, Kolla masken)

Paras aika lähettää lantanäyte on huhti-toukokuu. Tällöin mahdollinen madotus ehditään tehdä ennen kuin hevonen päästetään laitumelle ja matojen leviäminen estyy. Jos hevosellasi todetaan matotartunta, voit myös antaa sille matolääkkeen toistamiseen noin 14 päivän kuluttua ensimmäisestä madotuksesta. Toinen hyvä ajankohta näytteen otolle on syys-lokakuu ennen kuin hevoset siirtyvät pois laitumilta.

Keskustele madotuksesta eläinlääkärin kanssa, joka mielellään tekee koko tallille madotussuunnitelman. Madotussuunnitelma ottaa huomioon myös sen että jotkut matokannat ovat muodostamassa lääkeresistenssin tiettyjä matolääkkeitä kohtaan.

Hevosen tavallisimmat sisäloiset:

\\r\\n
• Suolinkaiset. Elää hevosen ohutsuolessa ja aiheuttaa yleisimmin ongelmia varsoille ja nuorille hevosille. Vaikuttaa haitallisesti varsan kasvuun ja voi aiheuttaa suolitukoksia ja ähkyä. Varsat tulisi madottaa 8 ja 16 viikon ikäisinä.
\\r\\n
• Isot sukkulamadot, ovat melko harvinaisia Suomessa mutta voivat lähteä vaeltamaan suolesta ja aiheuttaa monia ongelmia kuten verisuonitukoksia ja vakavia ähkyjä.
\\r\\n
• Pienet sukkulamadot ovat yleisin aikuisten hevosten matotyyppi. Hevonen saa tartunnan syömällä toukkien saastuttamaa ruohoa. Toukat kulkeutuvat suolistoon ja suoliliepeen verisuoniin aiheuttaen mm. Tulehdusmuutoksia verisuoniin. Seurauksena hevonen voi saada voimakkaita kipukohtauksia.
\\r\\n
• Heisimadot. Hevonen saa heisimatoja syömällä toukkamuotoa kantavan punkin. Suurina määrinä heisimadot voivat aiheuttaa ähkyoireita. Heisimadon munat eivät näy lantanäytteessä joten suositus olisi madottaa kaikki hevoset kerran vuodessa näihin toimivalla matolääkkeellä.
\\r\\n

Tavallisimmat rokotukset

Influenssa

Hevosinfluenssa jaetaan kahteen eri tyyppiin, A1 ja A2. Näitä esiintyy jatkuvasti koko vuoden ympäri ja ovat erittäin tarttuvia. Oireet ovat korkea kuume, yskä ja vuotoa nenästä. Hevonen tulee rokottaa influenssaa vastaan. Kilpailtaessa vaatimuksena on ajan tasalla oleva rokotus. Tarkista kuinka usein hevonen tulee rokottaa sekä eläinlääkäriltä että kilpailusäännöistä.

Jäykkäkouristus

Jäykkäkouristuksen aiheuttaa bakteeri, jota esiintyy maaperässä. Haavainfektio syntyy useimmiten pistohaavaan joko kaviossa tai muualla hevosessa. Jäykkäkouristus on hermomyrkyn aiheuttama vakava sairaustila, jonka ensioireena on lihasjäykkyys ja hengityslihasten halvaantuminen. Sairastuneiden hevosten kuolleisuus on hyvin korkea ja siksi rokotus on erittäin suositeltavaa.

Botulismi

Jos ruokit hevostasi esikuivatulla säilöheinällä tai säilöheinällä, voit rokottaa hevosesi botulismia vastaan, mutta tarkista eläinlääkäriltä mitä hän suosittelee. Clostridium botulinum on bakteeri joka tuottaa hermomyrkkyä botulinumtoksiinia, joka on voi olla kohtalokas hevoselle. Tämä bakteeri voi kasvaa paalissa jos siihen on joutunut multaa tai kuolleita eläimiä. Tämä asettaa heinäntuottajille suuria haasteita sadonkorjuuseen, jotta sadosta saataisiin laadukas.
Voit lukea lisää hyödyllistä tietoa esim. osoitteista;
www.hevostietokeskus.fi
www.hippolis.fi

Spara

Madotus ja rokotus

Hevosella kuuluu olla suolistossa suolistoloisia, eikä täysin madottomia hevosia ole. Jos suolistoloisia kuitenkin on hevosen suolistossa liikaa, se saattaa sairastua. Suolistoloiset voivat merkittävästi vaikuttaa etenkin varsojen ja nuorten hevosten terveyteen. Vanhemmilla hevosilla on usein jo jonkinasteinen immuniteetti matoja vastaan. Jotta tietäisit onko hevosellasi matoja/suolistoloisia, voit lähettää ulostenäytteen tutkittavaksi laboratorioon. (esim. Ellab, Kolla masken)

Paras aika lähettää lantanäyte on huhti-toukokuu. Tällöin mahdollinen madotus ehditään tehdä ennen kuin hevonen päästetään laitumelle ja matojen leviäminen estyy. Jos hevosellasi todetaan matotartunta, voit myös antaa sille matolääkkeen toistamiseen noin 14 päivän kuluttua ensimmäisestä madotuksesta. Toinen hyvä ajankohta näytteen otolle on syys-lokakuu ennen kuin hevoset siirtyvät pois laitumilta.

Keskustele madotuksesta eläinlääkärin kanssa, joka mielellään tekee koko tallille madotussuunnitelman. Madotussuunnitelma ottaa huomioon myös sen että jotkut matokannat ovat muodostamassa lääkeresistenssin tiettyjä matolääkkeitä kohtaan.

Hevosen tavallisimmat sisäloiset

\\n
• Suolinkaiset. Elää hevosen ohutsuolessa ja aiheuttaa yleisimmin ongelmia varsoille ja nuorille hevosille. Vaikuttaa haitallisesti varsan kasvuun ja voi aiheuttaa suolitukoksia ja ähkyä. Varsat tulisi madottaa 8 ja 16 viikon ikäisinä.
\\n
• Isot sukkulamadot, ovat melko harvinaisia Suomessa mutta voivat lähteä vaeltamaan suolesta ja aiheuttaa monia ongelmia kuten verisuonitukoksia ja vakavia ähkyjä.
\\n
• Pienet sukkulamadot ovat yleisin aikuisten hevosten matotyyppi. Hevonen saa tartunnan syömällä toukkien saastuttamaa ruohoa. Toukat kulkeutuvat suolistoon ja suoliliepeen verisuoniin aiheuttaen mm. Tulehdusmuutoksia verisuoniin. Seurauksena hevonen voi saada voimakkaita kipukohtauksia.
\\n
• Heisimadot. Hevonen saa heisimatoja syömällä toukkamuotoa kantavan punkin. Suurina määrinä heisimadot voivat aiheuttaa ähkyoireita. Heisimadon munat eivät näy lantanäytteessä joten suositus olisi madottaa kaikki hevoset kerran vuodessa näihin toimivalla matolääkkeellä.
\\n

Tavallisimmat rokotukset

Influenssa

Hevosinfluenssa jaetaan kahteen eri tyyppiin, A1 ja A2. Näitä esiintyy jatkuvasti koko vuoden ympäri ja ovat erittäin tarttuvia. Oireet ovat korkea kuume, yskä ja vuotoa nenästä. Hevonen tulee rokottaa influenssaa vastaan. Kilpailtaessa vaatimuksena on ajan tasalla oleva rokotus. Tarkista kuinka usein hevonen tulee rokottaa sekä eläinlääkäriltä että kilpailusäännöistä.

Jäykkäkouristus

Jäykkäkouristuksen aiheuttaa bakteeri, jota esiintyy maaperässä. Haavainfektio syntyy useimmiten pistohaavaan joko kaviossa tai muualla hevosessa. Jäykkäkouristus on hermomyrkyn aiheuttama vakava sairaustila, jonka ensioireena on lihasjäykkyys ja hengityslihasten halvaantuminen. Sairastuneiden hevosten kuolleisuus on hyvin korkea ja siksi rokotus on erittäin suositeltavaa.

Botulismi

Jos ruokit hevostasi esikuivatulla säilöheinällä tai säilöheinällä, voit rokottaa hevosesi botulismia vastaan, mutta tarkista eläinlääkäriltä mitä hän suosittelee. Clostridium botulinum on bakteeri joka tuottaa hermomyrkkyä botulinumtoksiinia, joka on voi olla kohtalokas hevoselle. Tämä bakteeri voi kasvaa paalissa jos siihen on joutunut multaa tai kuolleita eläimiä. Tämä asettaa heinäntuottajille suuria haasteita sadonkorjuuseen, jotta sadosta saataisiin laadukas.

\\nVoit lukea lisää hyödyllistä tietoa esim. osoitteista;

\\n
• www.hevostietokeskus.fi
\\n
• www.hippolis.fi
\\n

Hevoset ovat älykkäitä eläimiä ja tavattoman oppivaisia. Sisimmältään ne ovat kuitenkin villihevosia ja luonteeltaan pakoeläimiä, mikä on aina pidettävä mielessä hevosen kanssa harjoitellessa.

– Kuten aina eläimen kanssa harjoiteltaessa, oppimisen edellytyksenä on keksiä, mikä motivoi eläintä. Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä, kertoo Jenny Yngvesson, etologian ja eläinten suojelun ja hyvinvoinnin tutkija ja opettaja Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa (SLU).

– Suhtaudun hevosiin kuin villihevosiin. Olipa kyseessä ravihevonen tai shetlanninponi, hevonen on aina sisimmältään villihevonen. Siksi hevosten parissa toimivien on pidettävä mielessään, että ne ovat pako- ja laumaeläimiä, joilla on tarve syödä ruohoa lähes kaiken aikaa. Se on hevosen toiminnan kannustimena, Jenny kertoo ja selittää, että kaikki pakoeläimet ovat pelokkaita, ja pelko haittaa oppimiskykyä.

– Jos haluat opettaa hevoselle uuden asian, lähtötilanne on huono, jos hevonen on peloissaan. Lisäksi eläimiä kouluttavan tulee tuntea eläinten oppimistavat. Hänen tulee ymmärtää positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen ero.

Jotkin hevoset ilmaisevat pelkonsa selvästi, mutta toisia on vaikeampi tulkita.

– Jotkut hevoset nostavat päätään, näyttävät silmänvalkuaisiaan, jäykistävät sieraimiaan ja puhaltavat ilmaa sieraimistaan myös varoittaakseen lauman muita hevosia. Toiset ovat hienovaraisempia ja reagoivat sitten äkillisesti, ja maksimaalisia pelon merkkinä on paniikki ja pako.

\\\"Hevoset eivät ole tyhmiä\\\"

Asioiden ja tilanteiden pelon poisoppiminen on mahdollista. On kuitenkin ymmärrettävä, että vaikka hevonen ei enää pelkää kotioloissa, se voi pelätä kilpailuissa tai maneesissa.

– Saman asian voi joutua opettamaan uudelleen uudessa paikassa. Tämä ei tarkoita, että hevoset olisivat tyhmiä, vaan kyseessä on ominaisuus, jonka ansiosta hevonen on säilynyt elossa miljoonia vuosia. Se on hevoselle ominaista käyttäytymistä, joten älä menetä malttiasi.

Hevosilla ei ole luonnollista puolustuskeinoa, kuten esimerkiksi sarvilla varustetuilla lehmillä, ja siksi ne usein pakenevat kokiessaan olonsa uhatuksi.

– Ne voivat potkia, mutta pako on paras puolustuskeino. Ne eivät todellakaan ole tyhmiä, vaan pakenevat ensin ja ajattelevat vasta sitten siksi, että se on ollut parhaiten toimiva taktiikka miljoonia vuosia, Jenny toteaa.

Käännä tilanne positiiviseksi

Jenny antaa muutaman hyvän vinkin, miten peloissaan olevan hevosen saa rauhoittumaan.

– Voit kääntää negatiivisen tilanteen positiiviseksi. Kyseessä on vastaehdollistaminen, mikä tarkoittaa, että hevonen yhdistää pelottavan asian johonkin positiiviseen, jolloin aiemmin pelottava asia saakin aikaan positiivisen tunteen. Voit esimerkiksi ottaa esille nuolukiven samaan aikaan klippauskoneen kanssa. Jos hevonen pelkää sateenvarjoja, voit pyytää yhden henkilön pitelemään hevosta ja toisen sateenvarjoa. Kun sateenvarjo avataan, hevosen reaktio on ensin vähäisempi, se kohottaa päätään. Silloin sateenvarjoa kantava henkilö voi peruuttaa taaksepäin. Hevonen saa liikkua sateenvarjoa kohti henkilön peruuttaessa edelleen. Lopuksi hevonen saa haistella sateenvarjoa ja sille annetaan palkkioksi makupala. Näin negatiivinen asia on käännetty positiiviseksi. Jos hevonen tiputtaa makupalan, josta se normaalisti pitää, se on erittäin peloissaan. Silloin on peruutettava ennen kuin pakoreaktio syntyy, Jenny kertoo ja neuvoo mittaamaan hevosen pulssin.

– Pulssin avulla voi mitata, miten peloissaan hevonen on. Pulssi on helpointa mitata hevosen leuan alta läheltä kurkkua tai etujalan sisäpuolelta läheltä polvea.

Keskeytä ennen pakoreaktiota

Pelkääkö hevosesi kuljetusta? Se ei todellakaan ole ainoa.

– Hevoset pelkäävät lähtökohtaisesti juuri kuljetusvaunua, vaikka se ei olekaan kaikkien ongelma. Jos hevosesi pelkää kuljetusta, älä aloita harjoittelua vasta kuljetuspäivän aamuna, vaan vaikkapa kuukautta ennen suunniteltua kuljetusta. Aloita viemällä hevonen lähelle kuljetusvaunua. Toisessa vaiheessa siirrytään aivan vaunulle saakka, kolmantena osittain sisään ja vähitellen yhä pidemmälle.

Kuljetusvaunuun tottuneen vanhemman hevosen mukanaolo harjoituksessa voi myös auttaa.

– Pelokaskin hevonen tuntee olonsa turvalliseksi, kun käytät totutteluun tarpeeksi aikaa. Älä luovuta äläkä menetä kärsivällisyyttäsi Ole tarkkana, ettet anna tilanteen kehittyä liian pitkälle pakoreaktioon saakka, vaan keskeytä harjoittelu ajoissa.

Pidä itsesi kurissa

Miten hyvin hevoset sitten tulkitsevat ratsastajan mielialaa ja tunteita? Jenny kertoo meille.

– Aihetta ei ole tutkittu kovin paljon, mutta on viitteitä siitä, että ratsastajan korkea pulssi voi saada hevosen pulssin kohoamaan. Ihmisen jännittyy samaan tapaan kuin eläimenkin, ja aivan kuten me tunnemme eläimen jännittyneisyyden, voi eläinkin tuntea, milloin ihminen on jännittynyt. Luultavasti hevoset osaavat myös tulkita ihmisen kasvojen ilmeitä.

Tilanteessa auttaa se, että hengität syvään ja sisään ja ulos.

– Silloin ihminen rentoutuu, mikä vaikuttaa myös hevoseen. On pyrittävä pitämään itsensä kurissa ja olemaan rauhallinen. Koska olemme tiiviissä kontaktissa hevoseen ratsastuksen aikana, hevonen aistii meidät herkästi. Pieninkin jännitys tuntuu ohjien ja reisien välityksellä. Impulsiivisia reaktioita on vaikea hallita, mutta jos itse pelästyt jotakin, on sinun hillittävä itsesi nopeasti.

Oletko huonolla tuulella? Jätä silloin ratsastus väliin.

Tutkimukset osoittavat, että hevosta on vaikea käsitellä, jos asenne hevosta kohtaan on negatiivinen.

– Henkilöiden, jotka eivät pidä hevosista, oli tutkimuksessa vaikeampi hallita hevosia. Jos olet vihainen, ärsyyntynyt ja kärsimätön, et pysty hevosen kanssa vaativaan suoritukseen. Sellaisena päivänä kaikki on vaikeaa ja jopa vaarallista, joten silloin voi tyytyä hevosen harjaamiseen. Itse olen sitä mieltä, että hevosta on turha syyttää, vikaa on parasta etsiä itsestä!

Tämä on Jenny Yngvesson

Jenny on koulutukseltaan etologi/eläintieteilijä ja biologi. 1990-luvulla hän jatkoi opintojaan eläinten käyttäytymisen alalla Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa (SLU). Hän on tutkinut lähinnä tuotantoeläimiä, kuten lehmiä, sikoja ja kanoja, ja hän on lapsuudesta asti ollut vannoutunut hevostyttö. Kiinnostus eläimiin ja erityisesti hevosiin johdatti hänet hevostutkimuksen pariin. Ensimmäisessä hevosten vammoja käsitelleessä tutkimuksessaan hän halusi selvittää, mikä hevosen käyttäytymisessä aiheuttaa sen, että ne loukkaavat itsensä usein aitoihin, koukkuihin, sankoihin ja säleikköihin. Tällä hetkellä hän johtaa hanketta, jossa verrataan ruotsalaisia ratsastuskouluja, joissa on pihatot tai vastaavasti parret ja pilttuut. Hankkeen arvioidaan valmistuvan kesällä 2018. Arkipäivisin Jenny toimii etologian, eläinten suojelun ja hyvinvoinnin tutkijana ja opettajana SLU:ssa.

Vapaa-aikanaan hän kouluttaa nuorta pohjoisruotsalaista käyttöhevostaan valjakkoajoon ja ratsastukseen.

Jennyn vinkit 

\\r\\n
• Valitse hevonen kykyjesi ja toiveidesi mukaan, äläkä aseta hevosellesi epärealistisia odotuksia. Hevoset ovat erittäin oppimiskykyisiä, mutta ne ovat samalla suuria ja voimakkaita pakoeläimiä, ja hevosurheilussa tapahtuu paljon onnettomuuksia.
\\r\\n

\\r\\n
• Ratsastus- tai ravikoulu on erinomainen tapa aloittaa! Olen käynyt monessa ratsastuskoulussa, ja ne ovat yleisesti ottaen hyvä ympäristö hevosille. Hevoset elävät niissä vakiintuneissa ryhmissä ja saavat olla ulkona laumana. Ne ovat haassa ja tallissa samojen hevosten kanssa ja työskentelevät samojen ihmisten kanssa. Hevoset ovat luotettavia ja niiden kuormittamisesta ja ruokinnasta vastaavat osaavat ja hyvin koulutetut ihmiset.
\\r\\n

\\r\\n
• Seuraa kiltillä ponilla ratsastavaa kokenutta ratsastajaa, heidän seurassaan voit oppia paljon. Valitse oikean kokoinen poni, äläkä hanki lapselle heti omaa ponia, jos sinulla ei ole kokemusta hevosista eikä hyvää verkostoa tukena.
\\r\\n

\\r\\n
• Ole tekemisissä mahdollisimman monen hevosen kanssa. Keskustele muiden hevosista kiinnostuneiden kanssa ja kysy heiltä ratsastuksesta, valjakkoajosta ja hevosten käsittelystä. Mieti myös, mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu ja miksi. Ota opiksi virheistäsi todellisissa olosuhteissa – ja käytä aina ratsastuskypärää ja oikeanlaisia varusteita!
\\r\\n

\\r\\n
• Lue kaikki mahdollinen käsiisi saama tieto. Netissä ja kirjoissa on valtavasti tietoa. Suhtaudu lukemaasi kriittisesti. Vertaile, mitä eri ihmiset sanovat. Katso videoita YouTube-sivustosta ja pyydä jotakuta kuvaamaan ratsastustasi, valjakkoajoasi tai muuta hevosen käsittelyäsi.
\\r\\n

\\r\\n
• Opeta hevosellesi komento olla paikallaan. Se on yhtä käyttökelpoinen, kuin koiran istu-komento.
\\r\\n

\\r\\n
• Opeta hevosellesi myös komento laskea päätä. Se on monissa tilanteista hyödyllinen.
\\r\\n

Habituaatio ja vastaehdollistaminen

Kannattaa tutustua habituaatioon, joka tarkoittaa, että reagointia johonkin aiemmin pelottavaksi koettuun pyritään hillitsemään totuttamalla. Esimerkiksi aiemmin lehmiä pelänneet hevoset, jotka viedään lehmihakaan rajoittuvaan hakaan, lakkaavat reagoimasta lehmiin, kun mitään vaarallista ei tapahdu. Voimme käyttää habituaatiota hevosia harjoittaessamme, mutta täytyy muistaa, että hevosta ei pidä painostaa liian kauan eikä mennä liian pitkälle.

Nopeampi tapa totuttaa hevonen johonkin pelottavaan on vastaehdollistaminen. Sillä tarkoitetaan, että hevonen saadaan yhdistämään epämiellyttävä asia johonkin miellyttävään. Jos hevonen esimerkiksi pelkää klippauskonetta, sille annetaan makupala, jolloin se hyväksyy koneen läsnäolon. Vaativuutta lisätään vähitellen. Ensin se saa makupalan, kun laite käynnistyy. Sitten se saa makupalan, kun sitä \\\"klipataan\\\" koneen ollessa suljettuna jne. 

Hevosen käyttäytymisestä

Hevoset ovat älykkäitä eläimiä ja tavattoman oppivaisia. Sisimmältään ne ovat kuitenkin villihevosia ja luonteeltaan pakoeläimiä, mikä on aina pidettävä mielessä hevosen kanssa harjoitellessa.

– Kuten aina eläimen kanssa harjoiteltaessa, oppimisen edellytyksenä on keksiä, mikä motivoi eläintä. Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä, kertoo Jenny Yngvesson, etologian ja eläinten suojelun ja hyvinvoinnin tutkija ja opettaja Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa (SLU).

– Suhtaudun hevosiin kuin villihevosiin. Olipa kyseessä ravihevonen tai shetlanninponi, hevonen on aina sisimmältään villihevonen. Siksi hevosten parissa toimivien on pidettävä mielessään, että ne ovat pako- ja laumaeläimiä, joilla on tarve syödä ruohoa lähes kaiken aikaa. Se on hevosen toiminnan kannustimena, Jenny kertoo ja selittää, että kaikki pakoeläimet ovat pelokkaita, ja pelko haittaa oppimiskykyä.

– Jos haluat opettaa hevoselle uuden asian, lähtötilanne on huono, jos hevonen on peloissaan. Lisäksi eläimiä kouluttavan tulee tuntea eläinten oppimistavat. Hänen tulee ymmärtää positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen ero.

Jotkin hevoset ilmaisevat pelkonsa selvästi, mutta toisia on vaikeampi tulkita.

– Jotkut hevoset nostavat päätään, näyttävät silmänvalkuaisiaan, jäykistävät sieraimiaan ja puhaltavat ilmaa sieraimistaan myös varoittaakseen lauman muita hevosia. Toiset ovat hienovaraisempia ja reagoivat sitten äkillisesti, ja maksimaalisia pelon merkkinä on paniikki ja pako.

\\\"Hevoset eivät ole tyhmiä\\\"

Asioiden ja tilanteiden pelon poisoppiminen on mahdollista. On kuitenkin ymmärrettävä, että vaikka hevonen ei enää pelkää kotioloissa, se voi pelätä kilpailuissa tai maneesissa.

– Saman asian voi joutua opettamaan uudelleen uudessa paikassa. Tämä ei tarkoita, että hevoset olisivat tyhmiä, vaan kyseessä on ominaisuus, jonka ansiosta hevonen on säilynyt elossa miljoonia vuosia. Se on hevoselle ominaista käyttäytymistä, joten älä menetä malttiasi.

Hevosilla ei ole luonnollista puolustuskeinoa, kuten esimerkiksi sarvilla varustetuilla lehmillä, ja siksi ne usein pakenevat kokiessaan olonsa uhatuksi.

– Ne voivat potkia, mutta pako on paras puolustuskeino. Ne eivät todellakaan ole tyhmiä, vaan pakenevat ensin ja ajattelevat vasta sitten siksi, että se on ollut parhaiten toimiva taktiikka miljoonia vuosia, Jenny toteaa.

Käännä tilanne positiiviseksi

Jenny antaa muutaman hyvän vinkin, miten peloissaan olevan hevosen saa rauhoittumaan.

– Voit kääntää negatiivisen tilanteen positiiviseksi. Kyseessä on vastaehdollistaminen, mikä tarkoittaa, että hevonen yhdistää pelottavan asian johonkin positiiviseen, jolloin aiemmin pelottava asia saakin aikaan positiivisen tunteen. Voit esimerkiksi ottaa esille nuolukiven samaan aikaan klippauskoneen kanssa. Jos hevonen pelkää sateenvarjoja, voit pyytää yhden henkilön pitelemään hevosta ja toisen sateenvarjoa. Kun sateenvarjo avataan, hevosen reaktio on ensin vähäisempi, se kohottaa päätään. 

Silloin sateenvarjoa kantava henkilö voi peruuttaa taaksepäin. Hevonen saa liikkua sateenvarjoa kohti henkilön peruuttaessa edelleen. Lopuksi hevonen saa haistella sateenvarjoa ja sille annetaan palkkioksi makupala. Näin negatiivinen asia on käännetty positiiviseksi. Jos hevonen tiputtaa makupalan, josta se normaalisti pitää, se on erittäin peloissaan. Silloin on peruutettava ennen kuin pakoreaktio syntyy, Jenny kertoo ja neuvoo mittaamaan hevosen pulssin.

– Pulssin avulla voi mitata, miten peloissaan hevonen on. Pulssi on helpointa mitata hevosen leuan alta läheltä kurkkua tai etujalan sisäpuolelta läheltä polvea.

Keskeytä ennen pakoreaktiota

Pelkääkö hevosesi kuljetusta? Se ei todellakaan ole ainoa.

– Hevoset pelkäävät lähtökohtaisesti juuri kuljetusvaunua, vaikka se ei olekaan kaikkien ongelma. Jos hevosesi pelkää kuljetusta, älä aloita harjoittelua vasta kuljetuspäivän aamuna, vaan vaikkapa kuukautta ennen suunniteltua kuljetusta. Aloita viemällä hevonen lähelle kuljetusvaunua. Toisessa vaiheessa siirrytään aivan vaunulle saakka, kolmantena osittain sisään ja vähitellen yhä pidemmälle.

Kuljetusvaunuun tottuneen vanhemman hevosen mukanaolo harjoituksessa voi myös auttaa.

– Pelokaskin hevonen tuntee olonsa turvalliseksi, kun käytät totutteluun tarpeeksi aikaa. Älä luovuta äläkä menetä kärsivällisyyttäsi Ole tarkkana, ettet anna tilanteen kehittyä liian pitkälle pakoreaktioon saakka, vaan keskeytä harjoittelu ajoissa.

Pidä itsesi kurissa

Miten hyvin hevoset sitten tulkitsevat ratsastajan mielialaa ja tunteita? Jenny kertoo meille.

– Aihetta ei ole tutkittu kovin paljon, mutta on viitteitä siitä, että ratsastajan korkea pulssi voi saada hevosen pulssin kohoamaan. Ihmisen jännittyy samaan tapaan kuin eläimenkin, ja aivan kuten me tunnemme eläimen jännittyneisyyden, voi eläinkin tuntea, milloin ihminen on jännittynyt. Luultavasti hevoset osaavat myös tulkita ihmisen kasvojen ilmeitä.

Tilanteessa auttaa se, että hengität syvään ja sisään ja ulos.

– Silloin ihminen rentoutuu, mikä vaikuttaa myös hevoseen. On pyrittävä pitämään itsensä kurissa ja olemaan rauhallinen. Koska olemme tiiviissä kontaktissa hevoseen ratsastuksen aikana, hevonen aistii meidät herkästi. Pieninkin jännitys tuntuu ohjien ja reisien välityksellä. Impulsiivisia reaktioita on vaikea hallita, mutta jos itse pelästyt jotakin, on sinun hillittävä itsesi nopeasti.

Oletko huonolla tuulella? Jätä silloin ratsastus väliin

Tutkimukset osoittavat, että hevosta on vaikea käsitellä, jos asenne hevosta kohtaan on negatiivinen.

– Henkilöiden, jotka eivät pidä hevosista, oli tutkimuksessa vaikeampi hallita hevosia. Jos olet vihainen, ärsyyntynyt ja kärsimätön, et pysty hevosen kanssa vaativaan suoritukseen. Sellaisena päivänä kaikki on vaikeaa ja jopa vaarallista, joten silloin voi tyytyä hevosen harjaamiseen. Itse olen sitä mieltä, että hevosta on turha syyttää, vikaa on parasta etsiä itsestä!

Tämä on Jenny Yngvesson

Jenny on koulutukseltaan etologi/eläintieteilijä ja biologi. 1990-luvulla hän jatkoi opintojaan eläinten käyttäytymisen alalla Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa (SLU). Hän on tutkinut lähinnä tuotantoeläimiä, kuten lehmiä, sikoja ja kanoja, ja hän on lapsuudesta asti ollut vannoutunut hevostyttö. Kiinnostus eläimiin ja erityisesti hevosiin johdatti hänet hevostutkimuksen pariin. Ensimmäisessä hevosten vammoja käsitelleessä tutkimuksessaan hän halusi selvittää, mikä hevosen käyttäytymisessä aiheuttaa sen, että ne loukkaavat itsensä usein aitoihin, koukkuihin, sankoihin ja säleikköihin. Tällä hetkellä hän johtaa hanketta, jossa verrataan ruotsalaisia ratsastuskouluja, joissa on pihatot tai vastaavasti parret ja pilttuut. Hankkeen arvioidaan valmistuvan kesällä 2018. Arkipäivisin Jenny toimii etologian, eläinten suojelun ja hyvinvoinnin tutkijana ja opettajana SLU:ssa.

Vapaa-aikanaan hän kouluttaa nuorta pohjoisruotsalaista käyttöhevostaan valjakkoajoon ja ratsastukseen.

Jennyn vinkit

\\n
• Valitse hevonen kykyjesi ja toiveidesi mukaan, äläkä aseta hevosellesi epärealistisia odotuksia. Hevoset ovat erittäin oppimiskykyisiä, mutta ne ovat samalla suuria ja voimakkaita pakoeläimiä, ja hevosurheilussa tapahtuu paljon onnettomuuksia.
\\n
• Ratsastus- tai ravikoulu on erinomainen tapa aloittaa! Olen käynyt monessa ratsastuskoulussa, ja ne ovat yleisesti ottaen hyvä ympäristö hevosille. Hevoset elävät niissä vakiintuneissa ryhmissä ja saavat olla ulkona laumana. Ne ovat haassa ja tallissa samojen hevosten kanssa ja työskentelevät samojen ihmisten kanssa. Hevoset ovat luotettavia ja niiden kuormittamisesta ja ruokinnasta vastaavat osaavat ja hyvin koulutetut ihmiset.
\\n
• Seuraa kiltillä ponilla ratsastavaa kokenutta ratsastajaa, heidän seurassaan voit oppia paljon. Valitse oikean kokoinen poni, äläkä hanki lapselle heti omaa ponia, jos sinulla ei ole kokemusta hevosista eikä hyvää verkostoa tukena.
\\n
• Ole tekemisissä mahdollisimman monen hevosen kanssa. Keskustele muiden hevosista kiinnostuneiden kanssa ja kysy heiltä ratsastuksesta, valjakkoajosta ja hevosten käsittelystä. Mieti myös, mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu ja miksi. Ota opiksi virheistäsi todellisissa olosuhteissa – ja käytä aina ratsastuskypärää ja oikeanlaisia varusteita!
\\n
• Lue kaikki mahdollinen käsiisi saama tieto. Netissä ja kirjoissa on valtavasti tietoa. Suhtaudu lukemaasi kriittisesti. Vertaile, mitä eri ihmiset sanovat. Katso videoita YouTube-sivustosta ja pyydä jotakuta kuvaamaan ratsastustasi, valjakkoajoasi tai muuta hevosen käsittelyäsi.
\\n
• Opeta hevosellesi komento olla paikallaan. Se on yhtä käyttökelpoinen, kuin koiran istu-komento.
\\n
• Opeta hevosellesi myös komento laskea päätä. Se on monissa tilanteista hyödyllinen.
\\n

Habituaatio ja vastaehdollistaminen

Kannattaa tutustua habituaatioon, joka tarkoittaa, että reagointia johonkin aiemmin pelottavaksi koettuun pyritään hillitsemään totuttamalla. Esimerkiksi aiemmin lehmiä pelänneet hevoset, jotka viedään lehmihakaan rajoittuvaan hakaan, lakkaavat reagoimasta lehmiin, kun mitään vaarallista ei tapahdu. Voimme käyttää habituaatiota hevosia harjoittaessamme, mutta täytyy muistaa, että hevosta ei pidä painostaa liian kauan eikä mennä liian pitkälle.

Nopeampi tapa totuttaa hevonen johonkin pelottavaan on vastaehdollistaminen. Sillä tarkoitetaan, että hevonen saadaan yhdistämään epämiellyttävä asia johonkin miellyttävään. Jos hevonen esimerkiksi pelkää klippauskonetta, sille annetaan makupala, jolloin se hyväksyy koneen läsnäolon. Vaativuutta lisätään vähitellen. Ensin se saa makupalan, kun laite käynnistyy. Sitten se saa makupalan, kun sitä \\\"klipataan\\\" koneen ollessa suljettuna jne.

Opettele mahdollisimman paljon hevosen käyttäytymisestä, niin opit käsittelemään hevosta mahdollisimman varmasti ja tavalla, joka vähentää onnettomuusriskejä.

Käsittele hevosta kunnioituksella, mutta näytä että sinä olet johtaja, niin nautitte toistenne seurasta parhaiten. Päivittäin teet hevosesi kanssa paljon asioita. Jos teet ne varmoin ottein, luot rauhallisen ja turvallisen ympäristön sekä sinulle että hevosellesi.

Alla joitain vihjeitä hevosen turvalliseen käsittelyyn ja turvalliseen ratsastukseen;

\\r\\n
• Kutsu hevosta, jotta se huomaisi sinut, ennen kuin menet sen luokse.
\\r\\n
• Ota tavaksesi taluttaa hevosta aina riimussa ja riimunnarussa tai suitsissa, vaikka ainoastaan siirrät sen karsinasta hoitopaikalle.
\\r\\n
• Pidä tallikäytävä siistinä. Korjaa aina kaikki turhat tavarat pois, äläkä jätä esim. riimuja roikkumaan hoitopaikan kiinnitysketjuista lattialle. Hevonen voi helposti takertua riimuun jalastaan.
\\r\\n
• Kun puet hevoselle loimen, aloita aina kiinnittämällä loimen etusoljet, jonka jälkeen voit kiinnittää vatsavyöt ja mahdolliset jalkalenkit. Kun riisut loimen, avaa ensin jalkalenkit ja siirry eteenpäin.
\\r\\n
• Opi pintelöimään hevosen jalka oikein, niin että pinteli aukeaa ulospäin jos sen kiinnitys sattuisi pettämään.
\\r\\n
• Jos olet taluttamassa hevosta ulos ovesta, pidä huolta siitä että hevonen ei voi takertua mihinkään oviaukossa. Mene aina itse ensin ovesta, niin ettet itse jää puristuksiin.
\\r\\n
• Jos useaa hevosta talutetaan peräkkäin, muista pitää vähintään hevosen mitan verran turvaväliä.
\\r\\n
• Jos menet maastoon ratsastamaan, muista aina ilmoittaa minne olet ratsastamassa ja milloin arvioit tulevasi takaisin. Pidä mielellään matkapuhelinta mukanasi.
\\r\\n
\\r\\n

Käytäntöjä hevosten käsittelyssä ja ratsastuksessa

Opettele mahdollisimman paljon hevosen käyttäytymisestä, niin opit käsittelemään hevosta mahdollisimman varmasti ja tavalla, joka vähentää onnettomuusriskejä.

Käsittele hevosta kunnioituksella, mutta näytä että sinä olet johtaja, niin nautitte toistenne seurasta parhaiten. Päivittäin teet hevosesi kanssa paljon asioita. Jos teet ne varmoin ottein, luot rauhallisen ja turvallisen ympäristön sekä sinulle että hevosellesi.

Alla joitain vihjeitä hevosen turvalliseen käsittelyyn ja turvalliseen ratsastukseen

\\n
• Kutsu hevosta, jotta se huomaisi sinut, ennen kuin menet sen luokse.
\\n
• Ota tavaksesi taluttaa hevosta aina riimussa ja riimunnarussa tai suitsissa, vaikka ainoastaan siirrät sen karsinasta hoitopaikalle.
\\n
• Pidä tallikäytävä siistinä. Korjaa aina kaikki turhat tavarat pois, äläkä jätä esim. riimuja roikkumaan hoitopaikan kiinnitysketjuista lattialle. Hevonen voi helposti takertua riimuun jalastaan.
\\n
• Kun puet hevoselle loimen, aloita aina kiinnittämällä loimen etusoljet, jonka jälkeen voit kiinnittää vatsavyöt ja mahdolliset jalkalenkit. Kun riisut loimen, avaa ensin jalkalenkit ja siirry eteenpäin.
\\n
• Opi pintelöimään hevosen jalka oikein, niin että pinteli aukeaa ulospäin jos sen kiinnitys sattuisi pettämään.
\\n
• Jos olet taluttamassa hevosta ulos ovesta, pidä huolta siitä että hevonen ei voi takertua mihinkään oviaukossa. Mene aina itse ensin ovesta, niin ettet itse jää puristuksiin.
\\n
• Jos useaa hevosta talutetaan peräkkäin, muista pitää vähintään hevosen mitan verran turvaväliä.
\\n
• Jos menet maastoon ratsastamaan, muista aina ilmoittaa minne olet ratsastamassa ja milloin arvioit tulevasi takaisin. Pidä mielellään matkapuhelinta mukanasi.
\\n

Pitkän ja kylmän talven jälkeen on ihanaa, kun kesä ja auringonpaiste saapuvat, ruoho vihertää ja illat lämpenevät. Lämmön mukana saapuvat kuitenkin myös kiusalliset ötökät, kuten hyttyset, polttiaiset, paarmat ja kärpäset, jotka häiritsevät hevosia. Kärpäset, hyttyset ja polttiaiset eivät ole vain ärsyttäviä, vaan ne voivat myös aiheuttaa hevosille vakavampia ongelmia, kuten tulehtuneita puremia tai allergisia reaktioita. Siksi on tärkeää suojata hevonen kesän vitsauksilta parhaalla mahdollisella tavalla.

Anna meidän auttaa sinua tekemään kesästä ilon ja hyvinvoinnin aikaa, sekä sinulle että hevosellesi!

Kärpäskarkoite

Voit suojata hevosesi hyönteisiä, hyttysiä ja kärpäsiä vastaan ​​erilaisten kärpäskarkotteiden avulla. Tarjolla on sekä suihkeita että voiteita, jotka ovat suunniteltuja suojaamaan kesän vaivoja vastaan. Se, mikä sopii hevosellesi parhaiten on yksilöllistä, ja jos hevosesi on herkkä vahvemmille keinoille, on saatavilla myös eteerisistä öljyistä valmistettuja kärpäskarkotteita. 

Kärpässuihkeen ja -voiteen yhdistelmä on paras, sillä voiteella saat kokonaisvaltaisemman tuloksen ja lisättyä sitä helpommin vaikeapääsyisille tai herkemmille alueille. On tärkeää, että et levitä vahvoja tuotteita, kuten kärpässuihketta hevosen silmien, suun tai limakalvojen lähelle. Käytä aina voidetta näille herkemmille alueille.

Kärpäskarkoite suihke

Kärpässuihke tai hyönteissuihke, on tehokas ja edullinen vaihtoehto, sillä voit antaa hevosellesi kattavan suojan kärpäsiä ja hyönteisiä vastaan ​​muutamalla suihkeella. Markkinoilla on monia eri merkkejä ja valikoimastamme löydät laajan valikoiman erilaisia ​​hyönteissuihkeita.

Kärpäskarkoite voide

Toisin kuin suihketta, voit käyttää voidetta suojaamaan juuri tiettyjä alueita hevosessasi. Voide on esimerkiksi tehokas käytettäväksi silmien ympärillä, turvalla ja nivusissa.

Kärpäshuput ja kärpäsotsapannat

Hevosten silmät saattavat vetistellä ja ärsyyntyä kärpästen takia - siksi on tärkeää suojata hevonen oikein. Anna hevosellesi lisäsuojaa kärpäsiä ja hyönteisiä vastaan ​​käyttämällä kärpäshuppua tai kärpäsotsapantaa. Kärpäshuppu peittää ja suojaa hevosen pään, silmät ja joskus jopa korvat, kun taas kärpäsotsapanta toimii ylimääräisenä otsaharjana ja helpottaa huiskimaan pois hyönteisiä ja kärpäsiä.

Katso kaikki kärpäshuput & kärpäsotsapannat täältä

Kärpäshuppu

Kärpäshuppu on suojaavaa verkkoa, joka pitää hyönteiset, ötökät ja kärpäset poissa, taaten hevosellesi rentouttavan ulkoilun. Verkko suojaa jopa suoralta auringonpaisteelta, eikä aurinko pääse häikäisemään hevosesi silmiä. Kärpäshuppuja löytyy montaa eri mallia, jotta löydät juuri sinun hevosellesi sopivan. Jos hevosesi ahdistuu korvan ympärillä pyörivistä hyönteisistä, voit valita mallin, jossa korvat ovat suojattuna, vai onko kenties hevosesi turpa erityisen herkkä? Silloin voit valita turpaverkollisen mallin. Kärpäshuppuja löytyy hyksinkertaisesti säädettävillä tarrakiinnityksillä, sekä helposti pään yli vedettävinä malleina. Jos sinulla on hevonen, joka saa hankautumia helposti, pään yli vedettävä huppu on yleensä parempi vaihtoehto, koska siinä on vähemmän saumoja, jotka saattaisivat hiertää.

Kärpäsotsapanta

Kärpäsotsapanta, tai \\\"hapsut\\\" toimivat hevosen otsaharjan jatkeena, auttaen hevosta huiskimaan pois ylimääräiset ötökät. Kärpäsotsapanta on helposti kiinnitettävissä suitsiin tai riimuun.

Kärpäs- ja ihottumaloimet

Välillä tarvitset muutakin kuin karkoitteen pitääksesi ötökät loitolla. Silloin voit ottaa avuksesi kärpäsloimet, jotka suojaavat hevosta hyönteisten puremilta, kärpäsiltä ja hyttysiltä. Jos hevosesi on erityisen herkkä kesäaikaan, ja kärsii kesä- tai aurinkoihottumasta, UV-suojalla varustettu ihottumaloimi voi olla sinulle paras vaihtoehto. Ihottumaloimen ja kärpäsloimen ero on se, että ihottumaloimi on suojaavampi ja tiiviimpää kangasta, joka antaa lisäsuojaa auringon UV-säteiltä sekä haitallisilta hyönteisiltä.

Katso kaikki kärpäs- ja ihottumaloimet täältä.

Suojaa hevosesi ötököitä ja kärpäsiä vastaan parhaalla mahdollisella tavalla!

Pitkän ja kylmän talven jälkeen on ihanaa, kun kesä ja auringonpaiste saapuvat, ruoho vihertää ja illat lämpenevät. Lämmön mukana saapuvat kuitenkin myös kiusalliset ötökät, kuten hyttyset, polttiaiset, paarmat ja kärpäset, jotka häiritsevät hevosia. Kärpäset, hyttyset ja polttiaiset eivät ole vain ärsyttäviä, vaan ne voivat myös aiheuttaa hevosille vakavampia ongelmia, kuten tulehtuneita puremia tai allergisia reaktioita. Siksi on tärkeää suojata hevonen kesän vitsauksilta parhaalla mahdollisella tavalla.

Anna meidän auttaa sinua tekemään kesästä ilon ja hyvinvoinnin aikaa, sekä sinulle että hevosellesi!

Kärpäskarkoite

Voit suojata hevosesi hyönteisiä, hyttysiä ja kärpäsiä vastaan ​​erilaisten kärpäskarkotteiden avulla. Tarjolla on sekä suihkeita että voiteita, jotka ovat suunniteltuja suojaamaan kesän vaivoja vastaan. Se, mikä sopii hevosellesi parhaiten on yksilöllistä, ja jos hevosesi on herkkä vahvemmille keinoille, on saatavilla myös eteerisistä öljyistä valmistettuja kärpäskarkotteita.

Kärpässuihkeen ja -voiteen yhdistelmä on paras, sillä voiteella saat kokonaisvaltaisemman tuloksen ja lisättyä sitä helpommin vaikeapääsyisille tai herkemmille alueille. On tärkeää, että et levitä vahvoja tuotteita, kuten kärpässuihketta hevosen silmien, suun tai limakalvojen lähelle. Käytä aina voidetta näille herkemmille alueille.

Kärpäskarkoite suihke

Kärpässuihke tai hyönteissuihke, on tehokas ja edullinen vaihtoehto, sillä voit antaa hevosellesi kattavan suojan kärpäsiä ja hyönteisiä vastaan ​​muutamalla suihkeella. Markkinoilla on monia eri merkkejä ja valikoimastamme löydät laajan valikoiman erilaisia ​​hyönteissuihkeita.

Kärpäskarkoite voide

Toisin kuin suihketta, voit käyttää voidetta suojaamaan juuri tiettyjä alueita hevosessasi. Voide on esimerkiksi tehokas käytettäväksi silmien ympärillä, turvalla ja nivusissa.

Kärpäshuput ja kärpäsotsapannat

Hevosten silmät saattavat vetistellä ja ärsyyntyä kärpästen takia - siksi on tärkeää suojata hevonen oikein. Anna hevosellesi lisäsuojaa kärpäsiä ja hyönteisiä vastaan ​​käyttämällä kärpäshuppua tai kärpäsotsapantaa. Kärpäshuppu peittää ja suojaa hevosen pään, silmät ja joskus jopa korvat, kun taas kärpäsotsapanta toimii ylimääräisenä otsaharjana ja helpottaa huiskimaan pois hyönteisiä ja kärpäsiä.

Katso kaikki kärpäshuput & kärpäsotsapannat täältä

Kärpäshuppu

Kärpäshuppu on suojaavaa verkkoa, joka pitää hyönteiset, ötökät ja kärpäset poissa, taaten hevosellesi rentouttavan ulkoilun. Verkko suojaa jopa suoralta auringonpaisteelta, eikä aurinko pääse häikäisemään hevosesi silmiä. Kärpäshuppuja löytyy montaa eri mallia, jotta löydät juuri sinun hevosellesi sopivan. Jos hevosesi ahdistuu korvan ympärillä pyörivistä hyönteisistä, voit valita mallin, jossa korvat ovat suojattuna, vai onko kenties hevosesi turpa erityisen herkkä? Silloin voit valita turpaverkollisen mallin. Kärpäshuppuja löytyy hyksinkertaisesti säädettävillä tarrakiinnityksillä, sekä helposti pään yli vedettävinä malleina. Jos sinulla on hevonen, joka saa hankautumia helposti, pään yli vedettävä huppu on yleensä parempi vaihtoehto, koska siinä on vähemmän saumoja, jotka saattaisivat hiertää.

Kärpäsotsapanta

Kärpäsotsapanta, tai \\\"hapsut\\\" toimivat hevosen otsaharjan jatkeena, auttaen hevosta huiskimaan pois ylimääräiset ötökät. Kärpäsotsapanta on helposti kiinnitettävissä suitsiin tai riimuun.

Kärpäs- ja ihottumaloimet

Välillä tarvitset muutakin kuin karkoitteen pitääksesi ötökät loitolla. Silloin voit ottaa avuksesi kärpäsloimet, jotka suojaavat hevosta hyönteisten puremilta, kärpäsiltä ja hyttysiltä. Jos hevosesi on erityisen herkkä kesäaikaan, ja kärsii kesä- tai aurinkoihottumasta, UV-suojalla varustettu ihottumaloimi voi olla sinulle paras vaihtoehto. Ihottumaloimen ja kärpäsloimen ero on se, että ihottumaloimi on suojaavampi ja tiiviimpää kangasta, joka antaa lisäsuojaa auringon UV-säteiltä sekä haitallisilta hyönteisiltä.

Katso kaikki kärpäs- ja ihottumaloimet täältä.

Ennen hevosesi klippaamista, voit miettiä muutamia asioita, sillä läheskään kaikkia hevosia ei tarvitse klipata. Alla olevien kysymysten perusteella voit päättää haluatko klipata hevosesi ja millainen klippausmalli sopisi hevosellesi parhaiten.

\\r\\n
• Kuinka usein ratsastat hevosesi hikiseksi?
\\r\\n
• Onko hevosesi suurimman osan päivästä ulkona, mahdollisesti jo heti liikutuksen jälkeen?
\\r\\n
• Ratsastatko maneesissa vai enimmäkseen ulkona?
\\r\\n
• Mikä tallin lämpötila on?
\\r\\n
• Oletko valmis loimittamaan klipattua hevosta enemmän?
\\r\\n

Jos päädyt klippaamaan hevosesi, aloita klippaaminen syksyllä, jolloin hevosesi aloittaa talvikarvaan vaihtamisen. Sinun tarvitsee leikata karva muutaman kerran talven aikana, riippuen siitä kuinka nopeaa hevosesi karvankasvu on. Kevään lähestyessä karvan leikkaaminen tulisi lopettaa, sillä klippaaminen saattaa häiritä normaalia karvanvaihtoa, jolloin tuloksena on huono kesäkarva. Voit lukea lisää erilaisista klippausmalleista alta.

Kokoklippaus

Koko hevonen klipataan. Tästä klippausmallista löytyy useita muunnoksia, mutta jalkoihin ja satulan kohtaan jätetään vähän karvaa. Pään karvat leikataan suitsien sivuhihnojen linjoja myötäillen.

Puoliklippaus

Hevosen kaula, lapojen alue, etujalat ja puolet kyljistä leikataan (voit piirtää vinon linjan säästä hevosen nivusiin).

Loimiklippaus

Hevonen klipataan niin, että karvoista jää kuin loimi tai viltti hevosen selkään. Jalkojen karvat säästetään.

Hunter-klippaus

Koko hevosen vartalo klipataan. Pää, jalat sekä satulan alue satulahuovan mallisesti jätetään leikkaamatta.

Chaser-/Trace-klippaus

Hevoseen klipataan raita kurkusta, kaulan alaosasta, kylkien alaosaa pitkin aina reisilihasten alaosaan asti. Tämä klippausmalli ei vaadi paljoa loimitusta, koska niin vähän karvaa leikataan.

Islantilainen klippaus

Turkki poistetaan vain kaulasta ja ryntäistä, joista hevonen hikoilee eniten. Tällä klippausmallilla hevonen pärjää myös paljon ulkona ollessaan.

Klippauksen hyvät puolet

\\r\\n
• Hevonen hikoilee vähemmän ja useat hevoset myös piristyvät ja tulevat valppaammiksi klippauksen jälkeen.
\\r\\n
• Hevosen hikoillessa, se myös kuivuu nopeammin.
\\r\\n
• Hevonen on helpompi pitää puhtaana.
\\r\\n

Toimi näin

Turvallisuus on tärkeintä! Klippaus on parempi tehdä kahdestaan. Hevosen tulisi seistä kuivalla alustalla, älä klippaa hevosta märässä vesiboksissa, sillä vesi ja sähkö eivät sovi yhteen. Käytä aina ylikuumenemissuojattua laitetta, joka lopettaa toimintansa heti jos siihen tulee jotain vikaa. Katso ettei virtajohto ole maassa niin, että hevonen voisi astua sen päälle.

Öljyä kone ja terät ennen kuin aloitat ja aika ajoin myös klippauksen aikana. Kuuntele koneen ääntä, jotta huomaat äänentason muutokset, leikkuu voi olla liian raskasta ja kone voi ylikuumentua. Kokeile etteivät terät tunnu lämpimiltä ja polta hevosta. On myös tärkeää huolehtia terien terävyydestä, sillä tylppä terä voi nipistää hevosta. Anna koneen välillä jäähtyä.

Totuta hevonen ensin koneen ääneen. Jos ääni pelottaa hevosesta, voit laittaa sille pumpulia korviin. Laita sitten klipperi hevosen kylkeä vasten, jotta se voi tuntea klipperin värinän. Jos tämä sujuu hienosti, voit aloittaa klippaamisen.

Leikkaa aina vastakarvaan, pitkin tasaisin vedoin, saadaksesi siistin lopputuloksen. Tyylikkään klippauksen aikaansaaminen vaatii aikaa ja opettelua. Voit piirtää klippausrajat liidulla tai vesiliukoisella tussilla, jotta saat helpommin siistit rajat ja paremman lopputuloksen.

Klippereitä löytyy joka lähtöön. Klipperin hyviä ominaisuuksia ovat kevyt paino ja hiljainen moottoriääni. Markkinoilta löytyy sekä akkukäyttöisiä, että johdollisia klippereitä. Akkukäyttöiset ovat usein tasaisempia ja hiljaisempia, joten ne voivat sopia paremmin herkille hevosille. Verkkovirralla toimivien koneiden etu on, että ne ovat usein tehokkaampia ja sinun ei tarvitse murehtia akun kestävyydestä.

Tärkeä muistaa

Klipattu hevonen on paljon herkempi hiertymille, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi loimet tai satula. Huolehdi että hevosella on hyvin istuvat varusteet. Karvakiilto voi vähentää hiertymien syntymistä.

Hevosen klippaaminen

Ennen hevosesi klippaamista, voit miettiä muutamia asioita, sillä läheskään kaikkia hevosia ei tarvitse klipata. Alla olevien kysymysten perusteella voit päättää haluatko klipata hevosesi ja millainen klippausmalli sopisi hevosellesi parhaiten.

\\n
• Kuinka usein ratsastat hevosesi hikiseksi?
\\n
• Onko hevosesi suurimman osan päivästä ulkona, mahdollisesti jo heti liikutuksen jälkeen?
\\n
• Ratsastatko maneesissa vai enimmäkseen ulkona?
\\n
• Mikä tallin lämpötila on?
\\n
• Oletko valmis loimittamaan klipattua hevosta enemmän?
\\n

Jos päädyt klippaamaan hevosesi, aloita klippaaminen syksyllä, jolloin hevosesi aloittaa talvikarvaan vaihtamisen. Sinun tarvitsee leikata karva muutaman kerran talven aikana, riippuen siitä kuinka nopeaa hevosesi karvankasvu on. Kevään lähestyessä karvan leikkaaminen tulisi lopettaa, sillä klippaaminen saattaa häiritä normaalia karvanvaihtoa, jolloin tuloksena on huono kesäkarva. Voit lukea lisää erilaisista klippausmalleista alta.

Kokoklippaus

Koko hevonen klipataan. Tästä klippausmallista löytyy useita muunnoksia, mutta jalkoihin ja satulan kohtaan jätetään vähän karvaa. Pään karvat leikataan suitsien sivuhihnojen linjoja myötäillen.

Puoliklippaus

Hevosen kaula, lapojen alue, etujalat ja puolet kyljistä leikataan (voit piirtää vinon linjan säästä hevosen nivusiin).

Loimiklippaus

Hevonen klipataan niin, että karvoista jää kuin loimi tai viltti hevosen selkään. Jalkojen karvat säästetään.

Hunter-klippaus

Koko hevosen vartalo klipataan. Pää, jalat sekä satulan alue satulahuovan mallisesti jätetään leikkaamatta.

Chaser-/Trace-klippaus

Hevoseen klipataan raita kurkusta, kaulan alaosasta, kylkien alaosaa pitkin aina reisilihasten alaosaan asti. Tämä klippausmalli ei vaadi paljoa loimitusta, koska niin vähän karvaa leikataan.

Islantilainen klippaus

Turkki poistetaan vain kaulasta ja ryntäistä, joista hevonen hikoilee eniten. Tällä klippausmallilla hevonen pärjää myös paljon ulkona ollessaan.

Klippauksen hyvät puolet

\\n
• Hevonen hikoilee vähemmän ja useat hevoset myös piristyvät ja tulevat valppaammiksi klippauksen jälkeen.
\\n
• Hevosen hikoillessa, se myös kuivuu nopeammin.
\\n
• Hevonen on helpompi pitää puhtaana.
\\n

Toimi näin

Turvallisuus on tärkeintä! Klippaus on parempi tehdä kahdestaan. Hevosen tulisi seistä kuivalla alustalla, älä klippaa hevosta märässä vesiboksissa, sillä vesi ja sähkö eivät sovi yhteen. Käytä aina ylikuumenemissuojattua laitetta, joka lopettaa toimintansa heti jos siihen tulee jotain vikaa. Katso ettei virtajohto ole maassa niin, että hevonen voisi astua sen päälle.

Öljyä kone ja terät ennen kuin aloitat ja aika ajoin myös klippauksen aikana. Kuuntele koneen ääntä, jotta huomaat äänentason muutokset, leikkuu voi olla liian raskasta ja kone voi ylikuumentua. Kokeile etteivät terät tunnu lämpimiltä ja polta hevosta. On myös tärkeää huolehtia terien terävyydestä, sillä tylppä terä voi nipistää hevosta. Anna koneen välillä jäähtyä.

Totuta hevonen ensin koneen ääneen. Jos ääni pelottaa hevosesta, voit laittaa sille pumpulia korviin. Laita sitten klipperi hevosen kylkeä vasten, jotta se voi tuntea klipperin värinän. Jos tämä sujuu hienosti, voit aloittaa klippaamisen.

Leikkaa aina vastakarvaan, pitkin tasaisin vedoin, saadaksesi siistin lopputuloksen. Tyylikkään klippauksen aikaansaaminen vaatii aikaa ja opettelua. Voit piirtää klippausrajat liidulla tai vesiliukoisella tussilla, jotta saat helpommin siistit rajat ja paremman lopputuloksen.

Klippereitä löytyy joka lähtöön. Klipperin hyviä ominaisuuksia ovat kevyt paino ja hiljainen moottoriääni. Markkinoilta löytyy sekä akkukäyttöisiä, että johdollisia klippereitä. Akkukäyttöiset ovat usein tasaisempia ja hiljaisempia, joten ne voivat sopia paremmin herkille hevosille. Verkkovirralla toimivien koneiden etu on, että ne ovat usein tehokkaampia ja sinun ei tarvitse murehtia akun kestävyydestä.

Tärkeä muistaa

Klipattu hevonen on paljon herkempi hiertymille, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi loimet tai satula. Huolehdi että hevosella on hyvin istuvat varusteet. Karvakiilto voi vähentää hiertymien syntymistä.

Hevosen venyttely ja hieronta on hyväksi hevoselle. Voidaksesi hieroa ja venyttää hevostasi, tulisi sinun pyytää neuvoa koulutetulta hierojalta.

Kovassa työskentelyssä, ylikuormitettuna – ehkä huonosti istuvien varusteiden tai vamman seurauksena, voivat lihakset ottaa itseensä ja jäykistyä, joka vaikuttaa hevosen hyvinvointiin. Sekä hieronnan että venyttelyn yhteydessä voit huomata lihasjännitykset ajoissa, jotka voivat olla varoitusmerkkejä hevosen voinnin heikkenemisestä. Käymällä hevosen säännöllisesti läpi, pystyt helposti ennaltaehkäisemään vammojen syntymistä.

Hieronta

Hieronta parantaa verenkiertoa ja saa kuona-aineet liikkeelle lihaksista, sekä vähentää lihasarkuutta ja – jäykkyyttä. Lihasjännitysten laukeaminen helpottaa kipua, lisää liikkuvuutta ja parantaa työskentelykykyä. Hieronnalla on useita positiivisia vaikutuksia.

Venyttely

Hevosen tulisi olla vertynyt ja lihasten olla lämpimät ennen hevosen venyttämistä.
Liikutuksen jälkeinen venyttely pienentää lihasarkuuden riskiä ja stimuloi lihasten aineenvaihduntaa. Venytellyt lihakset ovat elastisempia, eikä revähdyksiä tai muita vammoja synny niin helposti.

Hevosen venyttelemisen tai hieromisen ei tarvitse olla monimutkaista. Annat hevosellesi hieronnan harjatessasi sen säännöllisesti. Jos haluat venytellä tai hieroa hevostasi tehokkaammin, on aiheesta olemassa paljon kirjallisuutta, videoita ja kursseja, joille voit ilmoittautua.

Tarvitsetko apua?

Suomen hevos- ja koirahierojat ry:n kotisivuilta, www.hevosjakoirahierojat.com, löydät listan ammattitutkinnon suorittaneista hevoshierojista.

Venyttely ja hieronta

Hevosen venyttely ja hieronta on hyväksi hevoselle. Voidaksesi hieroa ja venyttää hevostasi, tulisi sinun pyytää neuvoa koulutetulta hierojalta.

Kovassa työskentelyssä, ylikuormitettuna – ehkä huonosti istuvien varusteiden tai vamman seurauksena, voivat lihakset ottaa itseensä ja jäykistyä, joka vaikuttaa hevosen hyvinvointiin. Sekä hieronnan että venyttelyn yhteydessä voit huomata lihasjännitykset ajoissa, jotka voivat olla varoitusmerkkejä hevosen voinnin heikkenemisestä. Käymällä hevosen säännöllisesti läpi, pystyt helposti ennaltaehkäisemään vammojen syntymistä.

Hieronta

Hieronta parantaa verenkiertoa ja saa kuona-aineet liikkeelle lihaksista, sekä vähentää lihasarkuutta ja – jäykkyyttä. Lihasjännitysten laukeaminen helpottaa kipua, lisää liikkuvuutta ja parantaa työskentelykykyä. Hieronnalla on useita positiivisia vaikutuksia.

Venyttely

Hevosen tulisi olla vertynyt ja lihasten olla lämpimät ennen hevosen venyttämistä.
\\nLiikutuksen jälkeinen venyttely pienentää lihasarkuuden riskiä ja stimuloi lihasten aineenvaihduntaa. Venytellyt lihakset ovat elastisempia, eikä revähdyksiä tai muita vammoja synny niin helposti.

Hevosen venyttelemisen tai hieromisen ei tarvitse olla monimutkaista. Annat hevosellesi hieronnan harjatessasi sen säännöllisesti. Jos haluat venytellä tai hieroa hevostasi tehokkaammin, on aiheesta olemassa paljon kirjallisuutta, videoita ja kursseja, joille voit ilmoittautua.

Tarvitsetko apua?

Suomen hevos- ja koirahierojat ry:n kotisivuilta, www.hevosjakoirahierojat.com, löydät listan ammattitutkinnon suorittaneista hevoshierojista.

Hevosen hoitaminen parhaalla mahdollisella tavalla on itsestäänselvyys. Mutta mitä paras mahdollinen hoito vaatii sinulta?

Hevosen jokapäiväiseen hoitamiseen kuuluu hevosen harjaaminen ja hoito kokonaisuudessaan, unohtamatta kavioiden putsaamista. Harjatessasi hevosta voit samalla tarkistaa sen voinnin ja varmistaa ettei se ole mistään kipeä, turvoksissa ja että sillä ei ole haavoja missään. Mitä useammin toimit näin, sitä nopeammin huomaat jos jotain on vialla.

Harjojen valinta riippuu hevosen karvasta, karvan pituudesta, onko se klipattu, onko se usein mutainen, jne. Pitkäkarvaisen ja erittäin likaisen hevosen kanssa voi olla hyödyllistä käyttää juuriharjaa tai muuta kovempi harjaksista harjaa. Klipatun hevosen kanssa, jolla on herkkä iho, suositellaan käytettävän harjaa, jossa on pehmeämmät harjakset.

Harjoja löytyy useita eri malleja. Osa harjoista on keinokuitua ja osa luonnonkarvaa, esimerkiksi jouhta. Jos hevosesi saa helposti sähköiskuja staattisesta sähköstä ovat luonnonharjat parempi vaihtoehto. Harjoja on erikokoisia, valitse omaan käteesi sopiva koko, silloin harjaaminen on helpompaa.

Harjaamalla hevonen ei tule vain puhtaaksi ja kiiltäväksi, vaan se edistää myös pinnallista verenkiertoa. Hevosta tulisi aina harjata myötäkarvaan. Pään alueelta ja silmien ympäriltä hevonen saattaa olla erityisen herkkä. Näiden alueiden harjaamiseen sopii parhaiten pehmeä pääharja.

Kaviot tulisi puhdistaa joka päivä. Millaisen kaviokoukun valitset, on makuasia. Kaviokoukuista löytyy myös malleja, joissa on toisessa päässä kova harja. Se helpottaa silloin, kun helposti irtoavan mudan voi vain harjata pois. Puhdistaessasi kaviot tarkista samalla, että kengät istuvat kunnolla. Katso ettei niistä pistä mikään ulos ja etteivät mahdolliset hokit ole liian löysällä tai irronneet.

Harja ja häntä tulee selvittää. Voit käyttää niille tarkoitettua harja- ja häntäharjaa tai selvittää takut sormin.

Sieraimet ja silmäkulmat tulisi pyyhkäistä puhtaaksi. Voit tehdä sen helposti kostutetulla sienellä tai liinalla.

Hyvä olla harjakassissa/harjalaatikossa

\\r\\n
• Juuriharja
\\r\\n
• Pölyharja
\\r\\n
• Piikkisuka
\\r\\n
• Pääharja
\\r\\n
• Kaviokoukku
\\r\\n
• Kavioharja
\\r\\n
• Pesusieni ja/tai liina
\\r\\n
\\r\\n

Hevosenhoito ja harjaaminen

Hevosen hoitaminen parhaalla mahdollisella tavalla on itsestäänselvyys. Mutta mitä paras mahdollinen hoito vaatii sinulta?

Hevosen jokapäiväiseen hoitamiseen kuuluu hevosen harjaaminen ja hoito kokonaisuudessaan, unohtamatta kavioiden putsaamista. Harjatessasi hevosta voit samalla tarkistaa sen voinnin ja varmistaa ettei se ole mistään kipeä, turvoksissa ja että sillä ei ole haavoja missään. Mitä useammin toimit näin, sitä nopeammin huomaat jos jotain on vialla.

Harjojen valinta riippuu hevosen karvasta, karvan pituudesta, onko se klipattu, onko se usein mutainen, jne. Pitkäkarvaisen ja erittäin likaisen hevosen kanssa voi olla hyödyllistä käyttää juuriharjaa tai muuta kovempi harjaksista harjaa. Klipatun hevosen kanssa, jolla on herkkä iho, suositellaan käytettävän harjaa, jossa on pehmeämmät harjakset.

Harjoja löytyy useita eri malleja. Osa harjoista on keinokuitua ja osa luonnonkarvaa, esimerkiksi jouhta. Jos hevosesi saa helposti sähköiskuja staattisesta sähköstä ovat luonnonharjat parempi vaihtoehto. Harjoja on erikokoisia, valitse omaan käteesi sopiva koko, silloin harjaaminen on helpompaa.

Harjaamalla hevonen ei tule vain puhtaaksi ja kiiltäväksi, vaan se edistää myös pinnallista verenkiertoa. Hevosta tulisi aina harjata myötäkarvaan. Pään alueelta ja silmien ympäriltä hevonen saattaa olla erityisen herkkä. Näiden alueiden harjaamiseen sopii parhaiten pehmeä pääharja.

Kaviot tulisi puhdistaa joka päivä. Millaisen kaviokoukun valitset, on makuasia. Kaviokoukuista löytyy myös malleja, joissa on toisessa päässä kova harja. Se helpottaa silloin, kun helposti irtoavan mudan voi vain harjata pois. Puhdistaessasi kaviot tarkista samalla, että kengät istuvat kunnolla. Katso ettei niistä pistä mikään ulos ja etteivät mahdolliset hokit ole liian löysällä tai irronneet.

Harja ja häntä tulee selvittää. Voit käyttää niille tarkoitettua harja- ja häntäharjaa tai selvittää takut sormin.

Sieraimet ja silmäkulmat tulisi pyyhkäistä puhtaaksi. Voit tehdä sen helposti kostutetulla sienellä tai liinalla.

Hyvä olla harjakassissa/harjalaatikossa

\\n
• Juuriharja
\\n
• Pölyharja
\\n
• Piikkisuka
\\n
• Pääharja
\\n
• Kaviokoukku
\\n
• Kavioharja
\\n
• Pesusieni ja/tai liina
\\n

Kaikki hevosen käsittely tulisi tapahtua niin turvallisesti kuin mahdollista – sekä sinun että hevosen kannalta. Kun talutat hevosen talliin tai tarhaan tai sieltä pois, käytä joko suitsia, orikuolainta tai riimua ja riimunnarua. Riimunnarua EI KOSKAAN tulisi kiertää käden ympärille tai antaa mennä hartian ylitse, sillä seurauksena voi olla vakava onnettomuus hevosen pelästyessä ja riuhtoessa.

Viedessäsi hevosen tarhaan kävele tarhaan sisälle ja sen jälkeen käännä hevonen ympäri ennen kuin päästät sen vapaaksi. Näin vältät mahdollisen potkun jos hevonen vapaaksi pääsemisestä innostuessaan pukittaa. Jos useampi hevonen on samassa tarhassa, viedään kaikki hevoset tarhaan ja käännetään niiden päät kohti aitaa, hevosten välillä tulisi olla vähintään kolme metriä. Kaikki vapauttavat hevosensa samaan aikaan.

Kun talutat hevosen sisään tai ulos ovesta, myös sisätiloissa ollessa, on tärkeää että pidät huolen, ettei hevonen jää mihinkään kiinni loimesta, satulasta tai valjaista. Hevonen voi saada paniikin ja pahimmassa tapauksessa repiä mukanaan esimerkiksi oven, jos se on juuri ovenkahvasta jäänyt kiinni.
Kun talutat hevosen kentälle/maneesiin tai sieltä pois, eivät ohjat saisi riippua hevosen kaulalla, paitsi jos hevosella on apuohjat käytössä. Taluttaessasi hevosen pois kentältä ryhmässä, tulisi hevosten välillä olla ainakin yksi hevosenmitta.

Hevosen käsittely

Kaikki hevosen käsittely tulisi tapahtua niin turvallisesti kuin mahdollista – sekä sinun että hevosen kannalta. Kun talutat hevosen talliin tai tarhaan tai sieltä pois, käytä joko suitsia, orikuolainta tai riimua ja riimunnarua. Riimunnarua EI KOSKAAN tulisi kiertää käden ympärille tai antaa mennä hartian ylitse, sillä seurauksena voi olla vakava onnettomuus hevosen pelästyessä ja riuhtoessa.

Viedessäsi hevosen tarhaan kävele tarhaan sisälle ja sen jälkeen käännä hevonen ympäri ennen kuin päästät sen vapaaksi. Näin vältät mahdollisen potkun jos hevonen vapaaksi pääsemisestä innostuessaan pukittaa. Jos useampi hevonen on samassa tarhassa, viedään kaikki hevoset tarhaan ja käännetään niiden päät kohti aitaa, hevosten välillä tulisi olla vähintään kolme metriä. Kaikki vapauttavat hevosensa samaan aikaan.

Kun talutat hevosen sisään tai ulos ovesta, myös sisätiloissa ollessa, on tärkeää että pidät huolen, ettei hevonen jää mihinkään kiinni loimesta, satulasta tai valjaista. Hevonen voi saada paniikin ja pahimmassa tapauksessa repiä mukanaan esimerkiksi oven, jos se on juuri ovenkahvasta jäänyt kiinni.

\\nKun talutat hevosen kentälle/maneesiin tai sieltä pois, eivät ohjat saisi riippua hevosen kaulalla, paitsi jos hevosella on apuohjat käytössä. Taluttaessasi hevosen pois kentältä ryhmässä, tulisi hevosten välillä olla ainakin yksi hevosenmitta.

Sanotaan että \\\"Ei hevosta ilman kavioita\\\" – ja se pitää paikkansa! Jos hevosen kavioita ei hoideta, eikä niiden hyvinvoinnista huolehdita, ei hevonen voi hyvin.

Sinun tulisi tarkistaa hevosesi kaviot vähintään kerran päivässä. Ratsastaessa tai ajaessa, kaviot tulisi tarkistaa ennen ja jälkeen ratsastamisen /ajamisen. Ota tavaksesi kokeilla hevosen kavioita, huomataksesi jos jokin kavio on lämpimämpi kuin muut. Lämmin kavio voi tarkoittaa, että jokin on vialla.

6-8 viikon välein sinun tulisi pyytää koulutettu kengittäjä huoltamaan kaviot. Jos annat ajan venyä liian pitkäksi vuolemisen/kengittämisen välillä, voivat kaviot kasvaa liikaa. Se rasittaa jänteitä ja niveliä tarpeettomasti.

Kaikki hevoset eivät tarvitse kenkiä, mutta jos hevonen on aktiivisessa käytössä, voivat kaviot ilman kenkiä kulua liikaa.

Talviaikaan, maan ollessa luminen ja jäinen, on hyvä laittaa kengitetylle hevoselle hokit. Ilman hokkeja kengitetty hevonen saattaa liukastella ja tapaturmariski nousta silloin korkeaksi. Hevonen saattaa tarvita hokkeja myös kesällä, jos ratsastat sillä nurmella. Huomioithan että hokkieja käytettäessä voi olla hyvä laittaa hevoselle bootsit ja suojat polkemien ehkäisemiseksi.

Vinkki:

Suomen kengityssepät ry:n kotisivuilta voit etsiä lähimmän kengittäjäsi.

Kavionhoito

Sanotaan että \\\"Ei hevosta ilman kavioita\\\" – ja se pitää paikkansa! Jos hevosen kavioita ei hoideta, eikä niiden hyvinvoinnista huolehdita, ei hevonen voi hyvin.

Sinun tulisi tarkistaa hevosesi kaviot vähintään kerran päivässä. Ratsastaessa tai ajaessa, kaviot tulisi tarkistaa ennen ja jälkeen ratsastamisen /ajamisen. Ota tavaksesi kokeilla hevosen kavioita, huomataksesi jos jokin kavio on lämpimämpi kuin muut. 

Lämmin kavio voi tarkoittaa, että jokin on vialla.

6-8 viikon välein sinun tulisi pyytää koulutettu kengittäjä huoltamaan kaviot. Jos annat ajan venyä liian pitkäksi vuolemisen/kengittämisen välillä, voivat kaviot kasvaa liikaa. Se rasittaa jänteitä ja niveliä tarpeettomasti.

Kaikki hevoset eivät tarvitse kenkiä, mutta jos hevonen on aktiivisessa käytössä, voivat kaviot ilman kenkiä kulua liikaa.

Talviaikaan, maan ollessa luminen ja jäinen, on hyvä laittaa kengitetylle hevoselle hokit. Ilman hokkeja kengitetty hevonen saattaa liukastella ja tapaturmariski nousta silloin korkeaksi. Hevonen saattaa tarvita hokkeja myös kesällä, jos ratsastat sillä nurmella. Huomioithan että hokkieja käytettäessä voi olla hyvä laittaa hevoselle bootsit ja suojat polkemien ehkäisemiseksi.

Vinkki:

Suomen kengityssepät ry:n kotisivuilta voit etsiä lähimmän kengittäjäsi.

Treenaamisen ja päivittäisen hevosen hoitamisen lisäksi, sinun tarvitsee myös puhdistaa karsinat sekä pitää talli ja tarhat siisteinä.

Jotta hevonen voi hyvin, talli-ilman tulisi olla raikasta ja puhdasta. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi karsinan tulisi olla puhdas ja kuiva.

Kuivikkeista on useita eri vaihtoehtoja saatavilla. Vaihdettavista irtokuivikkeista tehdään paksu patja, josta siivotaan päivittäin lannat ja virtsat. Puhdasta kuiviketta lisätään tarvittaessa.
Kestokuivikepatja rakennetaan yleensä niin että pohjalle laitetaan kalkkia, sen päälle paksu patja kuiviketta tiiviiksi pakattuna, useimmiten olkea, ja irrallista sen päälle olkea. Tämän patjan annetaan sitten \\\"palaa\\\" tiiviiksi ja sitä hoidetaan ainoastaan lisäämällä siihen olkea säännöllisesti. Näitä patjoja käytetään usein pihatoissa ja ne vaativat hyvin vähän hoitoa. Patja vaihdetaan kokonaisuudessaan kerran vuodessa.

Karsinan siivoaminen

Treenaamisen ja päivittäisen hevosen hoitamisen lisäksi, sinun tarvitsee myös puhdistaa karsinat sekä pitää talli ja tarhat siisteinä.

Jotta hevonen voi hyvin, talli-ilman tulisi olla raikasta ja puhdasta. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi karsinan tulisi olla puhdas ja kuiva.

Kuivikkeista on useita eri vaihtoehtoja saatavilla. Vaihdettavista irtokuivikkeista tehdään paksu patja, josta siivotaan päivittäin lannat ja virtsat. Puhdasta kuiviketta lisätään tarvittaessa.

\\nKestokuivikepatja rakennetaan yleensä niin että pohjalle laitetaan kalkkia, sen päälle paksu patja kuiviketta tiiviiksi pakattuna, useimmiten olkea, ja irrallista sen päälle olkea. Tämän patjan annetaan sitten \\\"palaa\\\" tiiviiksi ja sitä hoidetaan ainoastaan lisäämällä siihen olkea säännöllisesti. Näitä patjoja käytetään usein pihatoissa ja ne vaativat hyvin vähän hoitoa. Patja vaihdetaan kokonaisuudessaan kerran vuodessa.

Hevosen juoksuttaminen liinassa tai ohjasajaminen ovat hyviä tapoja valmistella ratsastamatonta hevosta ennen kuin sen kanssa aloitetaan ratsukoulutus.

Jos et ole koskaan aiemmin juoksuttanut tai ohjasajanut hevosta, kannattaa apua pyytää kokeneemmalta henkilöltä, joka voi auttaa sinut alkuun. Huonosti toteutettu maasta työskentely voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kokeneen henkilön opastuksen lisäksi, voit saada vinkkejä myös katsomalla jonkin markkinoilla olevista DVD oppaista.

Juoksuttaessa hevonen työskentelee liinassa kiertäen rinkiä ympärilläsi. Seisot ympyrän keskellä ja muodostaen käsilläsi V:n kohti hevosta, jossa sinä olet V:n kärki. Toisessa kädessäsi pidät liinaa, joka kulkee esimerkiksi hevosen kuolaimen kautta. Toisessa kädessäsi on juoksutusraippa, jonka pidät lähellä hevosen takaosaa, hevosta eteenpäin kannustavana tekijänä. Ensisijaisesti annat komennot ja säätelet tempoa äänelläsi, juoksutusraippa toimii kannustimena liikkua eteenpäin sekä sinulle sivutukena.

Ennen kuin aloitat juoksuttamisen, kävele hevosen kanssa uralla samalla tavalla, kuin aloittaessasi ratsastuksen. Lämmittele juoksuttamisen aluksi antamalla hevosen ravata ennen kuin kokoat sitä jollain apuohjista. Katso erillinen lista apuohjista, joita voit käyttää juoksuttaessa.

Käyttäessäsi apuohjia ja kiristäessäsi niitä – tee se vähän kerrallaan. Tämä on tärkeää varsinkin nuorten ja herkkien hevosten kanssa, jotta vältetään paniikkireaktio. Apuohjien kiristämisellä hevonen saadaan houkuteltua paremmin kuolaintuntumalle, hakemaan oikeaa muotoa ja tasapainoa. Vaihtele kierrosta niin että hevonen työskentelee yhtä paljon molempiin kierroksiin.

Ohjasajaessa hevosta käytä ohjasajo-ohjia, jotta voit työstää sekä hevosen sisä- että ulkosivua. Voit työstää hevosta sekä suoralla että kaarevalla uralla, sekä sivuittaissuunnassa. Ohjasajaminen vaatii paljon enemmän taitoa ja kokemusta kuin juoksuttaminen. Ohjasajaminen vaikuttaa hevoseen voimakkaammin, kuin juoksutusliina tai ohjasote ratsastaessa. Ennen ohjasajon aloittamista lämmittele samalla tavalla kuin ennen juoksuttamista.

Muista käyttää mahdollisimman harvoja komentoja ja olla johdonmukainen komentojen käyttämisessä.

Sekä juoksuttaminen että ohjasajaminen tulee toteuttaa hyvin pitävällä alustalla.

Vinkkejä juoksuttamisen varusteisiin:

\\r\\n
• Suojat kaikkiin jalkoihin
\\r\\n
• Satula tai juoksutusvyö
\\r\\n
• Suitset tai kapsoni
\\r\\n
• Juoksutusliina
\\r\\n
• Apuohjat (katso alla)
\\r\\n

Vinkkejä ohjasajamisen varusteisiin:

\\r\\n
• Suojat kaikkiin jalkoihin
\\r\\n
• Ohjasajovyö
\\r\\n
• Suitset
\\r\\n
• Ohjasajo-ohjat
\\r\\n

Vinkit omiin varusteisiin juoksuttaessa tai ohjasajaessa:

\\r\\n
• Kypärä
\\r\\n
• Hanskat
\\r\\n
• Juoksutusraippa
\\r\\n

Vinkit juoksutuksen apuohjiin ja muihin apuvälineisiin:

\\r\\n
• Chambon
\\r\\n
• Gogue
\\r\\n
• Kaulanpidentäjä
\\r\\n
• Sivuohjat
\\r\\n
• Juoksutusjärjestelmä joka auttaa hevosta käyttämään takapäätään ja siirtämään painoa etupäältä.
\\r\\n
• Juoksutusapu, joka korvaa juoksutusyön ja apuohjat. Puuvillaköysi menee selän yli, etujalkojen välistä ja kiinnitetään kuolainrenkaisiin.
\\r\\n
\\r\\n

Hevosen juoksuttaminen 

Hevosen juoksuttaminen liinassa tai ohjasajaminen ovat hyviä tapoja valmistella ratsastamatonta hevosta ennen kuin sen kanssa aloitetaan ratsukoulutus.

Jos et ole koskaan aiemmin juoksuttanut tai ohjasajanut hevosta, kannattaa apua pyytää kokeneemmalta henkilöltä, joka voi auttaa sinut alkuun. Huonosti toteutettu maasta työskentely voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kokeneen henkilön opastuksen lisäksi, voit saada vinkkejä myös katsomalla jonkin markkinoilla olevista DVD oppaista.

Juoksuttaessa hevonen työskentelee liinassa kiertäen rinkiä ympärilläsi. Seisot ympyrän keskellä ja muodostaen käsilläsi V:n kohti hevosta, jossa sinä olet V:n kärki. Toisessa kädessäsi pidät liinaa, joka kulkee esimerkiksi hevosen kuolaimen kautta. Toisessa kädessäsi on juoksutusraippa, jonka pidät lähellä hevosen takaosaa, hevosta eteenpäin kannustavana tekijänä. Ensisijaisesti annat komennot ja säätelet tempoa äänelläsi, juoksutusraippa toimii kannustimena liikkua eteenpäin sekä sinulle sivutukena.

Ennen kuin aloitat juoksuttamisen, kävele hevosen kanssa uralla samalla tavalla, kuin aloittaessasi ratsastuksen. Lämmittele juoksuttamisen aluksi antamalla hevosen ravata ennen kuin kokoat sitä jollain apuohjista. Katso erillinen lista apuohjista, joita voit käyttää juoksuttaessa.

Käyttäessäsi apuohjia ja kiristäessäsi niitä – tee se vähän kerrallaan. Tämä on tärkeää varsinkin nuorten ja herkkien hevosten kanssa, jotta vältetään paniikkireaktio. Apuohjien kiristämisellä hevonen saadaan houkuteltua paremmin kuolaintuntumalle, hakemaan oikeaa muotoa ja tasapainoa. Vaihtele kierrosta niin että hevonen työskentelee yhtä paljon molempiin kierroksiin.

Ohjasajaessa hevosta käytä ohjasajo-ohjia, jotta voit työstää sekä hevosen sisä- että ulkosivua. Voit työstää hevosta sekä suoralla että kaarevalla uralla, sekä sivuittaissuunnassa. Ohjasajaminen vaatii paljon enemmän taitoa ja kokemusta kuin juoksuttaminen. Ohjasajaminen vaikuttaa hevoseen voimakkaammin, kuin juoksutusliina tai ohjasote ratsastaessa. Ennen ohjasajon aloittamista lämmittele samalla tavalla kuin ennen juoksuttamista.

Muista käyttää mahdollisimman harvoja komentoja ja olla johdonmukainen komentojen käyttämisessä.

Sekä juoksuttaminen että ohjasajaminen tulee toteuttaa hyvin pitävällä alustalla.

Vinkkejä juoksuttamisen varusteisiin:

\\n
• Suojat kaikkiin jalkoihin
\\n
• Satula tai juoksutusvyö
\\n
• Suitset tai kapsoni
\\n
• Juoksutusliina
\\n
• Apuohjat (katso alla)
\\n

Vinkkejä ohjasajamisen varusteisiin:

\\n
• Suojat kaikkiin jalkoihin
\\n
• Ohjasajovyö
\\n
• Suitset
\\n
• Ohjasajo-ohjat
\\n

Vinkit omiin varusteisiin juoksuttaessa tai ohjasajaessa:

\\n
• Kypärä
\\n
• Hanskat
\\n
• Juoksutusraippa
\\n

Vinkit juoksutuksen apuohjiin ja muihin apuvälineisiin:

\\n
• Chambon
\\n
• Gogue
\\n
• Kaulanpidentäjä
\\n
• Sivuohjat
\\n
• Juoksutusjärjestelmä joka auttaa hevosta käyttämään takapäätään ja siirtämään painoa etupäältä.
\\n
• Juoksutusapu, joka korvaa juoksutusyön ja apuohjat. Puuvillaköysi menee selän yli, etujalkojen välistä ja kiinnitetään kuolainrenkaisiin.
\\n

Lähtiessäsi reissuun hevosen kanssa hevosautolla tai trailerilla, on paljon asioita, joita sinun tulee ottaa huomioon.

Hevoskuljetus/traileri

Ennen lastausta

Ennen lastausta tarkista, että kaikki kuljetusajoneuvon valot toimivat ja puomit ovat oikealla korkeudella. Etupuomin tulee olla hevosen ryntäiden kohdalla ja takapuomin sijaita noin reisien keskiosan korkeudella.

Tarvittaessa hevosen jalat on hyvä suojata kuljetussuojilla tai vaihtoehtoisesti pintelipatjoilla ja pinteleillä, jos hevonen on tottuneempi niihin. Pintelöi aina kavion päälle asti tai laita bootsit suojaamaan ruununrajaa, vuohista ja kaviota kolhuilta.
Tarvittaessa käytetään sään vaatimaa loimitusta. On tärkeää, ettei loimi ole liian lämmin, jottei hevonen hikoile kuljetuksen aikana. Nahkariimu on paras valinta kuljetukseen, se on tukeva ja helpompi leikata onnettomuuden sattuessa ja hevosen jäädessä roikkumaan riimusta.

Hevosta lastatessa

Varaa lastaukseen tarpeeksi aikaa, jotta tilanne ei ole stressaava. Rauhallisessa ilmapiirissä lastaus sujuu helpommin ja nopeammin. Jos hevosta on haastavaa lastata, voit käyttää apuna ketjullista riimunnarua tai suitsia. Vaikeasti lastattavan hevosen kanssa pyydä apuun ammattilainen tai kokenut henkilö!

Kun hevonen on saatu sisään kuljetusajoneuvoon, sulje takan oleva puomi ja nosta lastaussilta ylös, mutta poistu ripeästi sillan takaa, sillä, mikäli hevonen perääntyy äkillisesti, on riskinä, että jäät sillan alle. Kun lastaussilta on suljettu, voit sitoa hevosen kiinni – ei aikaisemmin.

Sido hevonen aina trailerin seinillä sijaitseviin sivurenkaisiin, älä suoraan etupuomiin. Se helpottaa tilannetta, jossa hevonen pääsee nousemaan puomin päälle ja jää siihen jumiin. Ennen lähtöä tarkista vielä huolellisesti, että trailerin lastaussilta ja etuovi ovat kiinni.

Hevosella olisi hyvä olla heinäverkko tai heinäkassi, josta se voin syödä. Lämpimällä ilmalla tai matkan kestäessä useita tunteja, on hyvä pysähtyä joka toinen tunti ja tarkistaa että hevosella on kaikki hyvin. Samalla voit myös tarjota hevoselle vettä.

Perille saapuessasi, muista parkkeeratessa jättää tarpeeksi tilaa taakse, jotta saat purettua hevosen trailerista. Avaa sivuovi ja tarkista hevonen. Avaa sitten lastausovi, mutta ennen puomin avaamista on erittäin tärkeää irrottaa hevonen ja laittaa sille mahdolliset suitset. Tämän jälkeen voit avata takapuomin ja peruuttaa hevosen ulos.

Hyvät varusteet lastaukseen ja purkamiseen ovat hanskat, kypärä ja turvaliivi. Vältä kannusten pitämistä kengissä, sillä ne lisäävät riskiä kompastua tai jäädä kiinni johonkin, tilanteen muuttuessa haasteelliseksi.

Hevoskuljetusauto

Perinteisten autolla vedettävien hevostrailerien lisäksi hevoskuljetusautot ovat yleistyneet. Hevoskuljetusautojen koko vaihtelee pieni B-ajoluvallisista autoista aina isoihin hevosrekkoihin, jotka vaativat kuljettajalta C-kortin. Yleisesti hevoskuljetusautot ovat parempia kuin hevostrailerit, sillä niissä on parempi jousitus, ne ovat vakaampia ja kuljetustila on suurempi. Vaikka kuljettaisit hevosta hevoskuljetusautolla perinteisen hevostrailerin sijasta, tulee sinun ottaa samat asiat huomioon kuin trailerilla kuljetettaessa, ja valmistella hevonen samalla tavalla. Hevoskuljetuksen säännöt ovat samat, valitsit sitten hevostrailerin tai -kuljetusauton, katso lisää SRL:n sivuilta.

Pidä silmällä kuljetuksen painoa!

On tärkeää huomioida kuljetuksen paino, eli kuinka paljon autollasi saa vetää ja kuinka paljon kuljetukseen saa lastata. Huomioi myös mihin kuljettamiseen ajokorttisi riittää, välttääksesi tuntuvat sakot. Sinun tulee huomioida, ettei kuljetuksen paino ylitä sallittua. Kaikki tulee laskea erikseen, ei vain hevosen paino ilman varusteita, vaan varusteet ja mahdollinen mukaan otettava ruoka lasketaan myös kokonaispainoon.

Huom!

Älä unohda että hevosen passi tulee olla mukana kaikissa kuljetuksissa.

Hevosen kuljettaminen

Lähtiessäsi reissuun hevosen kanssa hevosautolla tai trailerilla, on paljon asioita, joita sinun tulee ottaa huomioon.

Ennen lastausta

Ennen lastausta tarkista, että kaikki kuljetusajoneuvon valot toimivat ja puomit ovat oikealla korkeudella. Etupuomin tulee olla hevosen ryntäiden kohdalla ja takapuomin sijaita noin reisien keskiosan korkeudella.

Tarvittaessa hevosen jalat on hyvä suojata kuljetussuojilla tai vaihtoehtoisesti pintelipatjoilla ja pinteleillä, jos hevonen on tottuneempi niihin. Pintelöi aina kavion päälle asti tai laita bootsit suojaamaan ruununrajaa, vuohista ja kaviota kolhuilta.
\\nTarvittaessa käytetään sään vaatimaa loimitusta. On tärkeää, ettei loimi ole liian lämmin, jottei hevonen hikoile kuljetuksen aikana. Nahkariimu on paras valinta kuljetukseen, se on tukeva ja helpompi leikata onnettomuuden sattuessa ja hevosen jäädessä roikkumaan riimusta.

Hevosta lastatessa

Varaa lastaukseen tarpeeksi aikaa, jotta tilanne ei ole stressaava. Rauhallisessa ilmapiirissä lastaus sujuu helpommin ja nopeammin. Jos hevosta on haastavaa lastata, voit käyttää apuna ketjullista riimunnarua tai suitsia. Vaikeasti lastattavan hevosen kanssa pyydä apuun ammattilainen tai kokenut henkilö!

Kun hevonen on saatu sisään kuljetusajoneuvoon, sulje takan oleva puomi ja nosta lastaussilta ylös, mutta poistu ripeästi sillan takaa, sillä, mikäli hevonen perääntyy äkillisesti, on riskinä, että jäät sillan alle. Kun lastaussilta on suljettu, voit sitoa hevosen kiinni – ei aikaisemmin.

Sido hevonen aina trailerin seinillä sijaitseviin sivurenkaisiin, älä suoraan etupuomiin. Se helpottaa tilannetta, jossa hevonen pääsee nousemaan puomin päälle ja jää siihen jumiin. Ennen lähtöä tarkista vielä huolellisesti, että trailerin lastaussilta ja etuovi ovat kiinni.

Hevosella olisi hyvä olla heinäverkko tai heinäkassi, josta se voin syödä. Lämpimällä ilmalla tai matkan kestäessä useita tunteja, on hyvä pysähtyä joka toinen tunti ja tarkistaa että hevosella on kaikki hyvin. Samalla voit myös tarjota hevoselle vettä.

Perille saapuessasi, muista parkkeeratessa jättää tarpeeksi tilaa taakse, jotta saat purettua hevosen trailerista. Avaa sivuovi ja tarkista hevonen. Avaa sitten lastausovi, mutta ennen puomin avaamista on erittäin tärkeää irrottaa hevonen ja laittaa sille mahdolliset suitset. Tämän jälkeen voit avata takapuomin ja peruuttaa hevosen ulos.

Hyvät varusteet lastaukseen ja purkamiseen ovat hanskat, kypärä ja turvaliivi. Vältä kannusten pitämistä kengissä, sillä ne lisäävät riskiä kompastua tai jäädä kiinni johonkin, tilanteen muuttuessa haasteelliseksi.

Hevoskuljetusauto

Perinteisten autolla vedettävien hevostrailerien lisäksi hevoskuljetusautot ovat yleistyneet. Hevoskuljetusautojen koko vaihtelee pieni B-ajoluvallisista autoista aina isoihin hevosrekkoihin, jotka vaativat kuljettajalta C-kortin. Yleisesti hevoskuljetusautot ovat parempia kuin hevostrailerit, sillä niissä on parempi jousitus, ne ovat vakaampia ja kuljetustila on suurempi. Vaikka kuljettaisit hevosta hevoskuljetusautolla perinteisen hevostrailerin sijasta, tulee sinun ottaa samat asiat huomioon kuin trailerilla kuljetettaessa, ja valmistella hevonen samalla tavalla. Hevoskuljetuksen säännöt ovat samat, valitsit sitten hevostrailerin tai -kuljetusauton, katso lisää SRL:n sivuilta.

Pidä silmällä kuljetuksen painoa!

On tärkeää huomioida kuljetuksen paino, eli kuinka paljon autollasi saa vetää ja kuinka paljon kuljetukseen saa lastata. Huomioi myös mihin kuljettamiseen ajokorttisi riittää, välttääksesi tuntuvat sakot. Sinun tulee huomioida, ettei kuljetuksen paino ylitä sallittua. Kaikki tulee laskea erikseen, ei vain hevosen paino ilman varusteita, vaan varusteet ja mahdollinen mukaan otettava ruoka lasketaan myös kokonaispainoon.

Huom!

Älä unohda että hevosen passi tulee olla mukana kaikissa kuljetuksissa.

Pidä hyvää huolta ratsastusvarusteistasi, niin ne pysyvät hyvinä ja mukavampina käyttää niin sinulle kuin hevosellesikin. Ota tavaksesi huoltaa varusteet jokaisen ratsastus- tai ajokerran jälkeen. Kun puhdistuksesta tulee tapa, ei siihen kuulu paljoa aikaa.

Kaikki nahkavarusteet, satula, suitset, riimut, suojat, ratsastussaappaat ja –kengät, tulee aina puhdistaa liasta käytön jälkeen kevyesti kostutetulla sienellä, jossa on hieman satulasaippuaa. Tarvittaessa voit silloin tällöin tarpeen vaatiessa rasvata tai öljytä varusteet; se suojaa ja hoitaa nahkaa. Käytä satulan päällä mielellään satulansuojusta, joka pitää satulan puhtaana pölyltä. Kaikki nahkavarusteet tulee säilyttää kuivassa, mutta ei liian kuumassa paikassa. Älä koskaan kuivata kosteaa nahkavarustetta patterin päällä, sillä silloin nahka kuivuu ja saattaa halkeilla.

Neopreenista tai tekonahasta valmistetut suojat voidaan harjata tai huuhdella käytön jälkeen.

Satulahuopa voidaan harjata puhtaaksi käytön jälkeen ja jätetään kuivumaan ilmavasti, mikäli se on kostunut. On tärkeää pitää satulahuopa puhtaana ja se tulee pestä ja vaihtaa tarpeeksi usein, jotta hevonen ei saa hiertymiä ja paukamia selkäänsä satulan alle

Ohjeet suitsien putsaamiseen ja rasvaamiseen

\\r\\n
• Aloita irrottamalla suitsien osat toisistansa.
\\r\\n
• Puhdista kaikki nahkaosat kevyesti kostutetulla sienellä, jossa on hieman satulasaippuaa. Pidä huoli, ettet käytä liikaa vettä. Mikäli käytät glyseriinisaippuaa, kostuta saippua ja käytä kuivaa sientä.
\\r\\n
• Anna nahan kuivua
\\r\\n
• Rasvaa tai öljyä suitsien osat.
\\r\\n
• Kiillota soljet ja puhdista kaikki reiät.
\\r\\n
• Pese ja kuivaa kuolaimet .
\\r\\n
• Kokoa suitset.
\\r\\n
\\r\\n

Näin pidät huolta varusteistasi

Pidä hyvää huolta ratsastusvarusteistasi, niin ne pysyvät hyvinä ja mukavampina käyttää niin sinulle kuin hevosellesikin. Ota tavaksesi huoltaa varusteet jokaisen ratsastus- tai ajokerran jälkeen. Kun puhdistuksesta tulee tapa, ei siihen kuulu paljoa aikaa.

Kaikki nahkavarusteet, satula, suitset, riimut, suojat, ratsastussaappaat ja –kengät, tulee aina puhdistaa liasta käytön jälkeen kevyesti kostutetulla sienellä, jossa on hieman satulasaippuaa. Tarvittaessa voit silloin tällöin tarpeen vaatiessa rasvata tai öljytä varusteet; se suojaa ja hoitaa nahkaa. Käytä satulan päällä mielellään satulansuojusta, joka pitää satulan puhtaana pölyltä. Kaikki nahkavarusteet tulee säilyttää kuivassa, mutta ei liian kuumassa paikassa. Älä koskaan kuivata kosteaa nahkavarustetta patterin päällä, sillä silloin nahka kuivuu ja saattaa halkeilla.

Neopreenista tai tekonahasta valmistetut suojat voidaan harjata tai huuhdella käytön jälkeen.

Satulahuopa voidaan harjata puhtaaksi käytön jälkeen ja jätetään kuivumaan ilmavasti, mikäli se on kostunut. On tärkeää pitää satulahuopa puhtaana ja se tulee pestä ja vaihtaa tarpeeksi usein, jotta hevonen ei saa hiertymiä ja paukamia selkäänsä satulan alle

Ohjeet suitsien putsaamiseen ja rasvaamiseen

\\n
• Aloita irrottamalla suitsien osat toisistansa.
\\n
• Puhdista kaikki nahkaosat kevyesti kostutetulla sienellä, jossa on hieman satulasaippuaa. Pidä huoli, ettet käytä liikaa vettä. Mikäli käytät glyseriinisaippuaa, kostuta saippua ja käytä kuivaa sientä.
\\n
• Anna nahan kuivua
\\n
• Rasvaa tai öljyä suitsien osat.
\\n
• Kiillota soljet ja puhdista kaikki reiät.
\\n
• Pese ja kuivaa kuolaimet .
\\n
• Kokoa suitset.
\\n

Loimittaa vai ei?

On täysin mahdollista pitää hevosia läpi talven ulkona ilman loimia, mikäli hevoset totuttaa siihen, ne ovat terveitä, ne saavat ruokaa ja niillä on mahdollisuus liikkua. Hevosten tulee myös päästä päästä tuulen- ja sateensuojaan, mikäli ne asuvat pihatossa vuorokauden ympäri. Mikäli nämä vaatimukset eivät täyty, hevosesi on esim. hieman loukkaantunut, voit silti pitää sitä pihatossa, kunhan loimitat sen, jos keli muuttuu kovin huonoksi.

Mikäli harrastat ja valmentaudut hevosesi kanssa aktiivisesti, niin että hevonen tulee usein hikeen, voi olla tarpeen klipata hevonen talvella ja käyttää sillä loimea. Hevosen klippaamiseen löytyy useita eri leikkausmalleja. Jos klippaat vain hevosen kaulan alta, sinun ei tarvitse välttämättä sen takia loimittaa hevosta – mutta jos klippaat isomman alan hevosesta, tulee sinun loimittaa hevonen, niin ulkona kuin sisälläkin.

Loimien, joita hevoset pitävät päällä pidempia iakoja, tulee sopia niin malliltaan kuin kokonsa puolesta. Hööksiltä löydät paljon erilaisia malleja. Hevoselle on epämukavaa seistä liian isolla loimella, joka liukuu sään taakse. Klipattu hevonen on lisäksi entistä herkempi saamaan hankautumia lapoihin, joten myös sopiva loimi voi aiheuttaa hankaumia. Tällöin lapasuojuksen käyttö on suositeltavaa.

Loimien kestävyys

Loimien kankaan kestävyys on annettu deniereissä, D, Mitä suurempi luku, sitä parempi repäisynkestävyys. Tulee kuitenkin huomioida, eträ myös materiaaleissa on eroja. Nailon on yleisesti ottaen kestävämpää ja notkemapaa kuin polyesteri, mikä tarkoittaa, että alhaisemman denieriluvun omaava nailonloimi voi olla yhtä kestävä kuin korkeamman denierluvun omaava polyesteriloimi. Mikäli hevosesi ulkoilee useamman muun hevosen kanssa, voi olla järkevää sijoittaa laadukkaaseen loimeen, jossa on korkeampi arvo, joka kestää hieman kovempiakin otteita.

Mikäli hevonen repii loimea tai jää kiinni loimesta, voi kallein ja vahvinkin loimi mennä rikki. Paras tapa korjata ulkoloimi, on leikata rikkinäiset reunat pois ja liimata alapuolelta kangaspala ja mahdollisesti vielä ommella repeytymän ympäriltä. Vettä pitävät loimet tulee paikata vedenpitävällä paikalla ja ylimääräistä ompelemista tulisi välttää, sillä neulan aiheuttamat reiät saattavat päästää vettä.

Näin valitset oikean koon ja loimen

Halutessasi loimittaa hevosesi ulos tarhaan, valitset ulkoloimen. Kombiloimia taas voidaan käyttää talli-, kuljetus- ja hikiloimena. Hikiloimea käytetään hikisillä hevosilla (myös toisen loimen alla). Muita loimia pidetään ennen kaikkea talli- ja kuljetusloimina.

Oikean loimikoon saat selville mittaamalla hevosen selänpituuden, eli mitta säästä hännäntyveen.

Kun sovitat loimea, muista laittaa alle lakana tai ohut puhdas toinen loimi. Mikäli loimi on likainen tai käytetyn näköinen, emme valitettavasti voi ottaa sitä takaisin vaikka se ei sopisikaan.

Näin mittaat:

Erilaisia loimia

Talliloimi

Talliloimen tarkoituksena on pitää hevonen lämpimänä sisällä tallissa. Talliloimea ei ole tarkoitus käyttää ulkona vesisateessa. On hyvä, jos talliloimessa on sileä ulkopinta, sillä se on helppo pitää puhtaana, eikä kuivikkeet tartu siihen. Sisäpuoli voi olla nailonia, puuvillaa tai fleeceä. On olemassa myös eri paksuisia täytteitä. Mikäli olet klipannut hevosesi kokonaan ja sinulla on kylmä talli, tarvitset n. 300-500g täytteellä olevan talliloimen, jotta hevosesi pysyy lämpimänä.

Hikiloimi

Hikiloimen tarkoitus on kuljettaa hiki ja kosteus pois hevosesta. Fleece ja villaloimet ovat ihanteellisia, sillä ne läpäisevät kosteutta ja kosteus jää loimen pintaan. Nämä loimet sopivat myös hyvin käytettäväksi kuljetuksessa, sillä hevonen pysyy kuivana vaikka se hikoilisi kuljetuksen aikana.

Sadeloimi

Sadeloimia löytyy sekä vuorella että ilman. Hyvä sadeloimi ei vain pidä vettä, vaan päästää myös kosteutta ulos, eli hengittää. Silloin hevonen ei jää kosteaksi loimen alapuolelta.

Toppaloimi/talviloimi

Talviloimissa on samat ominaisuuden kuin sadeloimissakin, eli ne pitävät vettä mutta myös samalla ne hengittävät. Lisäksi niissä on reilusti täytettä suojaamaan hevosta kylmältä.

Hyönteisloimet

Hyönteis-ja kesäloimet suojaavat hevosta kiusaavilta hyönteisiltä. On olemassa myös UV-suojattuja loimia, jotka suojaavat herkkänahkaisimpia hevosia auringon säteiltä.

Suurimpaan osaan loimista voidaan tarvittaessa kiinnittää kaula- tai mahakappale.

Ratsatsusloimi

Ratsastusloimia löytyy muutamia eri malleja. Loimi joko kiinnitetään remmeillä vastinhihnoihin tai satulavyöhön tai loimessa on satulaleikkaus ja se kiinnitetään satulan eteen yhteen. Ratsastusloimen tehtävänä on pitää hevosen ristiselkä ja lanne kuivana ja lämpimänä ja niitä voidaan käyttää alkuverryttelyn ja loppuverryttelyn aikana tai koko ratsastuksen ajan. Loimia löytyy eri materiaaleista, aina fleecestä ja villasta vettä pitävään nailoniin lämpimällä vuorella. Monissa loimissa on myös paljon heijastimia, mikä on hyvä asia ulkona ratsastaessa.

Näin kyllästät loimesi

Pese loimi pesuohjeen mukaan ja huuhtele huolellisesti loimi kaikesta pesuaineesta. Anna loimen kuivua. Kyllästä loimi kyllästyssuihkeella ja anna kuivua vähintään 12 tuntia. HUOM! Loimen väri voi tummentua hieman kyllästyksestä.

Huomioithan, että mikäli loskalunta on kertynyt loimen päälle hevosen ollessa ulkona, voi jopa vettä pitävät loimet kostua. Pitkään kestäneessä vesisateessa, voi vettä usein valua sisään kaula-aukosta ja sään kohdalta ja loimi saattaa reunoiltaan tuntua kostealta. Kuluneet ja useaan kertaan pestyt loimet voivat myös ajan mittaan alkaa vuotamaan. Käytä tällöin kyllästysainetta palauttaaksesi vettä pitävän pinnan. Vältä ulkoloimien pesemistä liian usein. Harjaa mielummin lika pois loimen kuivuttua.

Loimet

Loimittaa vai ei?

On täysin mahdollista pitää hevosia läpi talven ulkona ilman loimia, mikäli hevoset totuttaa siihen, ne ovat terveitä, ne saavat ruokaa ja niillä on mahdollisuus liikkua. Hevosten tulee myös päästä päästä tuulen- ja sateensuojaan, mikäli ne asuvat pihatossa vuorokauden ympäri. Mikäli nämä vaatimukset eivät täyty, hevosesi on esim. hieman loukkaantunut, voit silti pitää sitä pihatossa, kunhan loimitat sen, jos keli muuttuu kovin huonoksi.

Mikäli harrastat ja valmentaudut hevosesi kanssa aktiivisesti, niin että hevonen tulee usein hikeen, voi olla tarpeen klipata hevonen talvella ja käyttää sillä loimea. Hevosen klippaamiseen löytyy useita eri leikkausmalleja. Jos klippaat vain hevosen kaulan alta, sinun ei tarvitse välttämättä sen takia loimittaa hevosta – mutta jos klippaat isomman alan hevosesta, tulee sinun loimittaa hevonen, niin ulkona kuin sisälläkin.

Loimien, joita hevoset pitävät päällä pidempia iakoja, tulee sopia niin malliltaan kuin kokonsa puolesta. Hööksiltä löydät paljon erilaisia malleja. Hevoselle on epämukavaa seistä liian isolla loimella, joka liukuu sään taakse. Klipattu hevonen on lisäksi entistä herkempi saamaan hankautumia lapoihin, joten myös sopiva loimi voi aiheuttaa hankaumia. Tällöin lapasuojuksen käyttö on suositeltavaa.

Loimien kestävyys

Loimien kankaan kestävyys on annettu deniereissä, D, Mitä suurempi luku, sitä parempi repäisynkestävyys. Tulee kuitenkin huomioida, eträ myös materiaaleissa on eroja. Nailon on yleisesti ottaen kestävämpää ja notkemapaa kuin polyesteri, mikä tarkoittaa, että alhaisemman denieriluvun omaava nailonloimi voi olla yhtä kestävä kuin korkeamman denierluvun omaava polyesteriloimi. Mikäli hevosesi ulkoilee useamman muun hevosen kanssa, voi olla järkevää sijoittaa laadukkaaseen loimeen, jossa on korkeampi arvo, joka kestää hieman kovempiakin otteita.

Mikäli hevonen repii loimea tai jää kiinni loimesta, voi kallein ja vahvinkin loimi mennä rikki. Paras tapa korjata ulkoloimi, on leikata rikkinäiset reunat pois ja liimata alapuolelta kangaspala ja mahdollisesti vielä ommella repeytymän ympäriltä. Vettä pitävät loimet tulee paikata vedenpitävällä paikalla ja ylimääräistä ompelemista tulisi välttää, sillä neulan aiheuttamat reiät saattavat päästää vettä.

Näin valitset oikean koon ja loimen

Halutessasi loimittaa hevosesi ulos tarhaan, valitset ulkoloimen. Kombiloimia taas voidaan käyttää talli-, kuljetus- ja hikiloimena. Hikiloimea käytetään hikisillä hevosilla (myös toisen loimen alla). Muita loimia pidetään ennen kaikkea talli- ja kuljetusloimina.

Oikean loimikoon saat selville mittaamalla hevosen selänpituuden, eli mitta säästä hännäntyveen.

Kun sovitat loimea, muista laittaa alle lakana tai ohut puhdas toinen loimi. Mikäli loimi on likainen tai käytetyn näköinen, emme valitettavasti voi ottaa sitä takaisin vaikka se ei sopisikaan.

Näin mittaat:

A/B-poni 105 cm

B/C-poni 115 cm

C/D-poni 125 cm

D-poni/Cob/Full 135 cm

Full 145 cm

X-Full 155 cm

XXFull 165 cm

Erilaisia loimia

Talliloimi

Talliloimen tarkoituksena on pitää hevonen lämpimänä sisällä tallissa. Talliloimea ei ole tarkoitus käyttää ulkona vesisateessa. On hyvä, jos talliloimessa on sileä ulkopinta, sillä se on helppo pitää puhtaana, eikä kuivikkeet tartu siihen. Sisäpuoli voi olla nailonia, puuvillaa tai fleeceä. On olemassa myös eri paksuisia täytteitä. Mikäli olet klipannut hevosesi kokonaan ja sinulla on kylmä talli, tarvitset n. 300-500g täytteellä olevan talliloimen, jotta hevosesi pysyy lämpimänä.

Hikiloimi

Hikiloimen tarkoitus on kuljettaa hiki ja kosteus pois hevosesta. Fleece ja villaloimet ovat ihanteellisia, sillä ne läpäisevät kosteutta ja kosteus jää loimen pintaan. Nämä loimet sopivat myös hyvin käytettäväksi kuljetuksessa, sillä hevonen pysyy kuivana vaikka se hikoilisi kuljetuksen aikana.

Sadeloimi

Sadeloimia löytyy sekä vuorella että ilman. Hyvä sadeloimi ei vain pidä vettä, vaan päästää myös kosteutta ulos, eli hengittää. Silloin hevonen ei jää kosteaksi loimen alapuolelta.

Toppaloimi/talviloimi

Talviloimissa on samat ominaisuuden kuin sadeloimissakin, eli ne pitävät vettä mutta myös samalla ne hengittävät. Lisäksi niissä on reilusti täytettä suojaamaan hevosta kylmältä.

Hyönteisloimet

Hyönteis-ja kesäloimet suojaavat hevosta kiusaavilta hyönteisiltä. On olemassa myös UV-suojattuja loimia, jotka suojaavat herkkänahkaisimpia hevosia auringon säteiltä.

Suurimpaan osaan loimista voidaan tarvittaessa kiinnittää kaula- tai mahakappale.

Ratsatsusloimi

Ratsastusloimia löytyy muutamia eri malleja. Loimi joko kiinnitetään remmeillä vastinhihnoihin tai satulavyöhön tai loimessa on satulaleikkaus ja se kiinnitetään satulan eteen yhteen. Ratsastusloimen tehtävänä on pitää hevosen ristiselkä ja lanne kuivana ja lämpimänä ja niitä voidaan käyttää alkuverryttelyn ja loppuverryttelyn aikana tai koko ratsastuksen ajan. Loimia löytyy eri materiaaleista, aina fleecestä ja villasta vettä pitävään nailoniin lämpimällä vuorella. Monissa loimissa on myös paljon heijastimia, mikä on hyvä asia ulkona ratsastaessa.

Näin kyllästät loimesi

Pese loimi pesuohjeen mukaan ja huuhtele huolellisesti loimi kaikesta pesuaineesta. Anna loimen kuivua. Kyllästä loimi kyllästyssuihkeella ja anna kuivua vähintään 12 tuntia. HUOM! Loimen väri voi tummentua hieman kyllästyksestä.

Huomioithan, että mikäli loskalunta on kertynyt loimen päälle hevosen ollessa ulkona, voi jopa vettä pitävät loimet kostua. Pitkään kestäneessä vesisateessa, voi vettä usein valua sisään kaula-aukosta ja sään kohdalta ja loimi saattaa reunoiltaan tuntua kostealta. Kuluneet ja useaan kertaan pestyt loimet voivat myös ajan mittaan alkaa vuotamaan. Käytä tällöin kyllästysainetta palauttaaksesi vettä pitävän pinnan. Vältä ulkoloimien pesemistä liian usein. Harjaa mielummin lika pois loimen kuivuttua.

Suitsia - tai päitsiä - joiksi niitä myös joskus kutsutaan, löytyy useissa eri malleissa. Ne ovat suunniteltu eri lajeihin ja ovat erilaisia vaikutukseltaan. Suurin osa suitsista on tehty nahasta, mutta on olemassa myös synteettimateriaalista valmistettuja suitsia.

Suitsia on olemassa kuutta eri kokoa: minishetland, shetland, poni, cob, full ja x-full. Pienet ratsuponit (B ja C-ponit) käyttävät usein kokoa poni kun taas isommat C ja D-ponit sekä pienet hevoset voivat käyttää kokoa cob. Tietyillä poniroduilla, voi olla suhteellisen pieni pää, mutta leveä otsa. Tällöin voit valita pienemmät suitset ja ostaa niihin erilliset otsapannan isommassa koossa.

Neljä yleisintä turparemmimallia

Neljä yleisintä turparemmimallia klassisiin englantilaisiin suitsiin ovat hannover/remonttiturpahihna, englantilainen turpahihna, aachenturpahihna ja meksikolainen turpahihna.

Remonttiturpahihna

Remonttiturpahihna on saanut nimensä armeijan nuoria hevosia tarkoittaneesta nimityksestä, remontti. Tätä turpahihnaa käytetään usein etenkin nuorilla hevosilla, sillä tämä turpahihna kiristetään kuolaimen alapuolelle, eikä voi näin painaa hampaita vasten, jotka saattavat olla herkkiä esim. maitohampaiden vaihtumisen aikaan.

Tämä turpahihna on melko hevosystävällinen, eikä sitä tarvitse kiristä kireälle, jotta se estäisi hevosta aukomasta suutaan. Remonttiturpahihna sopii myös erinomaisesti aikuisille hevosille.

Englantilainen turpahihna

Englantilaisen turpahihnan oikea paikka on poskihihnojen sisäpuolella, noin kaksi cm poskiluun alapuolella. Tämä on yksinkertainen turpahihna, jota löytyy ohuempana ja leveämpänä vaihtoehtona.  Tätä turpahihnaa ei tule kiristää liian kireälle, vaan sinun tulee aina saada kaksi sormea turvan ja turpahihnan väliin.

Mikäli sinulla on nuori hevonen (alle 6-vuotias), on tärkeää, että tarkkailet hevosen suuta, ettei se saa haavaumia poskien sisäpuolelle hampaanvaihdon yhteydessä.

Aachenturpahihna

Aachenturpahihna muistuttaa englantilaista turpahihnaa, mutta siinä on ylimääräinen remmi (alaturparemmi), joka kiinnitetään kuolaimen alapuolella, ja joka estää hevosta aukomasta suutaan.

Kun kiristät tätä turparemmin, on tärkeää, että aloitat kiristämällä ylimmän turparemmin ja sitten vasta alaturparemmin, ettei alaturparemmi vedä itse turparemmiä alaspäin.

Meksikolainen turpahihna

Meksikolaisessa turpahihnassa on kaksi remmiä, jotka menevät ristiin hevosen nenäpiin päällä. Ylempi remmi tulee hieman hevosen posken päälle ja alempi juuri kuolaimen alapuolelle. Tämä turparemmi sopii hieman kuumemmille hevosille. Tämä voi sopia myös nuorille hevosille, sillä poskiin ja hampaisiin ei kohdistu samanlaista painetta kuin englantilaisessa tai aachenturpahihnassa.

Viime aikoina on myös tullut uusia malleja, jotka perustuvat johonkin näistä neljästä perusmallista, mutta joissa on hieman erilaisia yksityiskohtia.

Näin sovitat suitset

Otsapannan tulee asettua tasaisesti hevosen otsan mukaan. Se ei saa olla liian lyhyt niin, että se ”vetää” ja kiristää hevosta korvien takaa. Leukaremmin ja hevosen posken väliin tulisi mahtua kämmen, niin että leukaremmi ei häiritse hevosen hengitystä. Aachen- tai englantilainen turparemmi tulisi asettua noin kaksi sormenleveyttä poskiluun alapuolelle, jotta se ei hankaa. Liian alas sitä ei tule myöskään asettaa, sillä silloin on riskinä, että turparemmi nipistää hevosta ihon jäädessä turparemmin ja kuolaimen väliin. Sinun pitäisi saada mahtumaan kaksi sormea turparemmin alle.

Kuolaimettomat suitset

On olemassa myös kuolaimettomia suitsia, jotka muistuttavat tavallista turparemmiä, jossa on remmit ohjien kiinnittämistä varten. Nämä remmit mennevät ristiin hevosen posken ja leuan alta. Tehdessäsi ohjasotteen, tulee painetta vastakkaisen puolen remmiin, jotta voit ohjata hevosta sen väistäessä pois paineesta.

Sidepull-suitset

Sidepull-suitset ovat kuolaimettomat suitset, jotka vaikuttavat hevoseen luomalla painetta nenäpiin päälle. Sidepull-suitsilla hevosta on kuitenkin helpompi asettaa kuin Hackamorella.

Kankisuitset

Kanskisuitsia käytetään erityisesti kouluratsastuksessa. Niissä on kahdet poskihihnat, joihin kiinnitetään sekä bridong-, että kankikuolain. Turpahihnana on useimmiten englantilainen turpahihna. Näiden suitsien kanssa käytetään kaksia ohjia.

Ohjien valinta

Ohjien valinta on usein makuasia. On olemassa kokonaan nahkaisia ohjia, stoppareilla tai ilman, letitettyjä ja sileitä. On myös olemassa nahkaohjia, joissa on osassa kumia, jotta saat parhaan mahdollisen pidon. Yleisimmin käytetty ohja on kangasohjat stoppareilla. Kun valitset ohjia, kokeile eri ohjia käteesi, niin löydät juuri sinun käteesi sopivan. Mikäli hyppäät tai harrastat maastoratsastusta, on suositeltavaa käyttää ohjia, joissa on hyvä pito ja stoppareita. Mikäli taas harrastat kouluratsastusta, voi olla, että haluat mieluummin sileän nahkaohjan ja vain pienet stopparit.

Otsapanta

Otsapanta on suitsien koru. On olemassa valtava määrä erilaisia otsapantoja hyvin hillityistä aina todella koristellisiin otsapantoihin, joissa voi olla kaikkea helmistä kunnon bling-blingiin. On tärkeää varmistaa, että otsapanta on oikean kokoinen, että se ei hankaa ja aiheuta painetta hevosen korvien taakse.

Islantilainen

Islanninhevosilla käytetään usein suitsia, jotka koostuvat ainoastaan niska-, poski- ja turparemmistä. Monet jättävät pois otsapannan ja useimmista puuttuu myös leukaremmi. Turpahihnat ovat usein remonttimallia, mutta nykyään islanninhevosilla näkyy enemmän ja enemmän aachenturpahihnoja. Ohjat kiinnitetään kuolaimeen pikalukoilla.

Western

Westernsuitset ovat usein hyvin koristeellisia ja niistä puuttuu useimmiten turpahihna. Mikäli taas käytetään Sidepull-suitsia, ei kuolainta käytetä niissä lainkaan, vaan hevosta ohjataan ja pidätetään nenäpiihin ja poskiin kohdistetulla paineella.

Näin suitset toimivat

Suitsia - tai päitsiä - joiksi niitä myös joskus kutsutaan, löytyy useissa eri malleissa. Ne ovat suunniteltu eri lajeihin ja ovat erilaisia vaikutukseltaan. Suurin osa suitsista on tehty nahasta, mutta on olemassa myös synteettimateriaalista valmistettuja suitsia.

Suitsia on olemassa kuutta eri kokoa: minishetland, shetland, poni, cob, full ja x-full. Pienet ratsuponit (B ja C-ponit) käyttävät usein kokoa poni kun taas isommat C ja D-ponit sekä pienet hevoset voivat käyttää kokoa cob. Tietyillä poniroduilla, voi olla suhteellisen pieni pää, mutta leveä otsa. Tällöin voit valita pienemmät suitset ja ostaa niihin erilliset otsapannan isommassa koossa.

Neljä yleisintä turparemmimallia

Neljä yleisintä turparemmimallia klassisiin englantilaisiin suitsiin ovat hannover/remonttiturpahihna, englantilainen turpahihna, aachenturpahihna ja meksikolainen turpahihna.

Remonttiturpahihna

Remonttiturpahihna on saanut nimensä armeijan nuoria hevosia tarkoittaneesta nimityksestä, remontti. Tätä turpahihnaa käytetään usein etenkin nuorilla hevosilla, sillä tämä turpahihna kiristetään kuolaimen alapuolelle, eikä voi näin painaa hampaita vasten, jotka saattavat olla herkkiä esim. maitohampaiden vaihtumisen aikaan.

Tämä turpahihna on melko hevosystävällinen, eikä sitä tarvitse kiristä kireälle, jotta se estäisi hevosta aukomasta suutaan. Remonttiturpahihna sopii myös erinomaisesti aikuisille hevosille.

Englantilainen turpahihna

Englantilaisen turpahihnan oikea paikka on poskihihnojen sisäpuolella, noin kaksi cm poskiluun alapuolella. Tämä on yksinkertainen turpahihna, jota löytyy ohuempana ja leveämpänä vaihtoehtona.  Tätä turpahihnaa ei tule kiristää liian kireälle, vaan sinun tulee aina saada kaksi sormea turvan ja turpahihnan väliin.

Mikäli sinulla on nuori hevonen (alle 6-vuotias), on tärkeää, että tarkkailet hevosen suuta, ettei se saa haavaumia poskien sisäpuolelle hampaanvaihdon yhteydessä.

Aachenturpahihna

Aachenturpahihna muistuttaa englantilaista turpahihnaa, mutta siinä on ylimääräinen remmi (alaturparemmi), joka kiinnitetään kuolaimen alapuolella, ja joka estää hevosta aukomasta suutaan.

Kun kiristät tätä turparemmin, on tärkeää, että aloitat kiristämällä ylimmän turparemmin ja sitten vasta alaturparemmin, ettei alaturparemmi vedä itse turparemmiä alaspäin.

Meksikolainen turpahihna

Meksikolaisessa turpahihnassa on kaksi remmiä, jotka menevät ristiin hevosen nenäpiin päällä. Ylempi remmi tulee hieman hevosen posken päälle ja alempi juuri kuolaimen alapuolelle. Tämä turparemmi sopii hieman kuumemmille hevosille. Tämä voi sopia myös nuorille hevosille, sillä poskiin ja hampaisiin ei kohdistu samanlaista painetta kuin englantilaisessa tai aachenturpahihnassa.

Viime aikoina on myös tullut uusia malleja, jotka perustuvat johonkin näistä neljästä perusmallista, mutta joissa on hieman erilaisia yksityiskohtia.

Näin sovitat suitset

Otsapannan tulee asettua tasaisesti hevosen otsan mukaan. Se ei saa olla liian lyhyt niin, että se ”vetää” ja kiristää hevosta korvien takaa. Leukaremmin ja hevosen posken väliin tulisi mahtua kämmen, niin että leukaremmi ei häiritse hevosen hengitystä. Aachen- tai englantilainen turparemmi tulisi asettua noin kaksi sormenleveyttä poskiluun alapuolelle, jotta se ei hankaa. Liian alas sitä ei tule myöskään asettaa, sillä silloin on riskinä, että turparemmi nipistää hevosta ihon jäädessä turparemmin ja kuolaimen väliin. Sinun pitäisi saada mahtumaan kaksi sormea turparemmin alle.

Kuolaimettomat suitset

On olemassa myös kuolaimettomia suitsia, jotka muistuttavat tavallista turparemmiä, jossa on remmit ohjien kiinnittämistä varten. Nämä remmit mennevät ristiin hevosen posken ja leuan alta. Tehdessäsi ohjasotteen, tulee painetta vastakkaisen puolen remmiin, jotta voit ohjata hevosta sen väistäessä pois paineesta.

Sidepull-suitset

Sidepull-suitset ovat kuolaimettomat suitset, jotka vaikuttavat hevoseen luomalla painetta nenäpiin päälle. Sidepull-suitsilla hevosta on kuitenkin helpompi asettaa kuin Hackamorella.

Kankisuitset

Kanskisuitsia käytetään erityisesti kouluratsastuksessa. Niissä on kahdet poskihihnat, joihin kiinnitetään sekä bridong-, että kankikuolain. Turpahihnana on useimmiten englantilainen turpahihna. Näiden suitsien kanssa käytetään kaksia ohjia.

Ohjien valinta

Ohjien valinta on usein makuasia. On olemassa kokonaan nahkaisia ohjia, stoppareilla tai ilman, letitettyjä ja sileitä. On myös olemassa nahkaohjia, joissa on osassa kumia, jotta saat parhaan mahdollisen pidon. Yleisimmin käytetty ohja on kangasohjat stoppareilla. Kun valitset ohjia, kokeile eri ohjia käteesi, niin löydät juuri sinun käteesi sopivan. Mikäli hyppäät tai harrastat maastoratsastusta, on suositeltavaa käyttää ohjia, joissa on hyvä pito ja stoppareita. Mikäli taas harrastat kouluratsastusta, voi olla, että haluat mieluummin sileän nahkaohjan ja vain pienet stopparit.

Otsapanta

Otsapanta on suitsien koru. On olemassa valtava määrä erilaisia otsapantoja hyvin hillityistä aina todella koristellisiin otsapantoihin, joissa voi olla kaikkea helmistä kunnon bling-blingiin. On tärkeää varmistaa, että otsapanta on oikean kokoinen, että se ei hankaa ja aiheuta painetta hevosen korvien taakse.

Islantilainen

Islanninhevosilla käytetään usein suitsia, jotka koostuvat ainoastaan niska-, poski- ja turparemmistä. Monet jättävät pois otsapannan ja useimmista puuttuu myös leukaremmi. Turpahihnat ovat usein remonttimallia, mutta nykyään islanninhevosilla näkyy enemmän ja enemmän aachenturpahihnoja. Ohjat kiinnitetään kuolaimeen pikalukoilla.

Western

Westernsuitset ovat usein hyvin koristeellisia ja niistä puuttuu useimmiten turpahihna. Mikäli taas käytetään Sidepull-suitsia, ei kuolainta käytetä niissä lainkaan, vaan hevosta ohjataan ja pidätetään nenäpiihin ja poskiin kohdistetulla paineella.

Kuolaimia on olemassa useita erilaisia ja oikean löytäminen ei aina ole helppoa. Sinun täytyy kokeilla erilaisia kuolaimia, jotta löydät sekä sinulle että hevosellesi sopivan.

Lähtökohtana on, että tulisi käyttää niin pehmeää kuolainta kuin mahdollista. Mitä sileämpi kuolain on, sitä pehmeämpi se on. Nivellettyjä kuolaimia pidetään pehmeimpinä, sillä hevonen voi pehmentää kuolaimen vaikutusta nostamalla sitä kielellä ylöspäin. Yleisimmin käytetty materiaali on metalli, mutta on olemassa myös kuolaimia, joissa suuosa on kumia tai jopa nahkaa. Nämä sopivat yleensä hieman herkimmille hevosille. Muista kuitenkin, että kuolain on aina niin kova tai pehmeä kuin ohjaa toisessa päässä pitävä ratsastajan käsi!

Oikean koon valinta

On tärkeää valita kuolaimen koko siten, että se sopii juuri sinun hevosellesi. Hevosen suuta ei ole suunniteltu pitämään kuolainta suussa ja siksi liian paksu tai toisaalta liian ohut kuolain voi aiheuttaa haavaumia suuhun.

Vaikka kuolain ei saa olla liian painava, on läpivalettu kuolain parempi kuin ontto. Painavampi kuolain on aina tasaisempi hevosen suussa, kun taas ontto kuolain saattaa olla liian kevyt ja epätarkka, sillä se liikkuu helpommin hevosen suussa.

Eri kuolainryhmät

Nivelkuolain, oliivikuolain ja D-kuolain

Suorakuolain on tasainen, eikä herkästi aiheuta vaurioita hevosen suussa. Toiset hevoset saattavat kuitenkin tuntua tämän kuolaimen kanssa hieman etupainoisilta.

Nivelkuolain on yleisimmin käytetty kuolain. On tärkeää, että kuolain on oikean pituinen, jotta se ei aiheuta vaurioita hevosen poskiin ja ikeniin.

Kolmipalakuolain istuu oikean kokoisena hyvin hevosen suuhun. Hevoset kokevat tämän kuolainen hieman eri tavoin. Tämänkin kuolaimen kohdalla on tärkeää, että se on oikean kokoinen, jotta se ei nipistä hevosta.

Kaikkia näitä malleja löytyy sekä kiinteällä että liikkuvilla renkailla. Kiinteillä renkailla olevat oliivikuolaimet jakavat paineen suupielessä ja vähentävät nipistyriskiä.

Hissikuolain

Tässä kuolaimessa suuosa nousee ja laskee ohjasotteesta ja myös niskaan kohdistuu painetta.

Pessoakuolain

Pessoakuolainta löytyy kaksi-ja kolmirenkaisena sekä nivelkuolaimena, että kolmipalakuolaimena. Mitä alemmas ohja kiinnittyy, sitä terävämmäksi kuolain tulee. Tätä kuolainta voidaan käyttää myös deltan kanssa. Käytettävä harkiten ja vain kokeneilla ratsastajilla.

Gägikuolain

Gägikuolaimessa on omat poskihihnat, jotka kulkevat kuolainrenkaan kautta ja joihin ohjat kiinnittyvät. Gägikuolainta voidaan käyttää kahdella ohjalla.

Vipuvarsikuolaimet

Varrelliset kuolaimet ovat sitä kovempia, mitä pidemmät varret niissä on, ja mitä alemmas ohja kiinnitetään. Näissä käytetään aina kankiketjua, joka tulee kiristää niin, että varsi voi liikkua enintään 45° kulmaan.

Pelhamkuolaimet

Pelhamkuolaimia löytyy suoralla suuosalla, nivellettynä ja kolmipalana. Mikäli pelhamkuolaimen varret ovat lyhyet, on kyseessä suhteellisen pehmeä vipuvarsikuolain. Näitä käytetään kankiketjun, leukahihnan ja deltaohjan kanssa.

Kimblewick-kuolain

Kimblewick-kuolaimia löytyy nivellettynä ja suorana kielentilalla sekä lyhyillä varsilla. Tätä kuolainta käytetään kankiketjun kanssa, mutta deltaohjaa ei tarvita. Voit valita ohjan paikan, joko isoon renkaaseen tai johonkin pienemmistä lovista.

Kankikuolainet

Kankikuolaimella ratsastaessa hevosella on suussaan kaksi kuolainta, bridong-kuolain sekä kankikuolain, joko kielentilalla tai ilman. Kielentilalla tarkoitetaan kaarta suuosassa ja se voi olla korkeampi tai matalampi. Mitä isompi kielentila, sitä terävämpi kuolain. Kankikuolaimen kanssa käytetään ketjua sekä mielellään leukahihnaa. Tässä suitsituksessa käytetään kahta ohjaa, joista toinen kiinnitetään bridongkuolaimeen ja toinen kankikuolaimeen.

Hackamore

Hackamore-kuolain vaikuttaa hevosen nenäpiihin. Voi olla hyödyllistä toisinaan käyttää Hackamorea tavallisen kuolainsuitsituksen sijaan ja antaa hevosen suun levätä välillä kuolaimen suuhun aiheuttamasta kuormituksesta. Hackamorea voi käyttää myös silloin, jos hevosella on haavaumia tai hammasongelmia suussa. On tärkeää huomioida, että Hackamore vaikuttaa voimakkaasti hevosen nenäpiihin ja siksi on noudatettava erityistä varovaisuutta.

On olemassa myös kombikuolaimia, joissa yhdistyvät tavallinen nivelkuolain ja Hackamore. Näitä kuolaimia voivat käyttää vain kokeneet ratsastajat.

Kuolaimet

Kuolaimia on olemassa useita erilaisia ja oikean löytäminen ei aina ole helppoa. Sinun täytyy kokeilla erilaisia kuolaimia, jotta löydät sekä sinulle että hevosellesi sopivan.

Lähtökohtana on, että tulisi käyttää niin pehmeää kuolainta kuin mahdollista. Mitä sileämpi kuolain on, sitä pehmeämpi se on. Nivellettyjä kuolaimia pidetään pehmeimpinä, sillä hevonen voi pehmentää kuolaimen vaikutusta nostamalla sitä kielellä ylöspäin. Yleisimmin käytetty materiaali on metalli, mutta on olemassa myös kuolaimia, joissa suuosa on kumia tai jopa nahkaa. Nämä sopivat yleensä hieman herkimmille hevosille. Muista kuitenkin, että kuolain on aina niin kova tai pehmeä kuin ohjaa toisessa päässä pitävä ratsastajan käsi!

Oikean koon valinta

On tärkeää valita kuolaimen koko siten, että se sopii juuri sinun hevosellesi. Hevosen suuta ei ole suunniteltu pitämään kuolainta suussa ja siksi liian paksu tai toisaalta liian ohut kuolain voi aiheuttaa haavaumia suuhun.

Vaikka kuolain ei saa olla liian painava, on läpivalettu kuolain parempi kuin ontto. Painavampi kuolain on aina tasaisempi hevosen suussa, kun taas ontto kuolain saattaa olla liian kevyt ja epätarkka, sillä se liikkuu helpommin hevosen suussa.

Eri kuolainryhmät

Nivelkuolain, oliivikuolain ja D-kuolain

\\n
• Suorakuolain on tasainen, eikä herkästi aiheuta vaurioita hevosen suussa. Toiset hevoset saattavat kuitenkin tuntua tämän kuolaimen kanssa hieman etupainoisilta.
\\n
• Nivelkuolain on yleisimmin käytetty kuolain. On tärkeää, että kuolain on oikean pituinen, jotta se ei aiheuta vaurioita hevosen poskiin ja ikeniin.
\\n
• Kolmipalakuolain istuu oikean kokoisena hyvin hevosen suuhun. Hevoset kokevat tämän kuolainen hieman eri tavoin. Tämänkin kuolaimen kohdalla on tärkeää, että se on oikean kokoinen, jotta se ei nipistä hevosta.
\\n

Kaikkia näitä malleja löytyy sekä kiinteällä että liikkuvilla renkailla. Kiinteillä renkailla olevat oliivikuolaimet jakavat paineen suupielessä ja vähentävät nipistyriskiä.

Hissikuolain

Tässä kuolaimessa suuosa nousee ja laskee ohjasotteesta ja myös niskaan kohdistuu painetta.

Pessoakuolain

Pessoakuolainta löytyy kaksi-ja kolmirenkaisena sekä nivelkuolaimena, että kolmipalakuolaimena. Mitä alemmas ohja kiinnittyy, sitä terävämmäksi kuolain tulee. Tätä kuolainta voidaan käyttää myös deltan kanssa. Käytettävä harkiten ja vain kokeneilla ratsastajilla.

Gägikuolain

Gägikuolaimessa on omat poskihihnat, jotka kulkevat kuolainrenkaan kautta ja joihin ohjat kiinnittyvät. Gägikuolainta voidaan käyttää kahdella ohjalla.

Vipuvarsikuolaimet

Varrelliset kuolaimet ovat sitä kovempia, mitä pidemmät varret niissä on, ja mitä alemmas ohja kiinnitetään. Näissä käytetään aina kankiketjua, joka tulee kiristää niin, että varsi voi liikkua enintään 45° kulmaan.

Pelhamkuolaimet

Pelhamkuolaimia löytyy suoralla suuosalla, nivellettynä ja kolmipalana. Mikäli pelhamkuolaimen varret ovat lyhyet, on kyseessä suhteellisen pehmeä vipuvarsikuolain. Näitä käytetään kankiketjun, leukahihnan ja deltaohjan kanssa.

Kimblewick-kuolain

Kimblewick-kuolaimia löytyy nivellettynä ja suorana kielentilalla sekä lyhyillä varsilla. Tätä kuolainta käytetään kankiketjun kanssa, mutta deltaohjaa ei tarvita. Voit valita ohjan paikan, joko isoon renkaaseen tai johonkin pienemmistä lovista.

Kankikuolainet

Kankikuolaimella ratsastaessa hevosella on suussaan kaksi kuolainta, bridong-kuolain sekä kankikuolain, joko kielentilalla tai ilman. Kielentilalla tarkoitetaan kaarta suuosassa ja se voi olla korkeampi tai matalampi. Mitä isompi kielentila, sitä terävämpi kuolain. Kankikuolaimen kanssa käytetään ketjua sekä mielellään leukahihnaa. Tässä suitsituksessa käytetään kahta ohjaa, joista toinen kiinnitetään bridongkuolaimeen ja toinen kankikuolaimeen.

Hackamore

Hackamore-kuolain vaikuttaa hevosen nenäpiihin. Voi olla hyödyllistä toisinaan käyttää Hackamorea tavallisen kuolainsuitsituksen sijaan ja antaa hevosen suun levätä välillä kuolaimen suuhun aiheuttamasta kuormituksesta. Hackamorea voi käyttää myös silloin, jos hevosella on haavaumia tai hammasongelmia suussa. On tärkeää huomioida, että Hackamore vaikuttaa voimakkaasti hevosen nenäpiihin ja siksi on noudatettava erityistä varovaisuutta.

On olemassa myös kombikuolaimia, joissa yhdistyvät tavallinen nivelkuolain ja Hackamore. Näitä kuolaimia voivat käyttää vain kokeneet ratsastajat.

Satula on yksi ratsastajan tärkeimmistä työvälineistä. Satuloita löytyy montaa eri mallia eri käyttötarkoituksiin.

Satulan tarkoituksena on auttaa ratsastajaa löytämään oikean asennon hevosen selässä, jotta ratsastaja voi vaikuttaa oikein avuillaan (paino, istunta, pohkeet). Satulan tulee jakaa ratsastajan paino tehokkaasti niin, että hevonen voi säilyttää luonnollisen tasapainonsa.

Satulat on rakennettu hieman eri tavoin. Satulan ydin – runko – voi olla valmistettu puusta ja siinä voi olla teräsvahvistus, tai se voi olla komposiittimateriaalia tai lasikuitua.
Satulan toppaus voi koostua villasta, vaahtokumimateriaalista tai ilmasta. Pintamateriaali on joko nahkaa tai synteettiä. On olemassa myös rungottomia satuloita. Riippuen siitä, mitä lajia eniten harjoittelee ja mistä on kiinnotunut, löytyy eri lajeihin sopivia satuloita.

Estesatula

Käytetään ennenkaikkea hypätessä, mutta myös maastoratsastuksessa. Satulassa on melko lyhyet, eteenpäin suunnatut satulasiivet, jotka antavat ratsastajan polvelle hyvän tuen. Estesatuloita on olemassa monia eri malleja. Toiset ovat suorempia istuimeltaan, toiset taas syvempiä. Satuloissa on usein ylimääräiset polvituet, jotka antavat tukea pohkeelle ja polvelle. Joissain malleissa nämä ovat liikuteltavissa, joten voit muokata satulasta juuri sinulle sopivan.

Koulusatula

Koulusatulassa on pitkät, suoremmat satulasiivet ja ne ovat hieman syvempiä istumeltaan, jotta ratsastaja pääsee syvälle satulaan ja pääsee helpommin vaikuttamaan hevoseen istunnallaan. Myös koulusatuloissa on usein polvituet antamassa ratsastajan jalalle hyvän tuen.

Yleissatula

On juuri sitä miltä kuulostaakin, eli satula, joka sopii vähän kaikkeen. Yleissatulalla voi niin hypätä kuin mennä kouluratsastustakin ja satulassa yhdistyy eri satulamallien ominaisuuksia.

Islanninhevossatula

Satula on suunniteltu islanninhevosen anatomia huomioon ottaen niin, että siinä ei esimerkiksi ole liian pitkä istuin, sillä islanninhevosilla on melko lyhyt selkä. Satula muistuttaa koulusatulaa, sillä siinä on melko pitkät ja suorat satulasiivet.

Westernsatula

On olemassa erilaisia malleja westernsatuloita, jotka sopivat eri lajeihin, kuten trailiin, pleasureen, reiningiin ja cuttingiin.

Lisäksi on olemassa erikoissatuloita kuten laukka-, monté-, naisten-, barokkiratsastus- ja vammaisratsatsussatuloita.

Tarvikkeet

Satulavöitä käytetään satulan kiinnittämiseen. Niitä löytyy eri käyttötarkoituksiin ja eri materiaaleista. Viime aikoina markkinoille on tullut paljon satulavöitä, joiden muotoilu auttaa jakamaan hevosen rintakehään kohdistuvaa painetta. Useimmissa vöissä on joustava resori, jotta vyö joustaa hevosen rintarangan laajenemisen mukana.

Jalustinhihnat valitaan mielellään satulan materiaalin mukaan, eli synteettiseen satulaan synteettiset ja nahkasatulaan nahkaiset jalustinhihnat.

Jalustimet voivat olla valmistettu ruostumattomasta teräksestä, raudasta, alumiinista, muovista tai puusta. Monet jalustimet ovat muotoiltu siten, että ne olisivat mahdollisimman turvalliset, eli riski jalan kiinnijäämiselle putoamisen yhteydessä olisi mahdollisimman pieni. Jotkin jalustimet voivat olla suunniteltuja johonkin tiettyyn lajiin, yleisimmin hyppäämiseen.

Satulahuopa ovat kankaasta tai muusta materiaalista valmistettu alusta, joka laitetaan satulan alle, lähimmäksi hevosta. Satulahuovan tärkein tarkoitus on pitää satula puhtaana hevosen hiestä ja liasta, mutta jotkin mallit jakavat myös satulan aiheuttamaa painetta. Satulahuopa on usein leikattu satulan muodon mukaan, kun taas neliöhuovat ovat neliskanttisen muotoisia ja molemmista löytyy omat malli este- ja koulusatuloihin.

Satulahuopia löytyy useimmiten kahdessa eri koossa, poni ja full. Mikäli satulasi istuin on suurempi kuin 16\\\", tulisi sinun valita huovan kooksi full vaikka hevosesi olisi poni-kokoinen.

Islanninhevosilla käytetään usein koulusatulan mallista satulahuopaa. Westernsatulan alla pidetään westernhuopaa.

Spara

Satuloita montaa eri mallia

Satula on yksi ratsastajan tärkeimmistä työvälineistä. Satuloita löytyy montaa eri mallia eri käyttötarkoituksiin.

Satulan tarkoituksena on auttaa ratsastajaa löytämään oikean asennon hevosen selässä, jotta ratsastaja voi vaikuttaa oikein avuillaan (paino, istunta, pohkeet). Satulan tulee jakaa ratsastajan paino tehokkaasti niin, että hevonen voi säilyttää luonnollisen tasapainonsa.

Satulat on rakennettu hieman eri tavoin. Satulan ydin – runko – voi olla valmistettu puusta ja siinä voi olla teräsvahvistus, tai se voi olla komposiittimateriaalia tai lasikuitua.

\\nSatulan toppaus voi koostua villasta, vaahtokumimateriaalista tai ilmasta. Pintamateriaali on joko nahkaa tai synteettiä. On olemassa myös rungottomia satuloita. Riippuen siitä, mitä lajia eniten harjoittelee ja mistä on kiinnotunut, löytyy eri lajeihin sopivia satuloita.

Estesatula

Käytetään ennenkaikkea hypätessä, mutta myös maastoratsastuksessa. Satulassa on melko lyhyet, eteenpäin suunnatut satulasiivet, jotka antavat ratsastajan polvelle hyvän tuen. Estesatuloita on olemassa monia eri malleja. Toiset ovat suorempia istuimeltaan, toiset taas syvempiä. Satuloissa on usein ylimääräiset polvituet, jotka antavat tukea pohkeelle ja polvelle. Joissain malleissa nämä ovat liikuteltavissa, joten voit muokata satulasta juuri sinulle sopivan.

Koulusatula

Koulusatulassa on pitkät, suoremmat satulasiivet ja ne ovat hieman syvempiä istumeltaan, jotta ratsastaja pääsee syvälle satulaan ja pääsee helpommin vaikuttamaan hevoseen istunnallaan. Myös koulusatuloissa on usein polvituet antamassa ratsastajan jalalle hyvän tuen.

Yleissatula

On juuri sitä miltä kuulostaakin, eli satula, joka sopii vähän kaikkeen. Yleissatulalla voi niin hypätä kuin mennä kouluratsastustakin ja satulassa yhdistyy eri satulamallien ominaisuuksia.

Islanninhevossatula

Satula on suunniteltu islanninhevosen anatomia huomioon ottaen niin, että siinä ei esimerkiksi ole liian pitkä istuin, sillä islanninhevosilla on melko lyhyt selkä. Satula muistuttaa koulusatulaa, sillä siinä on melko pitkät ja suorat satulasiivet.

Westernsatula

On olemassa erilaisia malleja westernsatuloita, jotka sopivat eri lajeihin, kuten trailiin, pleasureen, reiningiin ja cuttingiin.

Lisäksi on olemassa erikoissatuloita kuten laukka-, monté-, naisten-, barokkiratsastus- ja vammaisratsatsussatuloita.

Tarvikkeet

Satulavöitä käytetään satulan kiinnittämiseen. Niitä löytyy eri käyttötarkoituksiin ja eri materiaaleista. Viime aikoina markkinoille on tullut paljon satulavöitä, joiden muotoilu auttaa jakamaan hevosen rintakehään kohdistuvaa painetta. Useimmissa vöissä on joustava resori, jotta vyö joustaa hevosen rintarangan laajenemisen mukana.

Jalustinhihnat valitaan mielellään satulan materiaalin mukaan, eli synteettiseen satulaan synteettiset ja nahkasatulaan nahkaiset jalustinhihnat.

Jalustimet voivat olla valmistettu ruostumattomasta teräksestä, raudasta, alumiinista, muovista tai puusta. Monet jalustimet ovat muotoiltu siten, että ne olisivat mahdollisimman turvalliset, eli riski jalan kiinnijäämiselle putoamisen yhteydessä olisi mahdollisimman pieni. Jotkin jalustimet voivat olla suunniteltuja johonkin tiettyyn lajiin, yleisimmin hyppäämiseen.

Satulahuopa ovat kankaasta tai muusta materiaalista valmistettu alusta, joka laitetaan satulan alle, lähimmäksi hevosta. Satulahuovan tärkein tarkoitus on pitää satula puhtaana hevosen hiestä ja liasta, mutta jotkin mallit jakavat myös satulan aiheuttamaa painetta. Satulahuopa on usein leikattu satulan muodon mukaan, kun taas neliöhuovat ovat neliskanttisen muotoisia ja molemmista löytyy omat malli este- ja koulusatuloihin.

Satulahuopia löytyy useimmiten kahdessa eri koossa, poni ja full. Mikäli satulasi istuin on suurempi kuin 16\\\", tulisi sinun valita huovan kooksi full vaikka hevosesi olisi poni-kokoinen.

Islanninhevosilla käytetään usein koulusatulan mallista satulahuopaa. Westernsatulan alla pidetään westernhuopaa.

Oikean satulan löytäminen eri mallien, merkkien ja toimintojen viidakosta voi olla asiantuntevallekin vaikeaa. Jaamme vinkkejä, joiden avulla voit nähdä, sopiiko satula hevosellesi oikein! 

Vaihe 1 - Miltä hevonen näyttää 

Aloita katsomalla, miltä hevosesi näyttää, ja varmista, että hevonen seisoo kaviot tasaisesti tasaista pintaa vasten. Tarkista sitten, mitä ominaisuuksia hevosesi säkä, lapa, selkä ja lihakset vaativat. Jos hevosellasi on esimerkiksi korkea säkä ja leveämpi selkä, niin satulan tulee antaa niille tilaa, jotta se ei aiheuttaisi hevoselle epämukavuutta. 

Vaihe 2 - Mittaa hevosen sään leveys ja -kulmaus

Halutessasi hevosen liikkuvan vapaasti satulan alla, on tärkeää määrittää, mitä tarpeita hevosellasi on. Rungon leveys, sekä satulan etukaaren leveys ja kulmaus vaikuttavat siihen, miltä satulan muodon tulee näyttää edestä. Satuloita on olemassa sekä u- että v-muotoisia. On tärkeää, että rungon leveys ja etukaaren muoto ovat samassa kulmassa kuin hevosen säkä ja lihaksisto, jotta paine jakautuu tasaisesti hevosen selkään. 

Voit hyödyntää Flexi Curve hevosen selän mittaamisessa. Jos sinulla ei ole Flexi Curve voit käyttää paksua muokattavaa rautalankaa tai vaikka metallista henkaria.

Aloita etsimällä hevosesi lapaluu, ja liu'uta sitten sormiasi lapaluun taakse, kunnes löydät lapaluun pään. Liikuta sitten sormiasi ylöspäin, kunnes saavutat lapaluun kärjen. Etsi piste noin 5 cm lapaluun kärjen takaa. 

Merkitse Flexi Curven keskipiste, ja aseta se hevosesi sään päälle, merkitsemäsi kohta keskellä säkää. Paina sitten Flexi Curvea alas hevosta vasten varovasti niin, että se muotoutuu selän mukaisesti, ja nosta se sitten varovasti pois säilyttäen muotonsa.

Nyt voit asettaa Flexi Curven paperia tai pahvia vasten, ja piirtää muodon. Saamasi muoto vastaa hevosesi rungon leveyttä ja kulmaa.

Vaihe 3 - Mittaa hevosen satulan pituus (kantava alue)

Jos et ole varma, minkä pituisen satulan hevosesi tarvitsee, voit etsiä hevosen viimeisen (18.) kylkiluun, ja seurata sitä selkärankaan asti, ja merkitä tämän kohdan. Sen jälkeen mittaat pisteestä (jonka olet aiemmin merkinnyt lavan takaa) mitan kohtaan, jossa viimeinen kylkiluu ja selkäranka kohtaavat. Tämä on hevosesi selän kantava osuus ja myös satulan pituus 

Vaihe 4 - Mittaa hevosen selkärangan leveys

Satulan paneelien välistä vapaata aluetta kutsutaan kanavaksi tai selkärangan tilaksi. Satulaa ostettaessa on tärkeää, että kanava on riittävän leveä, jotta se ei aiheuta painetta hevosen selkärankaan tai pehmytkudoksiin. Jos kanava on liian kapea, se voi vaikuttaa hevosesi liikkumisvapauteen, ja aiheuttaa epämukavuutta.

Tunnustele sormillasi, missä hevosesi säkä kohtaa selän, painaen melko voimakkaasti sään sivusta ylhäältä alas. Tunnet, että se pehmenee, kun saavutat lihaksen. Merkitse mieleesi tämä kohta. Tee sama testi sään molemmille puolille. Näiden kohtien välinen mitta on hevosesi selkärangan leveys.

Jos sinulla on vaikeuksia löytää näitä pisteitä, voit mitata leveyden myös suoraan hevosen selän yli. Aseta peukalo toiselle puolelle selkärankaa ja etusormi toiselle, lisää sitten sormien välistä etäisyyttä samalla, kun painat hevosen selkää. Kun tunnet sen pehmenevän, olet saavuttanut lihakset ja pysähdy siihen. Mittaa sitten sormiesi välinen etäisyys ja olet löytänyt selkärangan leveyden. 

Vaihe 5 - Mittaa hevosen selän muoto

Usein puhutaan siitä, että hevosilla voi olla suora tai kaareva selkä. Joskus voi kuitenkin olla vaikeaa nähdä hevosen selän muotoa, jolloin voit sen sijaan mitata sen itse. 

Helpoin tapa tehdä tämä on käyttämällä Flexi Curvea. Aseta se kohtaan, jossa hevosesi viimeinen kylkiluu yhdistyy selkärankaan, ja aseta se hevosen selkärankaa pitkin kohti säkää. Paina Flexi Curve varovasti selkärankaa vasten, siten että se toistaa selkärangan muodon. Nosta sitten varovasti Flexi Curve irti selästä, ja piirrä sisäpuoli paperille. 

Vinkki! Jos sinulla ei ole Flexi Curvea, voit käyttää mittaamiseen noin 60 cm:n rautalankaa tai muuta vastaavaa materiaalia. 

Vaihe 6 - Mittaa istuimen koko 

Etkö ole varma minkä tuumakoon tarvitset? Helpoin tapa mitata istuimen koko on mitata oman polvinivelen ja lonkkanivelen väli. 

Istu suoraan tuolille ja ota mitta polvilumpiostasi lantioluuhun asti. Koska istuimen koko on annettu tuumina, on helpoin ottaa mitta tuumina alusta alkaen. Yksi tuuma on n. 2,54 cm 

Vaihe 7 - Painon tasainen jakautuminen satulassa

Varmista, että satula jakaa painon tasaisesti hevosen selkään. Voit tarkistaa tämän asettamalla satulan hevosen paljaaseen selkään, ja asettamalla sen oikeaan satulan paikkaan. Aseta sitten toinen käsi satulan keskelle ja paina alas, ja tunnustele toisella kädellä, onko paine tasainen koko paneelin alueella.

Vaihe 8 - Painon jakautuminen vaakasuorassa

Satulan tulisi istua tasaisesti koko selän alueella, jotta et nojaudu istuessasi eteen- tai taaksepäin. Nosta satula selkään, kiristä vyö ja varmista sitten, että satula istuu vaakasuorassa selän poikki. Muista myös, että hevosen selkä nousee hieman työskentelyn aikana, joten satulaa voi olla hyvä katsoa sekä ennen ratsastusta, että ratsastuksen aikana. Pienet epätasapainot voidaan korjata satulanalustalla tai pehmusteella.

Vaihe 9 - Hevosen liikkuvuus 

Istu satulaan, ja ratsasta kaikissa askellajeissa. Tunnustele, että kaikki tuntuu hyvältä ja että hevonen pääsee liikkumaan vapaasti satulan alla. Kokeile, että 2–3 sormea mahtuu sään ja satulan väliin istuessasi satulassa, jotta satula ei makaa säkää tai lapaluita vasten. 

Katso kaikki satulat täältä

Satulaopas - Löydä oikea satula hevosellesi

Oikean satulan löytäminen eri mallien, merkkien ja toimintojen viidakosta voi olla asiantuntevallekin vaikeaa. Jaamme vinkkejä, joiden avulla voit nähdä, sopiiko satula hevosellesi oikein!

Vaihe 1 - Miltä hevonen näyttää

Aloita katsomalla, miltä hevosesi näyttää, ja varmista, että hevonen seisoo kaviot tasaisesti tasaista pintaa vasten. Tarkista sitten, mitä ominaisuuksia hevosesi säkä, lapa, selkä ja lihakset vaativat. Jos hevosellasi on esimerkiksi korkea säkä ja leveämpi selkä, niin satulan tulee antaa niille tilaa, jotta se ei aiheuttaisi hevoselle epämukavuutta.

Vaihe 2 - Mittaa hevosen sään leveys ja -kulmaus

Halutessasi hevosen liikkuvan vapaasti satulan alla, on tärkeää määrittää, mitä tarpeita hevosellasi on. Rungon leveys, sekä satulan etukaaren leveys ja kulmaus vaikuttavat siihen, miltä satulan muodon tulee näyttää edestä. Satuloita on olemassa sekä u- että v-muotoisia. On tärkeää, että rungon leveys ja etukaaren muoto ovat samassa kulmassa kuin hevosen säkä ja lihaksisto, jotta paine jakautuu tasaisesti hevosen selkään.

Voit hyödyntää Flexi Curve hevosen selän mittaamisessa. Jos sinulla ei ole Flexi Curve voit käyttää paksua muokattavaa rautalankaa tai vaikka metallista henkaria.

Aloita etsimällä hevosesi lapaluu, ja liu'uta sitten sormiasi lapaluun taakse, kunnes löydät lapaluun pään. Liikuta sitten sormiasi ylöspäin, kunnes saavutat lapaluun kärjen. Etsi piste noin 5 cm lapaluun kärjen takaa.

Merkitse Flexi Curven keskipiste, ja aseta se hevosesi sään päälle, merkitsemäsi kohta keskellä säkää. Paina sitten Flexi Curvea alas hevosta vasten varovasti niin, että se muotoutuu selän mukaisesti, ja nosta se sitten varovasti pois säilyttäen muotonsa.

Nyt voit asettaa Flexi Curven paperia tai pahvia vasten, ja piirtää muodon. Saamasi muoto vastaa hevosesi rungon leveyttä ja kulmaa.

Vaihe 3 - Mittaa hevosen satulan pituus (kantava alue)

Jos et ole varma, minkä pituisen satulan hevosesi tarvitsee, voit etsiä hevosen viimeisen (18.) kylkiluun, ja seurata sitä selkärankaan asti, ja merkitä tämän kohdan. Sen jälkeen mittaat pisteestä (jonka olet aiemmin merkinnyt lavan takaa) mitan kohtaan, jossa viimeinen kylkiluu ja selkäranka kohtaavat. Tämä on hevosesi selän kantava osuus ja myös satulan pituus

Vaihe 4 - Mittaa hevosen selkärangan leveys

Satulan paneelien välistä vapaata aluetta kutsutaan kanavaksi tai selkärangan tilaksi. Satulaa ostettaessa on tärkeää, että kanava on riittävän leveä, jotta se ei aiheuta painetta hevosen selkärankaan tai pehmytkudoksiin. Jos kanava on liian kapea, se voi vaikuttaa hevosesi liikkumisvapauteen, ja aiheuttaa epämukavuutta.

Tunnustele sormillasi, missä hevosesi säkä kohtaa selän, painaen melko voimakkaasti sään sivusta ylhäältä alas. Tunnet, että se pehmenee, kun saavutat lihaksen. Merkitse mieleesi tämä kohta. Tee sama testi sään molemmille puolille. Näiden kohtien välinen mitta on hevosesi selkärangan leveys.

Jos sinulla on vaikeuksia löytää näitä pisteitä, voit mitata leveyden myös suoraan hevosen selän yli. Aseta peukalo toiselle puolelle selkärankaa ja etusormi toiselle, lisää sitten sormien välistä etäisyyttä samalla, kun painat hevosen selkää. Kun tunnet sen pehmenevän, olet saavuttanut lihakset ja pysähdy siihen. Mittaa sitten sormiesi välinen etäisyys ja olet löytänyt selkärangan leveyden.

Vaihe 5 - Mittaa hevosen selän muoto

Usein puhutaan siitä, että hevosilla voi olla suora tai kaareva selkä. Joskus voi kuitenkin olla vaikeaa nähdä hevosen selän muotoa, jolloin voit sen sijaan mitata sen itse.

Helpoin tapa tehdä tämä on käyttämällä Flexi Curvea. Aseta se kohtaan, jossa hevosesi viimeinen kylkiluu yhdistyy selkärankaan, ja aseta se hevosen selkärankaa pitkin kohti säkää. Paina Flexi Curve varovasti selkärankaa vasten, siten että se toistaa selkärangan muodon. Nosta sitten varovasti Flexi Curve irti selästä, ja piirrä sisäpuoli paperille.

Vinkki! Jos sinulla ei ole Flexi Curvea, voit käyttää mittaamiseen noin 60 cm:n rautalankaa tai muuta vastaavaa materiaalia.

Vaihe 6 - Mittaa istuimen koko

Etkö ole varma minkä tuumakoon tarvitset? Helpoin tapa mitata istuimen koko on mitata oman polvinivelen ja lonkkanivelen väli.

Istu suoraan tuolille ja ota mitta polvilumpiostasi lantioluuhun asti. Koska istuimen koko on annettu tuumina, on helpoin ottaa mitta tuumina alusta alkaen. Yksi tuuma on n. 2,54 cm

Vaihe 7 - Painon tasainen jakautuminen satulassa

Varmista, että satula jakaa painon tasaisesti hevosen selkään. Voit tarkistaa tämän asettamalla satulan hevosen paljaaseen selkään, ja asettamalla sen oikeaan satulan paikkaan. Aseta sitten toinen käsi satulan keskelle ja paina alas, ja tunnustele toisella kädellä, onko paine tasainen koko paneelin alueella.

Vaihe 8 - Painon jakautuminen vaakasuorassa

Satulan tulisi istua tasaisesti koko selän alueella, jotta et nojaudu istuessasi eteen- tai taaksepäin. Nosta satula selkään, kiristä vyö ja varmista sitten, että satula istuu vaakasuorassa selän poikki. Muista myös, että hevosen selkä nousee hieman työskentelyn aikana, joten satulaa voi olla hyvä katsoa sekä ennen ratsastusta, että ratsastuksen aikana. Pienet epätasapainot voidaan korjata satulanalustalla tai pehmusteella.

Vaihe 9 - Hevosen liikkuvuus

Istu satulaan, ja ratsasta kaikissa askellajeissa. Tunnustele, että kaikki tuntuu hyvältä ja että hevonen pääsee liikkumaan vapaasti satulan alla. Kokeile, että 2–3 sormea mahtuu sään ja satulan väliin istuessasi satulassa, jotta satula ei makaa säkää tai lapaluita vasten.

Katso kaikki satulat täältä

Heijastimien käyttö on erittäin halpa henkivakuutus. Jo hämärässä ilman heijastimia liikkuvan kävelijän/ratsastajan havaitseminen vaikeutuu huomattavasti.

Pimeässä sinut huomataan vasta 20-30 metrin päästä. Jos sinulla on heijastin, matka kasvaa 100-125 metriin. Tässä voi olla kyse elämästä tai kuolemasta. Muista myös, että lumisade, sade tai märkä vaikeuttaa näkyvyyttä ennestään.
Laissa ei ole määrätty että sinulla on oltava heijastimia hevosella tai itselläsi ratsastaessasi. Jos ajat hevosta kärryllä, sinulla on oltava valo, jossa on valkoinen loiste eteenpäin ja punainen taaksepäin. Lisäksi sinulla on oltava oranssit heijastimet kärryn sivuissa ja kaksi punaista heijastinta takana.

Testeissä on todettu, että alas sijoitetut, liikkeessä olevat heijastimet havaitaan parhaiten. Heijastimen paras paikka on siis hevosen jaloissa. Mitä enemmän heijastimia sinulla on, sitä paremmin näyt. Myös itselläsi on hyvä olla heijastimia. Mitä suurempi heijastinala, sitä parempi näkyvyys!

Hevosilla on myös tarhassa ollessaan hyvä olla heijastimia loimissa ja/tai riimuissa. Mikäli hevonen pääsee karkaamaan , pienenee onnettomuuden riski pimeällä tällöin selvästi.

Ehdotuksia heijastimista ratsastettaessa liikenteessä;

\\r\\n
• Jalkaheijastimet, vähintään 2, mutta mieluiten 4- näkyvät hyvin molemmilta puolilta
\\r\\n
• Ratsastusloimi heijastimilla – näkyy hyvin sekä edestä että sivuilta.
\\r\\n
• Rintaremmiheijastin – näkyy hyvin sekä edestä että sivuilta.
\\r\\n
• Ratsastajalla tulee olla vähintään heijastinliivi ja mielellään myös otsalamppu.
\\r\\n

Vinkki!

Mikäli loimissa tai muissa varusteissa ei ole heijastimia, voit suihkuttaa erityistä heijastinsuihketta kankaalle tai suoraan hevosen karvaapeitteeseen. Päivänvalossa suihke ei näy, mutta pimeällä valo heijastuu suihkeesta.

Muista myös että heijastimen elinikä on noin 3 vuotta. Jos heijastin on alttiina kulutukselle esim. hiekka ja sora, heijastimen elinikä lyhenee. Voit testata heijastimen toimivuuden ripustamalla sen uuden heijastimen viereen pimeaan huoneeseen ja valaisemalla sitä taskulampulla noin 4 metrin etäisyydeltä. Mikäli vanha heijastin on huomattavasti heikompi kuin uusi, olisi syytä ostaa uudet heijastimet.

Heijastimet

Heijastimien käyttö on erittäin halpa henkivakuutus. Jo hämärässä ilman heijastimia liikkuvan kävelijän/ratsastajan havaitseminen vaikeutuu huomattavasti.

Pimeässä sinut huomataan vasta 20-30 metrin päästä. Jos sinulla on heijastin, matka kasvaa 100-125 metriin. Tässä voi olla kyse elämästä tai kuolemasta. Muista myös, että lumisade, sade tai märkä vaikeuttaa näkyvyyttä ennestään.

\\nLaissa ei ole määrätty että sinulla on oltava heijastimia hevosella tai itselläsi ratsastaessasi. Jos ajat hevosta kärryllä, sinulla on oltava valo, jossa on valkoinen loiste eteenpäin ja punainen taaksepäin. Lisäksi sinulla on oltava oranssit heijastimet kärryn sivuissa ja kaksi punaista heijastinta takana.

Testeissä on todettu, että alas sijoitetut, liikkeessä olevat heijastimet havaitaan parhaiten. Heijastimen paras paikka on siis hevosen jaloissa. Mitä enemmän heijastimia sinulla on, sitä paremmin näyt. Myös itselläsi on hyvä olla heijastimia. Mitä suurempi heijastinala, sitä parempi näkyvyys!

Hevosilla on myös tarhassa ollessaan hyvä olla heijastimia loimissa ja/tai riimuissa. Mikäli hevonen pääsee karkaamaan , pienenee onnettomuuden riski pimeällä tällöin selvästi.

Ehdotuksia heijastimista ratsastettaessa liikenteessä;

\\n
• Jalkaheijastimet, vähintään 2, mutta mieluiten 4- näkyvät hyvin molemmilta puolilta
\\n
• Ratsastusloimi heijastimilla – näkyy hyvin sekä edestä että sivuilta.
\\n
• Rintaremmiheijastin – näkyy hyvin sekä edestä että sivuilta.
\\n
• Ratsastajalla tulee olla vähintään heijastinliivi ja mielellään myös otsalamppu.
\\n

Vinkki!

Mikäli loimissa tai muissa varusteissa ei ole heijastimia, voit suihkuttaa erityistä heijastinsuihketta kankaalle tai suoraan hevosen karvaapeitteeseen. Päivänvalossa suihke ei näy, mutta pimeällä valo heijastuu suihkeesta.

Muista myös että heijastimen elinikä on noin 3 vuotta. Jos heijastin on alttiina kulutukselle esim. hiekka ja sora, heijastimen elinikä lyhenee. Voit testata heijastimen toimivuuden ripustamalla sen uuden heijastimen viereen pimeaan huoneeseen ja valaisemalla sitä taskulampulla noin 4 metrin etäisyydeltä. Mikäli vanha heijastin on huomattavasti heikompi kuin uusi, olisi syytä ostaa uudet heijastimet.

Toisinaan tarvitsemme hieman apua ja silloin voi yksi jos toinenkin apuohja olla hyödyksi. Apuohjien käytössä on tärkeää pyytää apua kokeneemmalta henkilöltä.

Väärin käytettyinä voi apuohjista olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Huomioithan, että apuohjia on tarkoitus käyttää tilapäisenä apuna hevosen koulutuksessa, ei pysyvänä varusteena. Pääasiassa apuohjien tehtävänä on ohjata hevosta laskemaan niskansa ja kohottamaan selkänsä ja polkemaan paremmin takajaloilla. Kun hevonen kulkee halutussa muodossa, tulisi apuohjan vaikutuksen loppua. Tästä syystä on tärkeää, että apuohja ei ole liian lyhyt, tai että sitä ei ole kiristetty liian kireälle.

Martingaali

Irtonaisilla renkailla varustettua martingaalia käytetään estämään hevosta nostamasta päätään liian korkealle. On olemassa yksinkertaisia martingaaleja sekä rintaremmimartingaaleja, joissa rintaremmin tehtävänä on estää satulaa valumasta taaksepäin.

Kun olet sovittamassa martingaalia, kiinnität sen aluksi satulavyöhön etujalkojen väliin ja vedät molemmista renkaista niin, että ne tulevat noin lonkkakyhmyn korkeudelle. Tämä mitta voi vaihdella hevosesta toiseen. Kun istut selässä ja lyhennät ohjat, tulisi ohjista mennä suora linja hevosen suuhun. Silloin sinulla on martingaalissa oikea pituus. Muutoin sinun tulee säätää martingaali oikean mittaiseksi. On tärkeää, että ohjissasi on ohajstopparit, jotka on sijoitettu kuolaimen ja martingaalirenkaan väliin siten, että martingaalin rengas ei pääse jäämään kiinni ohjien solkiin, sillä tämä saattaa johtaa jopa hevosen kaatumiseen.

Gramaanit

Gramaanit eli gramaaniohjat kuuluvat niihin ratsastaessa käytettäviin apuohjiin, joiden käytössä tulee noudattaa varovaisuutta. Oikein käytettynä ne ohjaavat hevosta oikeaan muotoon. Ne kiinnitetään yleensä satulavyöhön hevosen etujalkojen väliin, mutta ne voidaan myös kiinnittää satulan alapuolella hevosen sivuille. Sieltä ne kulkevat kuolainrenkaiden kautta ratsastajan käteen. Gramaania käytettäessä ratsastajalla on sama ohjasote kuin kangilla ratsastaessa.

Joustochambon/kaulan pidentäjä

Joustochambonia voidaan käyttää niin ratsastuksessa, kuin juoksutuksessakin. Se on joustava ja helpompi käyttää kuin gramaaniohjat. Se voidaan kiinnittää joko satulavyöhön etujalkojen väliin tai hevosen sivuille. On tärkeää, ettei tätä apuohjaa kiristetä liian tiukalle, vaan sen vaikutuksen tulisi loppua kun hevonen kulkee oikeassa muodossa.

Thiedemannohjat

Thiedemannohjat toimivat samantyyppisesti kuin gramaanit, mutta ratsastajalla on kädessään vai yksi ohja. Ne laitetaan hevoselle samaan tapaan kuin martingaali. Kuolainten läpi kulkee kaksi remmiä, jotka kiinnittyvät pikalukoilla erikoisohjiin, jotka kuuluvat mukaan.

Gogue

Gogueta voidaan käyttää sekä ratsastuksessa että juoksutuksessa. Se vaikuttaa hevosen niskaan siten, että hevonen hakeutuu eteen-alas. Gogue kinnitetään astulavyöhön hevosen etujalkojen väliin. Sitten vedät remmit niskakappaleessa olevien renkaiden läpi, kuolainrenkaiden läpi ja kiinnität takaisin jalkojen välistä tulevaan osaan.

Chambon

Chambonia käytetään juoksutuksessa. Se vaikuttaa hevoseen samaan tapaan kuin gogue, eli aiheuttaa painetta hevosen niskaan, jotta hevonen hakeutuisi eteen-alas. Chambon kiinnitetään juoksutusvyöhön hevosen jalkojen väliin. Sitten vedät remmit niskakappaleessa olevien renkaiden läpi ja lopuksi kiinnität kuolainrenkaisiin kiinni.

Sivuohjat

Sivuohjia on olemassa useita eri malleja. Yleisimmin niitä käytetään juoksutuksessa. Alkuun sivuohjat jätetään löysemmälle/pidemmiksi ja työskentelyn edetessä, voit lyhentää niitä hieman. On tärkeää, että ne ovat yhtä pitkät.

Ruoho-ohja

Ruoho-ohja on hyvä apuväline etenkin ahneille ja tottelemattomille poneille, jotka vetävät päätä alas ja näin saavat ratsastajan pois selästään. Ohja kiinnitetään satulaan, josta se menee erillisen, suitsiin kiinnitettävän, niskakappaleen renkaiden läpi ja sitten kiinnitetään kuolainrenkaisiin.  

Apuohjat

Toisinaan tarvitsemme hieman apua ja silloin voi yksi jos toinenkin apuohja olla hyödyksi. Apuohjien käytössä on tärkeää pyytää apua kokeneemmalta henkilöltä.

Väärin käytettyinä voi apuohjista olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Huomioithan, että apuohjia on tarkoitus käyttää tilapäisenä apuna hevosen koulutuksessa, ei pysyvänä varusteena. Pääasiassa apuohjien tehtävänä on ohjata hevosta laskemaan niskansa ja kohottamaan selkänsä ja polkemaan paremmin takajaloilla. Kun hevonen kulkee halutussa muodossa, tulisi apuohjan vaikutuksen loppua. Tästä syystä on tärkeää, että apuohja ei ole liian lyhyt, tai että sitä ei ole kiristetty liian kireälle.

Martingaali

Irtonaisilla renkailla varustettua martingaalia käytetään estämään hevosta nostamasta päätään liian korkealle. On olemassa yksinkertaisia martingaaleja sekä rintaremmimartingaaleja, joissa rintaremmin tehtävänä on estää satulaa valumasta taaksepäin.

Kun olet sovittamassa martingaalia, kiinnität sen aluksi satulavyöhön etujalkojen väliin ja vedät molemmista renkaista niin, että ne tulevat noin lonkkakyhmyn korkeudelle. Tämä mitta voi vaihdella hevosesta toiseen. Kun istut selässä ja lyhennät ohjat, tulisi ohjista mennä suora linja hevosen suuhun. Silloin sinulla on martingaalissa oikea pituus. Muutoin sinun tulee säätää martingaali oikean mittaiseksi. On tärkeää, että ohjissasi on ohajstopparit, jotka on sijoitettu kuolaimen ja martingaalirenkaan väliin siten, että martingaalin rengas ei pääse jäämään kiinni ohjien solkiin, sillä tämä saattaa johtaa jopa hevosen kaatumiseen.

Gramaanit

Gramaanit eli gramaaniohjat kuuluvat niihin ratsastaessa käytettäviin apuohjiin, joiden käytössä tulee noudattaa varovaisuutta. Oikein käytettynä ne ohjaavat hevosta oikeaan muotoon. Ne kiinnitetään yleensä satulavyöhön hevosen etujalkojen väliin, mutta ne voidaan myös kiinnittää satulan alapuolella hevosen sivuille. Sieltä ne kulkevat kuolainrenkaiden kautta ratsastajan käteen. Gramaania käytettäessä ratsastajalla on sama ohjasote kuin kangilla ratsastaessa.

Joustochambon/kaulan pidentäjä

Joustochambonia voidaan käyttää niin ratsastuksessa, kuin juoksutuksessakin. Se on joustava ja helpompi käyttää kuin gramaaniohjat. Se voidaan kiinnittää joko satulavyöhön etujalkojen väliin tai hevosen sivuille. On tärkeää, ettei tätä apuohjaa kiristetä liian tiukalle, vaan sen vaikutuksen tulisi loppua kun hevonen kulkee oikeassa muodossa.

Thiedemannohjat

Thiedemannohjat toimivat samantyyppisesti kuin gramaanit, mutta ratsastajalla on kädessään vai yksi ohja. Ne laitetaan hevoselle samaan tapaan kuin martingaali. Kuolainten läpi kulkee kaksi remmiä, jotka kiinnittyvät pikalukoilla erikoisohjiin, jotka kuuluvat mukaan.

Gogue

Gogueta voidaan käyttää sekä ratsastuksessa että juoksutuksessa. Se vaikuttaa hevosen niskaan siten, että hevonen hakeutuu eteen-alas. Gogue kinnitetään astulavyöhön hevosen etujalkojen väliin. Sitten vedät remmit niskakappaleessa olevien renkaiden läpi, kuolainrenkaiden läpi ja kiinnität takaisin jalkojen välistä tulevaan osaan.

Chambon

Chambonia käytetään juoksutuksessa. Se vaikuttaa hevoseen samaan tapaan kuin gogue, eli aiheuttaa painetta hevosen niskaan, jotta hevonen hakeutuisi eteen-alas. Chambon kiinnitetään juoksutusvyöhön hevosen jalkojen väliin. Sitten vedät remmit niskakappaleessa olevien renkaiden läpi ja lopuksi kiinnität kuolainrenkaisiin kiinni.

Sivuohjat

Sivuohjia on olemassa useita eri malleja. Yleisimmin niitä käytetään juoksutuksessa. Alkuun sivuohjat jätetään löysemmälle/pidemmiksi ja työskentelyn edetessä, voit lyhentää niitä hieman. On tärkeää, että ne ovat yhtä pitkät.

Ruoho-ohja

Ruoho-ohja on hyvä apuväline etenkin ahneille ja tottelemattomille poneille, jotka vetävät päätä alas ja näin saavat ratsastajan pois selästään. Ohja kiinnitetään satulaan, josta se menee erillisen, suitsiin kiinnitettävän, niskakappaleen renkaiden läpi ja sitten kiinnitetään kuolainrenkaisiin.

Hevosille löytyy valtava kirjo erilaisia suojia jalkojen suojaamiseen. Milloin suojia tulee käyttää ja tarvitsevatko kaikki hevoset suojia? Tässä saat vastauksia.

Mitä suojat estävät? Hevoset liikkuvat eri tavoin ja niitä treenataan ja käytetään eri lajeissa. Sinun tulee yksinkertaisesti ottaa selvää hevosesi tarpeista. Suojat voivat olla halpa vakuutus turhia vammoja vastaan ratsastuksessa, ajamisessa tai hevosen ulkoillessa tarhassa. Mikäli hyppäät hevosellasi, on hyvä suojata etujalkojen jänteet iskuilta, sillä juuri näihin kohdistuu hypätessä suuri kuormitus. Vaikka suojat voivat auttaa ehkäisemään vammoja, on tärkeää kehittää hevosta niin, että siitä tulee voimakas ja kestävä. Yksi hyvä keino voimistaa hevosta on ratsastaa erilaisilla alustoilla.

Suojissa yleisimmin käytetyt materiaalit ovat nahka, tekonahka ja neopreeni, jossa muovia oleva suojaava ulkoreuna. Yleisimmin ne kiinnitetään tarranauhalla.

Hivutussuojat

Hivutussuojat estää hevosta kolhimasta jalkojaan toisiinsa, eli hivuttamasta. Ne voivat olla valmistettu neopreenistä, ja niissä on usein sisäpinnalla kova muovista valmistettu kuppi vuohisen kohdalla. Etujalan suojat ovat usein matalammat kuin takajalan suojat.

Jännesuojat

Jännesuojia käytetään ennen kaikkea hypätessä , mutta myös tavallisessa ratsastuksessa.

Jännesuojien tärkein tehtävä on suojata koukistajajännettä iskuilta. Nämä suojat ovat edestä avoimia ja niissä on joustava kiinnitys. On tärkeää, ettei hevonen seiso liian kauaa nämä suojat jalassa, sillä joustava kiinnitys voi aiheuttaa liian kireänä ollessaan verenkiertohäiriöitä. Jännesuojat ovat usein vuorattu tukea antavalla neopreenillä. Jännesuojat voivat myös olla lampaankarvalla vuorattuja, jotta ne olisivat erittäin pehmeitä ja eivätkä aiheuttaisi hiertymiä. Suojan takaosa ja kuppi vuohisen ympäri on usein myös kovaa muovia, mutta jopa kevlar-materiaalia käytetään.

Takajalan hivutussuojat

Takajalan hivutussuojat ovat matalampia ja suojaavat ainoastaan vuohisen alueen. On olemassa myös nk. tekniikkasuojia, jotka ovat hieman pidempiä ja niiden tarkoitus on vaikuttaa hevosen takajalkojen käyttöön hypätessä. Kilpailuihin osallistuessasi on tärkeää, että tutustut sääntöihin ja tarkistat mitä erilaisten suojien käytöstä määrätään.

Neopreenisuojat/koulusuojat

Hevosen jalat voidaan suojata kouluratsastuksessa tai maasta käsin työskentelyn ajaksi neopreenistä valmistetuin suojin. Nämä suojat ovat usein koko hevosen säären mittaiset ja jatkuvat toisinaan myös koko vuohisen yli. Yleisin kiinnitys on tarranauhalla.

Bootsit/putsit

Bootsit suojaavat hevosen jalkoja polkemilta ja niitä voidaan käyttää eri lajeissa, niin ratsastuksessa kuin ajossakin, sekä myös kuljetuksessa. Bootsit voivat olla valmistettu kumista, tekonahasta tai neopreenistä. Kumibootsit voivat toisinaan hiertää hevosen vuohista ja yksi hyvä vinkki tämän estämiseksi, on laittaa bootsin sisäpinnalle vauvatalkkia.

Pintelit

Myös pintelit suojaavat ja tukevat jalkoja. Mikäli pintelin materiaali on kauttaaltaan joustavaa, tulee niiden alla käyttää patjaa estämään jänteiden vaurioitumisen, mikäli pinteli on vedetty liian tiukalle. On olemassa myös yhdistelmäpinteleitä tai kombipinteleitä, joissa noin puolet pintelistä on fleeceä (joka tulee lähimmäksi hevosen jalkaa) ja loput joustavaa materiaalia. Näiden pinteleiden kanssa patjan käyttö ei ole välttämätöntä.

Pintelöinnin opettelu vaatii harjoitusta. Pintelin tulee olla tasaisesti jalan ympärillä ja sen tulee ylettyä vuohisen yli.

Tallipintelit/lämpöpintelit ja tallisuojat

Tallipinteleitä käytetään nimensä mukaisesti hevosen ollessa tallissa, ei työskentelyn aikana. Yleisimmin käytetään fleecepinteleitä yhdessä patjojen kanssa. On olemassa myös valmiita tallisuojia, joissa on paksut patjat ja tarrakiinnitys. Tallipinteleitä voidaan käyttää rankan työskentelyn jälkeen tai hevosilla, joiden jalat keräävät nestettä yön aikana.

Mikäli hevosella on jalassaan vamma, joka vaatii pintelöintiä, tulee viereinen jalka myös pintelöidä. Tämä antaa tukea terveelle jalalle, joka saattaa muuten herkästi ylikuormittua, sillä hevonen yrittää usein siirtää painoaan terveelle jalalle kipeältä jalalta.

Suojat

Hevosille löytyy valtava kirjo erilaisia suojia jalkojen suojaamiseen. Milloin suojia tulee käyttää ja tarvitsevatko kaikki hevoset suojia? Tässä saat vastauksia.

Mitä suojat estävät? Hevoset liikkuvat eri tavoin ja niitä treenataan ja käytetään eri lajeissa. Sinun tulee yksinkertaisesti ottaa selvää hevosesi tarpeista. Suojat voivat olla halpa vakuutus turhia vammoja vastaan ratsastuksessa, ajamisessa tai hevosen ulkoillessa tarhassa. Mikäli hyppäät hevosellasi, on hyvä suojata etujalkojen jänteet iskuilta, sillä juuri näihin kohdistuu hypätessä suuri kuormitus. Vaikka suojat voivat auttaa ehkäisemään vammoja, on tärkeää kehittää hevosta niin, että siitä tulee voimakas ja kestävä. Yksi hyvä keino voimistaa hevosta on ratsastaa erilaisilla alustoilla.

Suojissa yleisimmin käytetyt materiaalit ovat nahka, tekonahka ja neopreeni, jossa muovia oleva suojaava ulkoreuna. Yleisimmin ne kiinnitetään tarranauhalla.

Hivutussuojat

Hivutussuojat estää hevosta kolhimasta jalkojaan toisiinsa, eli hivuttamasta. Ne voivat olla valmistettu neopreenistä, ja niissä on usein sisäpinnalla kova muovista valmistettu kuppi vuohisen kohdalla. Etujalan suojat ovat usein matalammat kuin takajalan suojat.

Jännesuojat

Jännesuojia käytetään ennen kaikkea hypätessä , mutta myös tavallisessa ratsastuksessa.

Jännesuojien tärkein tehtävä on suojata koukistajajännettä iskuilta. Nämä suojat ovat edestä avoimia ja niissä on joustava kiinnitys. On tärkeää, ettei hevonen seiso liian kauaa nämä suojat jalassa, sillä joustava kiinnitys voi aiheuttaa liian kireänä ollessaan verenkiertohäiriöitä. Jännesuojat ovat usein vuorattu tukea antavalla neopreenillä. Jännesuojat voivat myös olla lampaankarvalla vuorattuja, jotta ne olisivat erittäin pehmeitä ja eivätkä aiheuttaisi hiertymiä. Suojan takaosa ja kuppi vuohisen ympäri on usein myös kovaa muovia, mutta jopa kevlar-materiaalia käytetään.

Takajalan hivutussuojat

Takajalan hivutussuojat ovat matalampia ja suojaavat ainoastaan vuohisen alueen. On olemassa myös nk. tekniikkasuojia, jotka ovat hieman pidempiä ja niiden tarkoitus on vaikuttaa hevosen takajalkojen käyttöön hypätessä. Kilpailuihin osallistuessasi on tärkeää, että tutustut sääntöihin ja tarkistat mitä erilaisten suojien käytöstä määrätään.

Neopreenisuojat/koulusuojat

Hevosen jalat voidaan suojata kouluratsastuksessa tai maasta käsin työskentelyn ajaksi neopreenistä valmistetuin suojin. Nämä suojat ovat usein koko hevosen säären mittaiset ja jatkuvat toisinaan myös koko vuohisen yli. Yleisin kiinnitys on tarranauhalla.

Bootsit/putsit

Bootsit suojaavat hevosen jalkoja polkemilta ja niitä voidaan käyttää eri lajeissa, niin ratsastuksessa kuin ajossakin, sekä myös kuljetuksessa. Bootsit voivat olla valmistettu kumista, tekonahasta tai neopreenistä. Kumibootsit voivat toisinaan hiertää hevosen vuohista ja yksi hyvä vinkki tämän estämiseksi, on laittaa bootsin sisäpinnalle vauvatalkkia.

Pintelit

Myös pintelit suojaavat ja tukevat jalkoja. Mikäli pintelin materiaali on kauttaaltaan joustavaa, tulee niiden alla käyttää patjaa estämään jänteiden vaurioitumisen, mikäli pinteli on vedetty liian tiukalle. On olemassa myös yhdistelmäpinteleitä tai kombipinteleitä, joissa noin puolet pintelistä on fleeceä (joka tulee lähimmäksi hevosen jalkaa) ja loput joustavaa materiaalia. Näiden pinteleiden kanssa patjan käyttö ei ole välttämätöntä.

Pintelöinnin opettelu vaatii harjoitusta. Pintelin tulee olla tasaisesti jalan ympärillä ja sen tulee ylettyä vuohisen yli.

Tallipintelit/lämpöpintelit ja tallisuojat

Tallipinteleitä käytetään nimensä mukaisesti hevosen ollessa tallissa, ei työskentelyn aikana. Yleisimmin käytetään fleecepinteleitä yhdessä patjojen kanssa. On olemassa myös valmiita tallisuojia, joissa on paksut patjat ja tarrakiinnitys. Tallipinteleitä voidaan käyttää rankan työskentelyn jälkeen tai hevosilla, joiden jalat keräävät nestettä yön aikana.

Mikäli hevosella on jalassaan vamma, joka vaatii pintelöintiä, tulee viereinen jalka myös pintelöidä. Tämä antaa tukea terveelle jalalle, joka saattaa muuten herkästi ylikuormittua, sillä hevonen yrittää usein siirtää painoaan terveelle jalalle kipeältä jalalta.

1: Aloita puhtaasta ja kuivasta jalasta.

2: Aseta halutessasi alle pintelipatja. Jos et halua käyttää pintelipatjaa, mene suoraan kohtaan 4.

3: Kääri pintelipatja jalan ympäri niin että se istuu tasaisesti jalkaa vasten, kuitenkin vetämättä patjaa liian tiukalle. Katso että patjan alla olevat karvat ovat suorassa, jotta ne eivät pääse hiertämään patjan alla.

4: Tarkista että pinteli on kääritty oikein. Harjoittele tarvittaessa pintelöintiä, jotta pintelin tarrakiinnitys osuu jalan ulkosyrjälle pintelöinnin ollessa valmis. Aloita pintelöinti jalan keskikohdasta.

5: Aloita pintelöinti käärimällä kaksi kerrosta päällekkäin, jotta saat pintelin kiinnittymään paikoilleen. Ole tarkkana ettet kiristä pinteliä liian tiukkaan. Jos pinteliä tarvitsee kiristää pintelöinnin aikana, tee se jalan etupuolella, jotta et vahingoita jalan takaosassa sijaitsevia jänteitä. Ole tarkkana että paine säilyy tasaisena koko pintelin alueella.

6: Etene alas vuohista kohti. Pintelöi niin tasaisesti kuin mahdollista.

7: Kun tulet pintelöinnissä vuohisen kohdalle, pintelöi vuohisen alaosa tarkasti, jotta saat suojattua vuohisen ratsastuksen ajan mahdollisilta iskuilta. Jatka tämän jälkeen pintelöintiä tasaisesti ylöspäin.

8: Pintelöi siististi ja tasaisesti.

9: Katso että pintelin lopetus taphtuu siten, että pintelin tarrakiinnitys sijoittuu jalan ulkosyrjälle. Samalla ajatuksella kuin suojissakin, kiinnityksen tulisi olla jalan ulkopuolella, ja tarrakiinnityksen pään osoittaa taaksepäin.

10: Valmista! Jos tarrakiinnitys osuu jalan sisäpuolelle, tulisi sinun pintelöidä jalka uudelleen. Opetele tunnistamaan mikä on oikea kohta aloittaa pintelöinti sinun hevosesi jalassa, jotta myös lopetus osuu oikeaan kohtaan. Huomioi, että saman ihmisen tulisi pintelöidä kaikki neljä jalkaa, jotta paine ja tuntuma on kaikissa jaloissa pysyisi samana.

How to: Jalkojen pintelöinti

1: Aloita puhtaasta ja kuivasta jalasta.
\\n
\\n2: Aseta halutessasi alle pintelipatja. Jos et halua käyttää pintelipatjaa, mene suoraan kohtaan 4.
\\n
\\n3: Kääri pintelipatja jalan ympäri niin että se istuu tasaisesti jalkaa vasten, kuitenkin vetämättä patjaa liian tiukalle. Katso että patjan alla olevat karvat ovat suorassa, jotta ne eivät pääse hiertämään patjan alla.
\\n
\\n4: Tarkista että pinteli on kääritty oikein. Harjoittele tarvittaessa pintelöintiä, jotta pintelin tarrakiinnitys osuu jalan ulkosyrjälle pintelöinnin ollessa valmis. Aloita pintelöinti jalan keskikohdasta.
\\n
\\n5: Aloita pintelöinti käärimällä kaksi kerrosta päällekkäin, jotta saat pintelin kiinnittymään paikoilleen. Ole tarkkana ettet kiristä pinteliä liian tiukkaan. Jos pinteliä tarvitsee kiristää pintelöinnin aikana, tee se jalan etupuolella, jotta et vahingoita jalan takaosassa sijaitsevia jänteitä. Ole tarkkana että paine säilyy tasaisena koko pintelin alueella.
\\n
\\n6: Etene alas vuohista kohti. Pintelöi niin tasaisesti kuin mahdollista.
\\n
\\n7: Kun tulet pintelöinnissä vuohisen kohdalle, pintelöi vuohisen alaosa tarkasti, jotta saat suojattua vuohisen ratsastuksen ajan mahdollisilta iskuilta. Jatka tämän jälkeen pintelöintiä tasaisesti ylöspäin.
\\n
\\n8: Pintelöi siististi ja tasaisesti.
\\n
\\n9: Katso että pintelin lopetus taphtuu siten, että pintelin tarrakiinnitys sijoittuu jalan ulkosyrjälle. Samalla ajatuksella kuin suojissakin, kiinnityksen tulisi olla jalan ulkopuolella, ja tarrakiinnityksen pään osoittaa taaksepäin.
\\n
\\n10: Valmista! Jos tarrakiinnitys osuu jalan sisäpuolelle, tulisi sinun pintelöidä jalka uudelleen. Opetele tunnistamaan mikä on oikea kohta aloittaa pintelöinti sinun hevosesi jalassa, jotta myös lopetus osuu oikeaan kohtaan. Huomioi, että saman ihmisen tulisi pintelöidä kaikki neljä jalkaa, jotta paine ja tuntuma on kaikissa jaloissa pysyisi samana.

Vakuutukset

Jos olet aloittamassa ratsastuksen tai ratsastat jo, on tärkeää että tarkistat vakuutussuojasi.

Ratsastuskouluoppilaana tai ratsastaessasi yksityisesti ei ole varmaa oletko vakuutettu ratsastusseurasi toimesta. Mikäli sinulla on tapatutrmavakuutus, tarkista kattaako se varmasti myös ratsastuksesta aiheutuvat vahingot. Kaikki vakuutukset eivät tätä tee.

Osa hevosenomistajista ajattelevat säästävänsä rahaa, jos eivät vakuuta hevostaan, mutta tämä voi usein olla kallis harhaluulo. Kysymykseen, minkä vakuutusyhtiön tai minkälaisen vakuutuksen sinun kannattaa valita, ei ole yleispitävää vastausta. Jos kysymys on mielestäsi haasteellinen, sinun kannattaa kysyä muilta vastaavassa tilanteessa olevilta, minkälaiseen ratkaisuun he ovat päätyneet. Ota sen jälkeen yhteyttä eri yhtiöihin saadaksesi tietoa ja neuvoja.

Tavallisimmat hevosvakuutukset ovat hevosen suppea eläinvakuutus ja hevosen eläinlääkärivakuutus

\\n
• Hevosen suppea eläinvakuutus korvaa jos vakuutettu eläin kuolee tapaturmaisesti tai se on eläinlääkärin määräyksestä välttämättä lopetettava sairauden tai tapaturman vuoksi
\\n
• Hevosen eläinlääkärikuluvakuutus korvaa edellä mainitun lisäksi, joissain tapauksissa, jos hevosen vakuutetun eläimen sairastumisesta tai vammautumisesta aiheutuu eläinlääkärinkuluja.
\\n
• Eläinlääkärin palvelut ovat yleisesti verrattain kalliita, sillä niitä ei millään lailla tueta yhteiskunnan veroilla.
\\n

On olemassa myös erilaisia lisävakuutuksia esim. sikiö- ja varsavakuutus. On myös olemassa vakuutuksia, jotka sisältävät hevosen vastuuvakuutuksen.

Tässä esimerkkejä hevosvakuutuksia myyvistä yrityksistä:

Lähitapiola, www.lahitapiola.fi
\\nIf, www.if.fi
\\nFennia, www.fennia.fi
\\nPohjola, www.pohjola.fi

Tee aitaus oikein

Kun valitset aitausmateriaalin, on hyvä harkita asiaa perusteellisesti. Minkälaiset aidat haluat, haluatko huoltovapaat, vai oletko valmis tekemään jonkun verran huoltotöitä, onko aidattavan alueen lähellä sähköä?

Sähköaidan voit tehdä langasta, nauhasta tai köydestä. Hevosaitaukset tehdään kaksin- tai kolminkertaisesta langasta noin 60, 90 tai 120 cm korkeudelle. Nämä aitaukset ovat helppoja pystyttää joko muovitolppien tai kyllästettyjen puutolppien avulla.

Muoviaidat ovat melkein huoltovapaat. Mutta muovia valittaessa on hyvä valita UV-suojattua muovia.

\\nMuovin laatu voi vaihdella suuresti eli valmistajien ja mallien välillä. Varmista että valitsemasi muovi on hyvälaatuista, ja että se on pakkasen kestävää. On olemassa myös muoviaitoja, joihin on juotettu metallilankaa, joka voidaan kytkeä virtalähteeseen.

Puuaidat tarvitsevat usein enemmän huoltotöitä, mutta tietyt puulajit ovat toisia kestävämpiä. Jos sinulla on maalattua tai kyllästettä puuta, ne tulee käsitellä parin vuoden välein. Täydennä puuaita mielellään sähkölangalla, joka kiinnitetään aidan sisäpuolelle, jotteivät hevoset pääse järsimään puuta.

Lammasverkkoa ei tulisi käyttää hevosaitauksiin, sillä siinä on onnettomuusriski verrattain suuri. Piikkilangan käyttö on hevosaitauksissa kielletty.

Aidan tekeminen on riippuvainen valituista aitausmateriaaleista. Oli valinta mikä tahansa, on tärkeää valita hyvälaatuisia tuotteita. Tämä koskee lankoja, tolppia, eristimiä ja sähköpaimenia ym. tuotteita.

Mikäli olet tekemässä pysyviä aitauksia, on suositeltavaa käyttää kyllästettyä puuta tai tukevaa muovimateriaalia tolppiin. Tolppien tulee olla vähintään 150 cm korkeita. Tolppien välien pituus riippuu muusta aitamateriaalista. Lankoja käytettäessä välin tulee olla neljästä kuuteen metriä. Muiden materiaalien kohdalla esim. lautojen pituus määrää tolppien välin. Kulmatolppien on hyvä olla muita tolppia pidemmät ja järeämmät, sillä kulmiin kohdistuu kova paino. Kulmatolpat on myös hyvä tukea.

Jos aitauksessa on tarkoitus tarhata useampia hevosia, on hyvä tehdä kulmat loiviksi, jottei mikään hevonen joudu ahdistetuksi ahtaaseen kulmaan jolloin syntyy onnettomuusvaara.

\\nLankaa, nauhaa tai köyttä käytettäessä on myös käytettävä eristimiä, sillä lankoja ei saa kiinnittää suoraan tolppiin. Jos lankoja täytyy jatkaa, on hyvä käyttää nk. jatkepeltejä sen sijaan että solmii nauhat yhteen, sillä solmittaessa metallijohtimet eivät välttämättä kohtaa riittävästi, jolloin sähkö ei kulje hyvin langassa. Solmittaessa metallilangat voivat myös vaurioitua ja sähkön kulkeminen vaikeutuu tai estyy.

Kun teet portin, voit tehdä erilaisia valintoja. Yksinkertaisin vaihtoehto on veräjänkahva joka kiinnitettään sähkölankaan. Voit myös valita valmiin porttivaihtoehdon, jossa langan sijasta on joko elastinen sähkölanka tai nk. jousiveräjä. Jousiveräjää valittaessa on hyvä tiedostaa että jos hevosen häntä jää jousen väliin, voi syntyä vaarallinen tilanne.

Jos olet valinnut aidaksi sähköaidan, on hyvä jos verkkovirtaa, johon sähköpaimenen voi liittää, löytyy läheltä. Jos verkkovirtaa ei ole, on olemassa myös vapaa-ajan akulla toimivia sähköpaimenia sekä paimenia, jotka ladataan aurinkokennolla.

Hyvää tietää

\\n
• 1Valitse langat, nauhat ja köydet jotka johtavat sähköä hyvin. Vastus/sähkönsiirtokyky ilmoitetaan Ohmeina. Vastuksen tulisi olla mahdollisimman alhainen, mitä matalempi Ohm-arvo, sitä parempi sähkösiirtokyky.Viitearvot: 
  \\n0,10 ohm/m = erittäin hyvä sähkönsiirtokyky
  \\n4,0 ohm/m= kohtuullinen
  \\n15 ohm/m = heikko
  \\n
\\n
• Jos tarvitset todella vahvan sähköpaimenen, sinun kannattaa valita paimen jossa mahdollisimman korkea Joule-arvo. Joulemäärä kertoo kuinka paljon latausenergiaa sähköpaimen voi ladata.
\\n
• Jos päädyt painekyllästettyihin tolppiin, sinun kannattaa valita sellaiset tolpat, joiden merkintä on NTR-A, sillä nämä kestävät paremmin sekä maan alla että päällä.
\\n
• Muista maadoittaa sähköpaimen huolellisesti. Mitä kosteampi maa, sitä parempi. Eli hyvin salaojitettu maa esimerkiksi talon seinustalla ei ole paras paikka maadoitukselle.
\\n
• Tarkista että langat ovat kireällä, ja ettei ruoho tai oksat osu lankaan. Käytä aitatestaajaa tarkistaaksesi että sähkö kulkee hyvin langassa.
\\n
• Jos sähköaitauksesi on tien vieressä siinä tulee olla varoituskyltti.
\\n
• Jos sähköpaimenesi ei ole vesitiivis, se tulee suojata, eikä sitä saa jättää maahan. Voit rakentaa paimenelle esim. pienen katoksen, johon voit ripustaa sen.
\\n
• Suojataksesi sähköpaimenesi ukkoselta, voit asentaa siihen ukkosenjohdattimen.
\\n
• Hevonen näkee kaksiväriset langat paremmin kuin yksiväriset langat. Tämä on hyvä tiedostaa varsinkin jos valitsee kovin ohuita aitalankoja.
\\n

Käyttökelpoisia mittoja;

\\n
• Tolppien tulee olla vähintään 150 cm korkeita, jotta saat ne riittävän hyvin maan sisään. Kulmatolppien on hyvä olla pitempiä ja järeämpiä, jotta ne kestävät niihin kohdistuvan rasituksen.
\\n
• Käytettäessä sähkönauhaa tai muuta vastaavaa, tulisi aitatolppien välin olla 4-6 metriä. Käytettäessä leveämpää lankaa, tulee tolppien välin olla lyhyempi.
\\n
• Langan korkeus on yleensä 60, 90, 120 cm. Jos aitauksissa pidetään vain isoja hevosia 90 ja 120 cm korkeudella olevat langat riittävät.
\\n
• Tarhojen välissä olisi hyvä olla \\\"käytävä\\\", jotta vierekkäisissä tarhoissa olevat hevoset eivät ylety toisiinsa.
\\n
• Jos sinulla on laitumia, voit laskea että yhdelle hevoselle tarvitaan 1 hehtaari laidunta.
\\n

Turvallinen talliympäristö

Talliympäristön tulee olla mahdollisimman turvallinen sekä ratsastajalle että hevoselle. Järjestys ja siisteys ovat tärkeimmät tekijät.

Tallissa on usein paljon pölyä ja pöly voi olla palon aiheuttaja. Muista siis pitää valaisimet, sähköpistokkeet, patterit ja muut sähkölaitteet puhtaina ja pölyttöminä. Pattereita ei saa peittää vaatteilla, loimilla tai muilla varusteilla.

\\nTallissa pidettävien sähkölaitteiden tulee olla hyväksyttyjä talliympäristössä käyttöä varten. Tämä koskee myös esim. radiota. Tätä ei ehkä tule ajateltua. Patterikäyttöisen radion käyttö on sitä vastoin on täysin sallittua.

Pidä lattiat vapaana rehujäämistä, niin etteivät ne houkuttele rottia ja muita jyrsijöitä, jotka ehkä alkavat järsiä sähköjohtoja. Tulipalon sattuessa, sinulla pitäisi olla veitsi, riimu, riimunvarsi sekä vaahtosammutin helposti saatavilla. Jotta näitä varusteita ei käytettäisi muissa tilanteissa ja siten eivät mahdollisesti olis paikalla onnettomuuden sattuessa, olisi hyvä tehdä erillinen \\\"palotaulu\\\", jossa kaikki nämä varusteet säilytettäisiin.

On myös hyvä varmistaa että tallista on helppo poistua mahdollisen vaaran sattuessa. Tallin käytävällä ei saa säilyttää kulkua vaikeuttavia tavaroita kuten kottikärryjä yms., jotka voivat aiheuttaa vahinkoa ja vaikeuttaa poistumista.

Vaikka tulipalo varmastikin on suurin kauhukuva, on tallissa monta muutakin tapahtumaa, jotka voivat aiheuttaa suuriakin vaurioita.

Karsinat ja mahdolliset pilttuut täytyy olla muodoltaan sellaisia, että hevonen ei voi takertua niissä mihinkään. Tavalliset vaaranpaikat ovat esim. kalterit, joissa on liian leveät raot, joihin hevonen voi tarttua kaviolla tai leuallaan. Karsinan oven ja tallin käytävän välinen rako ei saa olla isompi kuin 3,5 cm. Jos tallissa on karsinan ovi, josta hevonen saa päänsä käytävälle, oveen ei tule kiinnittää loimitelinettä. Hevonen voi takertua tällaiseen loimitelineeseen alaleuastaan, jos se esim. yrittää järsiä loimia tai loimitelinettä. Tästä voi seurata vakavia vammoja.

\\nValaisimet ja sähkökaapelit tulee olla suojattuja ja sijoitettuna, niin ettei hevonen yllä niihin ollessaan karsinassaan/pilttuussaan.

Ovenkahvat, karsinanlukot, vesihanat ym. tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja varustettuna sopivilla suojilla, jotta hevonen ei voi takertua niihin tai loukata itseään niihin.

Säilytä rehut niin ettei hevonen yllä niihin. Säilytystilassa tulee olla kuiva ilma ja tasainen lämpötila.

Talikoille, lapioille, luudille ja kottikärryille tulee olla omat paikkansa, niin ettei niitä säilytetä tallin käytävällä, jossa ne voivat aiheuttaa vaurioita.

\\nOvissa on hyvä olla haat, joilla oven saa pysymään auki, jottei hevonen tarttuisi oveen. Hevonen voi myös pelästyä tuulesta kiinni lyövää ovea.

Turvallisuussyistä olisi hyvä jos tallissa olisi hevosen hoitoon tarkoitettu erillinen paikka.

Ratsastuksenopettajan vinkit kilpailemista aloittelevalle

Innostus ottaa askel eteenpäin ja siirtyä kilpailemaan herää yleensä sen jälkeen, kun on jo jonkin aikaa käynyt ratsastuskoulun tunneilla. Kilpaileminen saattaa olla monille kuitenkin aivan uusia asia, eikä aina ole selvää, mitä se edellyttää ratsastajalta ja vanhemmilta. Otimme yhteyttä ratsastuksenopettaja Jenny Lindhiin ja selvitimme asiaa.

Ratsastuskoulun tunneilla noudatetaan alusta alkaen tiettyä suunnitelmaa, jonka tavoitteena on edistää oppilaan kehitystä ja luoda hyvä perusta, joka valmistaa myös kilpailemiseen, jos oppilas sitä haluaa.
\\n– On tärkeää muistaa, että kilpaileminen ei ole pakollista. Kaikki eivät halua kilpailla. Kiinnitämme huomioita oppilaan edellytyksiin ja otamme huomioon häneen toiveensa ja teemme päätöksen yhdessä oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa. 

Kilpaileminen saattaa aluksi hirvittää, ja siksi on tärkeää aloittaa oikealta tasolta, Jenny Lindh toteaa ja jatkaa:
\\n– Hyppäämistä on jo se, että ylittää viiden senttimetrin puomin käynnillä. Henkinen vahvuus on tärkeää, ja yritämme pitää kilpailemisen hauskana, hän toteaa hymyillen.

\\nKilpailemista kokeilleista useimmat pitävät sitä kuitenkin hauskana ja tuntevat kehittyvänsä kerta kerran jälkeen.
\\n– Kaikki ratsastaminen on hyväksi, ja mitä useamman tunnin on viettänyt satulassa, sitä paremmat ovat edellytykset.

Aloita ratsastuskerhon kilpailuista

Useimmat ratsastuskerhot järjestävät jäsenilleen ratsastuskilpailuja. Jennyn ratsastuskoulussa Ruotsin Vimmerbyssä järjestetään kilpailu noin kerran kuussa. Kilpailut ovat yleensä estekilpailuja, mutta myös kouluratsastuskilpailuja järjestetään. 

Tarkoituksena on tutustuttaa oppilaita kilpailemiseen, eikä kerhon kilpailuissa aseteta erityisiä vaatimuksia oppilaan osallistumiselle.
\\n– Osallistua saavat kaikki, kunhan vain vanhempi on mukana. Pienimmät ylittävät maassa olevat puomit käynnillä tai ravilla, Jenny kertoo ja jatkaa:
\\n– Tietyn estekorkeuden ylittämistä ei myöskään vaadita. Vaikka olisit tunnilla ylittänyt 60 cm:n esteen, voit kilpailla vaikkapa 40 cm:n luokassa.

\\nTällä hetkellä Jennyn ratsastuskoulussa kokeillaan Kilpailutaito-nimistä kurssia. Kurssilla kilpailemisesta kiinnostuneet lapset ja heidän vanhempansa tutustuvat kilpailemisen kaikkiin osatekijöihin. He oppivat, mikä on ratapiirros ja miten toimitaan, kun on aika hakea hevonen haasta. Vastaavia kursseja järjestetään monissa muissa ratsastuskouluissa.
\\n– Vanhempien osallistuminen kurssille tuo turvaa niin vanhemmille, oppilaalle kuin meillekin.

”Lapsista kilpaileminen ei ole kiusallista”

Jennyn mielestä varhain aloitetusta kilpailemisesta on etua.
\\n– Pienillä lapsilla ei ole estoja, joita voi syntyä vanhemmalla iällä. Lapsia ei esimerkiksi kiusaa se, että muut seuraavat heidän suoritustaan. He näkevät vain kilpailemisen hauskan puolen. Vanhemmalla iällä on kypsempi ja fyysisesti vahvempi, mutta silloin jarruna voivat olla muut asiat. On tärkeää jutella oppilaiden kanssa mahdollisista psyykkisistä esteistä, kuten siitä, että kilpaileminen tuntuu vaikealta. Suosittelemme puhumaan näistä asioista myös kotona.

Jennyn vinkit kilpailemisen aloittamiseen

Vanhemmille, joiden lapset haluavat kilpailla:

\\n
• Ota selvää, mikä on vanhemman tehtävä kilpailujen aikana, ja mieti, luonnistuuko se teiltä. Vanhemman rooliin voi sisältyä kaikkea lapsen tukemisesta hevoskuljetusauton ajamiseen.
\\n
• Ota lapsi mukaan kilpailuihin, jotta näette, miten niissä menetellään.
\\n
• Keskustele ratsastuskoulun opettajien kanssa lapsen edellytyksistä. Onko hän valmis kilpailemaan? Mitä on vielä harjoiteltava ennen kilpailuun osallistumista? Ovatko lisätunnit kenties tarpeen?
\\n
• Jos kaikki ei suju kilpailussa lapsen odotusten mukaisesti, lapselle on annettava aikaa rauhoittua. Hyvää tarkoittavista sanoista ei ole apua kiihtyneessä tilassa. On tärkeää antaa lapsen olla hetken rauhassa ja tunnekuohun tasaantua.
\\n

Kilpailemista aloittelevalle:

\\n
• Älä keskity vain pelkkään suoritukseen! Ensimmäinen, toinen ja kolmaskaan kilpailu eivät todennäköisesti suju virheittä. Tavallisesti helpolta tuntuvat asiatkin saattavat olla vaikeita, kun jännittää. Ajattele kilpailuja harjoituksena.
\\n
• Aseta tavoitteet realistisesti. Valitse matalampi korkeus, jotta voit keskittyä tilanteeseen.
\\n
• On eroa sillä, ratsastaako kilpailussa omalla ponilla vai ratsastuskoulun hevosella. Kun hevonen ei ole oma, eivät harjoittelumahdollisuudet ole samanlaiset. Hyvä yhteistyö vaatii ylimääräistä harjoittelua.
\\n
• Syö hyvin! Hermoilu saattaa viedä ruokahalun, mutta on tärkeää huolehtia energiansaannista. Syö ja juo hyvin koko kilpailupäivän ajan.
\\n

Tämä on Jenny Lindh

Jenny on 34-vuotias hippologin tutkinnon suorittanut hevosalan ammattilainen, joka on toiminut jo kymmenen vuotta Ryttargården-ratsastuskoulun ratsastuksenopettajana Ruotsissa Vimmerbyssä. Jenny alkoi ratsastaa kuusivuotiaana ja hankki ensimmäisen poninsa yksitoistavuotiaana. Hän rakastaa eläimiä ja aloitti teini-ikäisenä maa- ja metsätalouslukion, jossa hän erikoistui hevos-, maa- ja metsätalouteen. Hevoset kiinnostivat Jennyä kuitenkin eniten, ja koulun ohella hän työskenteli laukkatallilla ja kouluttautui myöhemmin laukkahevosten harjoittajaksi. Kun loukkaantuminen esti häntä jatkamasta laukkahevosten parissa, hän innostui ratsastuskoulun opettajan urasta.
\\n
\\n– Oppilaiden kehittymisen seuraaminen niin ratsastajina kuin ihmisinä, pikkunassikoista teini-ikäisiksi, kannustaa minua työssäni. On mahtavaa saada olla mukana tässä kehityksessä, Jenny toteaa.

Hevosen kilpailuvarustus

Vastapesty, letitetty ja karvankiillokkeella kiillotettu hevonen, on hyvä pohja kun valmistelet hevosta kilpailuihin. Varusteissa on paljon valinnan varaa, mutta muista tarkistaa kilpailusäännöistä, mitkä yksityiskohdat koskevat hevosta, ratsastajaa ja varusteita juuri sinun kohdallasi.

Satulahuopia on lukemattomissa eri väreissä ja erilaisia malleja, joten valinnanvaraa riittää. Esteratsastuksessa voit täydentää huopaa hienolla yhteensopivalla korvahupulla, sillä nämä ovat esteratsastuksessa sallittuja. Kouluratsastuksessa korvahuppu voidaan poikkeustapauksissa hyväksyä puheenjohtajatuomarin luvalla.

Otsapanta voi korostaa hevosesi ulkonäköä. Jos haluaa olla hillitty, voidaan valita lakattu nahkainen otsapanta. On olemassa myös erilaisin metalliheloin koristeltuja otsapantoja ja sille, joka rakastaa bling-blingiä, on olemassa eri värisin Swarovski-kivin koristeltuja otsapantoja. Helmikoristellut otsapannat ovat uusinta uutta ja niitä näkyy enenmmän ja enemmän. Otsapantojen valikoima on loputon, vaihtele niitä mielesi mukaan, niin saat kokonaan \\\"uudet suitset\\\".

Eri lajeissa käytetään erilaisia jalkasuojia. Esteratsastuksessa käytetään etupäässä jännesuojia ja matalia hivutussuojia. Tässä täytyy olla tarkkana, sille esimerkiksi nuorille hevosille on omat säännöt suojien osalta. Kouluratsastuksessa hevosella ei saa radalla olla minkäänlaisia suojia, mutta verryttelyssä voidaan käyttää joko pinteleitä tai suojia. Tarkista aina kilpailusäännöt ennen kilpailuja.

Kilpailupaikalla hevosella tulee aina olla numerolappu ratsastettaessa tai taluttaessa. Numerolappuja on erilaisia ja niissä on usein numerot 1-9 kolmessa osiossa, niin että voit helposti muuttaa numeron omaan kilpailunumeroosi. Jos käytät eri suitsia taluttaessasi hevostasi, on kätevää, jos sinulla on kaksi numerolappua, jolloin toinen numerolappu voi olla joko ratsastussuitsissa tai satulahuovassa ja toinen toisissa suitsissa. Näin ei ole vaarana että unohdat numerolapun.

Koulratsastuksessa ei saa käyttää apuohjia radalla eikä verryttelyssä. Esteratsastuksessa sekä hevoset että ponit saavat käyttää martingaalia radalla. Muiden apuohjien käyttö on sallittua verryttelyssä hevosilla muttei poneilla.

Verryttelyssä ratsastusloimen käyttö on sallittua kaikissa lajeissa.

Hengittävää loimea on hyvä käyttää sekä ennen että jälkeen suorituksen, jottei hevosenen saa kylmää.

Tärkeää!

Muista aina opiskella oman lajisi kilpailusäännöt hyvin ennen kilpailuja. Muutoksia, tarkennuksia ja lisäyksiä voi tulla kesken kauden, joten seuraa tilannetta.

Ratsastajan kilpailuvarustus

Mitä varusteita hevosesi tarvitsee kilpailuihin riippuu tasosta, lajista ja siitä, onko kyseessä poni vai hevonen. Jotta voit olla varma, että hevosesi varusteet ovat kilpailusääntöjen mukaiset, lue aina ennen kilpailuihin osallistumista säännöt ja viimeisimmät sääntömuutokset SRL:n sivuilta http://www.ratsastus.fi/kilpailusaannot

Sinun kilpailuvarustuksesi voi koostua seuraavista:

\\n
• Kisatakki yhdellä tai kahdella halkiolla. Monet kisatakit on valmistettu joustavasta materiaalista, jotta ne ovat notkeita ja mukavia pitää.
\\n
• Ratsastushousut, yleensä kilpailuissa käytetään valkoisia ratsastushousuja, mutta etenkin alemmilla tasoilla myös muun väriset housut käyvät.
\\n
• Kisapaita, kisatoppi tai paidanedusta ja plastrong. On olemassa paljon vaihtoehtoja, mistä valita itselleen tyylikäs kisapaita. Mitä näille kaikille on yhteistä, on että niissä on valkoinen kaulus. Suurin osa kisapaidoista on nykyään valmistettu teknisestä materiaalista, jotta ne tuntuvat raikkailta ja mukavilta käyttää. Osassa on myös nk. Polygiene –käsittely, joka estää pahan hajun muodostumista.
\\n
• Kypärä voi, mikäli haluat, olla sama kuin se, jota käytät arkisin. Voit kyllästää kangaspäällysteisen kypärän, jotta se ei likaantuisi niin helposti. Säilytä aina kypärää kypärälaukussa tai -pussissa, mikä edesauttaa sen puhtaana pysymisessä. Mikäli sinulla on pitkä tukka, olisi hyvä sitoa se kiinni ja käyttää hiusverkkoa.
\\n
• Ratsastussaappaat tai -kengät yhdessä saappaanvarren tai sileäpintaisen minichapsin kanssa käyvät kilpailuvarustuksesta. Antaaksesi nahkasaappaille ja –kengille lisäkiiltoa, plankkaa ne ja kiillota lopuksi kenkäharjalla.
\\n
• Hanskoja tulee käyttää kouluratsastuksessa, mutta on suositeltavaa käyttää niitä kaikissa lajeissa suojataksesi käsiäsi ja saadaksesi hyvän pidon ohjista.
\\n
• Kannuksia tulee käyttää kouluratsastuksessa, mutta niitä voidaan tarpeen mukaan käyttää myös hypätessä. Tarkista kilpailusäännöistä minkä mittaiset kannukset sallitaan luokassasi.
\\n
• Raippaa saa käyttää alkuverryttelyn aikana, mutta kouluradalla sitä ei saa muutamaa luokkaa lukuun ottamatta käyttää. Raipan pituuden määrittää se, ratsastatko koulua vai esteitä ja ponilla vai hevosella. Raipan sallitun pituuden voit tarkistaa kilpailusäännöistä
\\n
• Turvaliiviä voi aina käyttää ja turvaliivin käyttö suositellaan.
\\n

Hienona kilpailuihin

Riippumatta siitä kilpailetko seura- vai kansallisella tasolla, haluat varmasti, että hevosesi olisi kilpailuissa niin hienona kuin mahdollista. Tässä saat hieman vinkkejä siihen, mitä voit tehdä.

Aloita hyvissä ajoin ennen kilpailuja hevosen pesulla ja jouhien siistimisellä. On olemassa eri tuotteita, kuten erityistä kiiltoa antava shampoo, kimoille ja valkoisille sukille tarkoitettu erityisen valkaiseva kimoshampoo sekä hevosen karvan väriä korostava/syventävä shampoo. Ethän unohda huuhdella hevosta huolellisesti, jotta shampoojäämiä ei jäisi hevoseen.

Riippuen kelistä, voit antaa hevosen kuivua esim. fleece- akryyli- tai villaloimen alla, joka siirtää kosteutta pois hevosesta. Huomioi, että sinun tulee vaihtaa loimi, kun se on kastunut. Mikäli on viileä keli, on hyvä kävelyttää hevonen kuivaksi. Mikäli hevosellasi on ohut häntä, voit letittää sen kosteana. Kun häntä on kuivunut, harjaat sen auki ja se näyttää laineiden ansiosta tuuheammalta. Tasaa hännänpää haluamallesi pituudelle. Yleensä estehevosille leikataan hieman lyhyempi häntä kuin kouluhevosille, mutta tämäkin on makuasia.

Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta pestä hevosta tai aika ei riitä, on olemassa myös sprayshampoota, jolla voit poistaa likalaikkuja. Yleensä shampoota suihkutetaan hevoseen ja sen jälkeen hierotaan rievulla ja harjataan lopuksi, mutta lue kuitenkin tuotteesta oikea käyttötapa.

Kouluratsastuskilpailuihin on tapana letittää harja ja tehdä siitä sykeröitä. Jos taas menet estekilpailuihin, voi hevosen harjan jättää auki.

Mikäli haluat siistiä hevosen korvakarvat, teet sen painamalla kevyesti hevosen korvaa yhteen ja leikkaamalla pois ne karvat, jotka tulevat ulos korvasta. Korvan sisällä olevia karvoja ei tule koskaan leikata, sillä ne mm. suojaavat hyönteisiä vastaan. Hevosen turvan ja silmien ympärillä olevia tuntokarvoja ei myöskään saa koskaan leikata.

Mikäli sinulla on siihen mahdollisuus, kuuraa hevosen kaviot puhtaaksi ja sivele niihin kavioöljyä tai –rasvaa. Anna hevosen mielellään seistä kuivalla tallikäytävällä, kunnes kaviot ovat kuivuneet

Halutessasi lisäkiiltoa, voit rasvata turvan/sieraimet ja hevosen silmänympärykset tähän tarkoitetulla tuotteella tai vauvaöljyllä.

Lopuksi suihkuta hevosesi karvankiillokkeella. Pidä kuitenkin huolta, ettet suihkuta niihin kohtiin, joissa käytetään varusteita, sillä karvankiilloke tekee karvan todella liukkaaksi.

Vinkkejä harjan letittämiseen:

Nypi ensin harja sopivan mittaiseksi, yleensä sopiva pituus on noin 10-12 cm. Jaa harja tasan samankokoisiin osiin. Käytä letityskuminauhoja tai hiusklipsejä pitämään osat erillään. Letitä jokainen osio niin tiukalle letille kuin mahdollista, näin ne pysyvät paremmin kasassa. Voit käyttää letittämisen helpottamiseksi geeliä. Taita jokainen letti yhdestä kahteen kertaan ja kiinnitä kuminauhalla. Voit myös ommella letit kiinni tähän tarkoitetulla neulalla ja langalla.